2000-luvun vaihteessa Ewan McGregor oli pinnalla lähinnä Star Wars -esiosatrilogian takia. Sittemmin McGregor on pyrkinyt tekemään monenlaisia rooleja välttyäkseen leimautumasta loppuiäkseen yhteen rooliin, kuten Mark Hamillille kävi. Etenkin viime vuosina McGregor on ollut varsin tuottelias ja on esiintynyt niin draamoissa kuin komedioissa.

Rakkaudesta, unelmista ja kaloista, jonka alkuperäinen nimi tuo mieleen dokumenttielokuvan, yhdistää kummatkin genret nättiin pakettiin. Toisin kuin ohjaaja Lasse Hallströmin tunnetuimmat työt, tämä ei ole turhan ryppyotsainen draama. Amr Wakedin lämminhenkisesti esittämä karismaattinen sheikki Muhammed palkkaa McGregorin esittämä kala-asiantuntija Alfred Jonesin johtamaan projektia lohien istuttamiseksi Jemeniin.

Kunnon draamaelokuvan tapaan kuvioon liittyy ihmissuhdekriisi jos toinenkin. Kun soppaan vielä heitetään Emily Bluntin esittämä konsultti, jonka kanssa tahollaan naimisissa oleva Jones joutuu työskentelemään, ovat draaman ainekset kasassa.

Elokuva ei kuitenkaan ole turhan ryppyotsainen, vaan värittää vakavampiakin hetkiä huumorilla. Varsinkin Kristin Scott Thomasin esittämä pääministerin pressipäällikkö yhdessä pääministerin kanssa saavat aikaan elokuvan parhaat naurut. Muutenkin elokuva irvailee useasti byrokratian rattaiden jäykkyydelle. 10 000 lohta ei ole paljon, tai ainakin niin voisi kuvitella brittien mittakaavassa.

Hallströmin aiemmat englanninkieliset elokuvat ovat pääosin sijoittuneet Yhdysvaltoihin, joten Rakkaudesta, unelmista ja kaloista erottuu ohjaajan töistä peribrittiläisyydellään. Hahmot ovat ylikohteliaita ja jäykkiä, ja heillä on mieltymys mustaan huumoriin kunnon brittistereotypioiden mukaan. Sheikkikin tuo brittiläisyyden erityisyyttä esille omien ihanteidensa kautta, eikä silti ymmärrä kaikkia heidän oikkujaan. Uskon ja kalastuksen ei uskoisi kulkevan käsi kädessä, mutta Rakkaudesta, unelmista ja kaloista kyllä saa kenet tahansa nyökyttelemään päätään tämän suhteen.

Vakavuus ei kuitenkaan missään vaiheessa huku huumorin alle, vaan se jopa parhaimmillaan korostuu vakavalla naamalla kerrottujen vitsien kautta, kulutusyhteiskuntakritiikkiä unohtamatta. Elokuvan kolmio-, tai oikeastaan neliödraama kehittyy kuitenkin salakavalasti ja tulee vähän puun takaa vaikka alusta alkaen on selvää, että näin tulee tapahtumaan. Romanssit muutenkin tuntuvat tapahtuvan vähän turhan nopeasti.

Rakkaudesta, unelmista ja kaloista on kuitenkin pohjimmiltaan hyväntuulinen elokuva, ja on vaikea kuvitella sen jättävän kovin monia kylmäksi. Näyttelijöiden kemiat kohtaavat, ja McGregor on huvittavaa kuunneltavaa natiivi-skottiaksentilla puhuessaan. Asetelmaa ei kuitenkaan kannata pohtia liikaa, sillä kuka tahansa tajuaa kalanistutusprojektin heppoisuuden elokuvassa näytettävän ehdotuksen vakuuttavuudesta huolimatta. Siitä huolimatta elokuva yrittää väittää, että joskus uskomalla tarpeeksi voi asiat saada onnistumaan.

/ 5 tähteä