79 vuotta ajanlaskumme alusta lukien purkautui Euroopan tunnetuin tulivuori Vesuvius, ja peitti laavalla ja tuhkalla läheisen Pompejin kaupungin asukkaineen. Paksun tuhkakerroksen alla kertomus kaupungin kulttuurista ja ihmisistä on säilynyt erinomaisesti, mutta Unescon maailmanperintökohteeksi liitetyssä kaupungissa on vielä nykypäivänäkin paljon tutkittavaa.
Paul W.S. Anderson (Resident Evil -elokuvat) ottaa Pompejin kohtalonpäivän toimintaelokuvansa taustaksi ja rakentaa sen ympärille Titanicia, Gladiaattoria ja Hevoskuiskaajaa yhdistelevän romanttisen seikkailuhömpötyksen, joka tarinallisessa latteudessaan uhkaa viedä vaikuttavuuden jopa tulivuorenpurkauksen aiheuttamalta katastrofilta. Suurin piirtein kaikki mahdolliset elokuvakliseet käsikirjoitukseensa sisällyttänyt Pompeji saa katsojan toivomaan Vesuviuksen nopeaa purkautumista.
Nuori kelttipoika Milo todistaa perheensä julman murhan roomalaissotilaiden vallatessa hänen kotikylänsä. Poika itse joutuu orjaksi ja aikuisena taistelemaan hengestään gladiaattoriareenoilla. Britanniasta Milo kuskataan orjajoukon mukana roomalaisten huvitukseksi. Hevosten kanssa hyvin toimeen tuleva salskea nuorukainen tapaa Pompejissa kauniin ja jalosukuisen Cassian (Emily Browning), mutta nuorta rakkautta hankaloittaa ilkeä roomalaissenaattori. Lopulta kaiken pysäyttää purkautuva tulivuori.
Game of Thronesista tuttu Kit Harington on raa’an mutta vähäpuheisen taistelijan roolissa aivan kuin hahmonsa HBO:n sarjassa – tosin päällään muutama vaatekerta vähemmän. Sucker Punchissa nähdyn Browningin kanssa hän yrittää muodostaa Titanicin Jackin ja Rosen tyyppisen epäsuhtaisen kaksikon, mutta kipinä heidän väliltään katoaa jonnekin Vesuviuksen laavaan. Tuloksena on vaivaannuttavan epäuskottava ja kemiaton rakkaustarina, jonka loppuratkaisun vaikuttavuus jää kauaksi esikuvastaan.
Katastrofielokuvana Pompeji toimii keskinkertaisesti. Kaupunkilaiset yllättävä Vesuvius jyrisee uskottavasti, maa nielee ihmisiä ja purkauksen vastavoimana syntyvä tsunami valtaa kadut vedellä vieden mukanaan niin ihmiset kuin laavaa pakoon pyrkivät laivatkin. Visuaaliset efektit ovat näyttäviä eikä tuotannossa ole säästelty dollareita: Pompejin tuhoon tuomittu kaupunki näyttää todella komealta. Parhaimmillaan Pompeji on kohtauksissa, joissa maan kuoren liikahdukset laittavat liikkeeseen valtavia massoja – vaihtuvat kuvakulmat tehostavat tulivuorenpurkauksen suuruutta ja kiistatonta voimaa. Tämän Anderson osaa.
Suoraviivainen ja yllätyksetön henkilötarina saa kuitenkin aikaan sen, että laavan toivoisi nopeasti peittävän kaiken alleen ja lopettavan naurettavuuksiin asti yksiulotteisen elokuvan. Traagisen vaikuttavuuden sijaan se saa tirskahtelemaan hölmöydelleen eikä alusta pitäen hengettömistä hahmoista tunnu kasvavan mitään mielenkiintoista. Julmana senaattori Corvuksena nähdään Kiefer Sutherland, Milon gladiaattoriystävänä Adewale Akinnuoye-Agbaje ja Cassian rahakkaina vanhempina Carrie-Anne Moss ja Jared Harris.
Kolmiulotteisuus ei tuo Pompejiin suurtakaan lisäarvoa, sillä hämärä kuva tekee tapahtumista paikoin erittäin hankalan seurata.