Pariisilainen ystäväporukka lähtee vuosittaiselle lomamatkalleen aurinkoiselle rantamökille toiselle puolelle Ranskaa vaikka yksi tuttavista makaa sairaalan teho-osastolla. Ristiriitainen tunnelma sydänystävien välillä ei lopu siihen vaan draamaa saadaan milloin mökin tuholaisista ja milloin parisuhteista.
Ystävysten lomapäivät sujuvat yhteisten ajanvietteiden parissa tai pitkillä lounailla. Välillä vierailulle tulee joku paikallinen tuttava tai paikalta puuttuva sydänkäpy pakottaa kaupunkivisiitille.
Pieniä valkoisia valheita on yhtä aikaa arkisen hauska ja sympaattisten hahmojensa kautta koskettava kesädraama.
Näyttelijänäkin tunnetun Guillaume Canet’n (Vidocq ja neitsytmurhat) käsikirjoitus on täynnä ihanaa dialogia – sanallista ja fyysistä. Vaikka osa ensemble-elokuvan hahmoista saa muita enemmän ruutuaikaa, Canet’n ohjaus ja tarina antavat kaikille aikuisnäyttelijöille tilaa kehittää roolihahmostaan miellyttävä ja elokuvan aikana kasvava persoona.
Statisteiksi jääviä lapsia lukuun ottamatta näyttelijät ovat kautta linjan loistavia ja kohtaus kohtaukselta toinen toistaan hauskempia. Pinnallinen kanssakäyminen sujuu, mutta kaikilla jää jotain kertomatta pienten valkoisten valheiden kätköihin. Hahmojen välisiä jännitteitä, ammattitaustoja tai sukulaisuussuhteita ei tuputeta katsojalle vaan ne saa itse bongata rivien välistä.
Ranskankieliseen dialogiin vaihtelua tuovat varmasti kansainvälistä yleisöä miellyttävät englanninkieliset kappaleet. Kielirikosta huolimatta valittu musiikki tukee elokuvan tunnelmaa ja huumoria erinomaisesti.
Pieniä valkoisia valheita huokuu sellaista lämpöä ja sielun puhdistavaa retriittiä, että sen ei haluaisi loppuvan. Kyseessä on paras ensemble-elokuva sitten Rakkautta vain -hitin.
Jani Svensk