Ranskalaisen Alexandre Ajan ohjaama Piranha 3D (2010) oli ilmestymisvuotensa pirteimpiä yllätyksiä. Se otti käsittelyynsä yli 30 vuoden takaisen kulttiklassikon, valitsi välineekseen ylisaturoidun MTV-erotiikan ja esitti hävyttömän, roskaestetiikkaa taidolla vaalineen ja valtavan viihdyttävän näkemyksen siitä, mikä nykykauhussa on vialla. Samalla se piirsi terävän hahmotelman genrestä ja sen lainalaisuuksista.
Parodia meni osalta ohi, osa ei ehkä vain nähnyt sitä relevanttina tahi mielenkiintoisena. Elokuva oli kuitenkin vuolaassa itseironiassaan sangen älykäs ja rinnasti hienosti pornokuvastoa jopa taidehistoriallisiin viittauksiin. Sen esittelemä naiskuva oli historiallinen: keskiöön nousivat eri tavat, joilla naisruumista on ihmiskunnan historiassa käytetty hyväksi – vuoroin alistamalla, vuoroin jalustalle nostamalla.
Piranha 3DD menee vikaan jo nimessään. Se on aivan liian ilmeinen myönnytys parodian suuntaan ja kääntää koko jutun vitsiksi, tavattoman huonoksi sellaiseksi. Sen käsikirjoitus on kolmen aiemmin muun muassa Saw-sarjaa kynäilleen tekijän kokoon kursima soppa, josta ohjaaja John Gulager on muokannut ilottoman sketsikyhäelmän. Tekijät – tai studio – ovat nähneet alkuperäisen elokuvan ja ajatelleet, että hei, tisseillä ja väkivallalla saadaan varmasti vielä vähän rahaa nyhdettyä.
Juonesta on turha puhua pitkästi. On häikäilemätön vesipuiston omistaja (David Koechner), joka on muokannut päähenkilön (Danielle Panabaker) vanhempien omistamasta huvittelulaitoksesta seksibisneksen. Uimavahdit on korvattu strippareilla, altaisiin asennettu tirkistelykameroita ja laidalle perustettu erityinen nudistipuoli. Häikäilemätön vesipuiston omistaja pumppaa altaisiinsa laittomasti vettä pohjavesistä, joissa muinaiset piraijat lisääntyvät. Pian helvetti on irti.
Gulager työryhminen yrittää selvästi Piranha 3DD:llä vetää kaiken vielä edeltäjäänsä överimmäksi. Näemme, kuinka vaaleaverikön vatsaan majoittunut kala tarrautuu coituksen hetkellä seksikumppanin siittimeen. Tai kuinka irtopää tipahtaa taivaalta suoraan vesipuiston suurimpien hinkkien väliin. Näemme myös David Hasselhoffin, Gary Buseyn ja Christopher Lloydin kaltaisia kulttinimiä.
Nämä kaikki ovat irtovitsejä, jotka luovat vaikutelmaa sketsistä, joka on väkisin venytetty täyspitkän filmin mittaan. Piranha 3DD ei ole oikea elokuva. Kaiken sanottavansa se saa tiivistettyä trailerin mittaan. Oikeastaan jo juliste sanoo kaiken olennaisen.
Se on myös luokattoman huonosti ohjattu. Dynamiikkaa ei kerronnasta löydy lainkaan, leikkaus on hutiloitua ja esimerkiksi filmin koko kestonsa ajan povaama finaali – joka edellisessä elokuvassa äityi liki katarttiseen verihurmokseen – on nyt ohi hetkessä, ilman, että katsoja ehtii siitä oikeastaan mitään nähdä. Uimalakansan joukkoteurastus on sekin vain lyhyt lista huonoja vitsejä.
Elokuvan ainut näkyvä meriitti on se, kuinka se taas hitusen venyttää hyväksyttävän elokuvaviihteen rajoja. Paljaassa naiskehossa ei sinänsä ole mitään uutta, mutta miehen siitin on teatterifilmien kuvastossa jo sangen harvinainen. Harvoin myöskään lapsi kohtaa niin graafista väkivaltaa kuin Piranha 3DD:ssä.
Nämä ovat seikkoja, joista saa ehkä hupia kauhufestarin myöhäisillan näytöksessä, jossa on jo pitkään naukkailtu jallupullosta ja puhuttu härskejä. Kun niiden taustalta ei kuitenkaan tunnu löytyvän muuta kuin jokin epämääräisesti kasvava tarve shokeeraamiseen, on mielenkiintoa mahdotonta pitää yllä edes elokuvan 80-minuuttisen keston ajan.
Piranha 3DD -elokuvan traileri
Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa