Pirates of the Caribbean: Salazar’s Revenge

GENRE , ENSI-ILTA 24.05.2017 TÄHDET

Olisikohan jo aika päästää toilailevat merirosvot eläkkeelle, sillä viides Pirates of the Caribbean -elokuva ei uudista sarjaa millään tavoin, vaikka sen pitäisi olla jonkinlainen kevyt uudelleenkäynnistys. Salazar’s Revenge on juuri niitä elokuvia, joista on vaikea muodostaa mielipidettä, koska se on pelkkä megaleffasarjan tuorein osa. Elokuvan olemassaolon oikeuttaa potentiaalinen rahapalkinto. Sarja on kasvanut turvalliseksi ja hajuttomaksi fanituotteeksi.

Henry (Brenton Thwaites) pyrkii pelastamaan isänsä Will Turnerin (Orlando Bloom) Lentävän hollantilaisen kirouksesta, jota varten poika tarvitsee Poseidonin kolmikärkeä. Kommellusten ja yhteensattumien kautta Henry lyöttäytyy yhteen kapteeni Sparrow’n (Johnny Depp) ja hänen iloisen miehistönsä sekä nuoren kaunottaren, Carina Smythin (Kaya Scodelario) kanssa. Kirottu kapteeni Salazar (Javier Bardem) janoaa kuitenkin kostoa Sparrow’lle, joten aarteenmetsästys vaikeutuu huomattavasti. Brittilaivastokin sotkeutuu seikkailuun mukaan.

Elokuvan alussa nähtävä pankkiryöstökohtaus lupailee oikein pirtsakkaa menoa ja meininkiä, mutta ikävä kyllä se jää leffan hauskimmaksi ja vauhdikkaimmaksi kohtaukseksi. Kun piraatit lähtevät merelle, myös elokuva lässähtää polkemaan rantahietikossa paikoillaan. Juonesta ei oikein voi edes puhua, niin iso musta aukko se on. Lopun erikoistehostesotku on myös melkoinen antikliimaksi, eikä onnistu ainakaan parantamaan kokonaisuutta.

On hieman kurjaa katsoa ennen niin briljanttia Deppiä näyttelemässä Sparrow’ta näin epätasaisesti. Vaikuttaa siltä, että miekkosen kulloinen promillemäärä on määritellyt myös hahmon aksentin ja eri maneerit. Deppin ei tarvitsisi tehdä muuta kuin horjua, sössöttää, näyttää suloiselta ja hölmöillä, niin homma hoituisi rutiinilla, mutta Deppin suorituksessa on havaittavissa silminnähtävää epäjohdonmukaisuutta läpi koko elokuvan. Huhujen mukaan kuvaustiimi sai odotella Deppin heräämistä tuntikausia lähes joka päivä.

Ja jos luulitte Peter Cushingin Rogue Onessa nähdyn, tietokoneella luodun pärstän olevan kummallisen näköinen, niin odottakaahan, kun näette nuoren Johnny Deppin. Outo laakso kutsuu animoijia. Nuori Depp on elokuvan karmivin luomus, vaikka siinä nähdään useita zombi-haita ja jopa laivoja syövä laiva.

Bardemin Salazar on hurjan näköinen luomus, mutta ei oikein saa lihaa haamukroppansa ympärille. Uhkaava hahmo on tehty upeasti, mutta jää lopulta pelkäksi kuriositeetiksi ja pahan päivän vierailijaksi. Myös Scodelarion ja Thwaitesin hahmot jäävät etäisiksi, vaikka Scodelario yrittää parhaansa näytellessään vahvaa ja akateemista naishahmoa niin kovin naisvastaisessa maailmassa.