Richard Linklaterin, Julie Delpyn ja Ethan Hawken ainutlaatuinen rakkauselokuvasarja parantaa osa osalta. Amerikkalaisen Jessen ja ranskalaisen Celinen tarina alkoi vuonna 1995 raikkaalla ja idealistisella Rakkautta ennen aamua -elokuvalla, joka sijoittui öiseen Wieniin. Yhdeksän vuotta myöhemmin kolmekymppinen pari kohtasi päiväsaikaan Pariisissa elokuvassa Rakkautta ennen auringonlaskua (2004).
Rakkautta ennen keskiyötä vie Kreikkaan. Lähes kaksi vuosikymmentä on kulunut ensimmäisestä taianomaisesta yöstä. Jesse (Hawke) ja Celine (Delpy) ovat perhelomalla. He ovat nyt neljänkymmenen paremmalla puolella, kaksosten vanhempia, vakiintuneita jos kohta myös leipääntyneitä. Kesäloman päättyessä ystäväpariskunta järjestää heille yön hotellissa. He eivät ole olleet kahden kesken pitkään aikaan, ja se tuntuu.
Ilta alkaa lemmekkäästi, mutta kääntyy pian raadollisempaan suuntaan. Jokapäiväisyyksien alle on hautautunut niin paljon selvittämätöntä, että kun parille vihdoin tarjoutuu tilaisuus kohdata, alkavat vanhat kaunat pyrkiä pintaan. Hotellihuone kaikuu syyttelyistä ja sovitteluyrityksistä. Nuoruuden vaivattomat, hilpeät hetket tuntuvat jääneen taakse, kenties lopullisesti.
Rakkautta ennen keskiyötä ja koko Rakkautta ennen -sarja jatkaa puhe- ja ihmissuhdevetoisen elokuvan perinnettä Ranskan uuden aallon, erityisesti Eric Rohmerin hengessä. Rohmerin ohella Linklaterin elokuva on velkaa italialaisohjaaja Roberto Rosselinille ja tämän uutta aaltoa ennakoineelle Matka Italiaan -elokuvalle (1954).
Linklaterin elokuvan intiimiys ja arkisuus tuntuu juuri nyt – persoonattomien erikoistehostespektaakkelien jyrätessä – erityisen tervetulleelta. Elokuvan aiheeksi riittää yhä elämä itse: pienten ihmisten pienet ilot ja ongelmat.
Jessen ja Celinen hahmoihin samastuu huomaamatta, niin kokonaisia he ovat. Heistä pitää, heitä ymmärtää, mutta myös heidän heikkoutensa ja pikkumaisuutensa ovat tuttuja. Heille toivoo kaikkea hyvää ja kaunista, kuten toivoisi parhaalle ystävälleen – tai itselleen.
Heikommalla dialogilla Rakkautta ennen keskiyötä olisi raskasta katsottavaa. Linklaterin, Hawken ja Delpyn yhteinen käsikirjoitus on kuitenkin nautittavan elävä ja hengittävä. Lisäksi pääpari näyttelee kuin ei näyttelisikään, luonnollisesti, sävykkäästi ja samassa rytmissä. Etenkin Delpyn heittäytymistä ei voi kuin ihailla. Hänen roolityönsä on riisuttu kaikesta turhasta.
Rakkautta ennen keskiyötä ei ole eskapistinen siinä määrin kuin useimmat romanttiset elokuvat. Se on älykäs, luonteva, hauska ja tosi. Romanttinenkin se on, mutta ei kevyellä, nopeasti nieltävällä tavalla. Se jättää palan kurkkuun ja kaihertavan tunteen rintaan. Päällimmäiseksi jää silti kiitollisuus: että vielä on tilaa tällaisillekin elokuville. Rakkaudella tehdyille.
Rakkautta ennen keskiyötä -elokuvan traileri
Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa