12-vuotias Aljoša (Matvei Novikov) asuu ja käy koulua Moskovassa. Koulupäivä päättyy ja kamera seuraa Aljošan verkkaista matkaa kotiin, metsän poikki. Matkalla poika leikkii maasta löytämällään punavalkoisella varoitusnauhalla ja heittää sen puun korkeimmalle oksalle. Varoitusnauhasta tulee koko elokuvan läpi kulkeva symboli.
Kotona Aljošaa odottaa äiti ja asuntonäyttö. Perheen asunto on myynnissä, sillä Aljošan vanhemmat ovat eroamassa. Totinen poika menee omaan huoneeseensa pysyäkseen poissa äidin jaloista. Mutta se ei äidille käy. Äiti ryntää huoneeseen, lyö Aljošaa takaraivoon ja solvaa poikaansa asuntoa katsomaan tulleiden ihmisten kuullen.
Seuraavana yönä Aljoša herää vanhempiensa riitaan. Kumpikaan vanhemmista ei halua Aljošaa luokseen asumaan eron jälkeen. Kauneussalongissa työskentelevällä Ksenialla (Marjana Spivak) on jo uusi, varakkaampi mies. Ksenia ei ole koskaan kokenut äidin roolia omakseen, raskaaksikin hän tuli vahingossa. Ksenia on täysin uppoutunut romanssiinsa ja sosiaalisessa mediassa elämästään luomiin kuviin.
Boriksen (Aleksei Rozin) työpaikalla vallitsevat konservatiiviset arvot. Pomo on niin tiukka ortodoksi, että avioero ei ole työyhteisössä hyväksyttävää. Boris on kuitenkin onnistunut saattamaan uuden, nuoren tyttöystävänsä raskaaksi.
Andrei Zvjagintsevin ohjaamassa Rakkautta vailla -elokuvassa nähdään heti elokuvan alkupuolella erityisen mieleenpainuva kuva. Sinisävyisessä valossa, vanhempien riidan roihutessa taustalla itkevä lapsi piilottelee kylpyhuoneen oven takana. Lapsen kasvot ovat vääntyneet äänettömään huutoon. Vanhemmat eivät keskinäisessä vihassaan näe lapsensa hätää.
Pari päivää myöhemmin Ksenialle soitetaan Aljošan koulusta, jossa poikaa ei ole näkynyt. Kumpikaan vanhemmista ei ole yöpynyt kotona, eivätkä he muutenkaan tiedä lapsensa elämästä paljoakaan. Poliisi on ensin haluton tekemään mitään, mutta vapaaehtoinen etsintäpartio ryhtyy toimeen. Ksenia ja Boris lähtevät tarkistamaan olisiko poika mennyt Ksenian äidin luokse. Heitä on vastassa raivostunut muori.
Ksenian äidin nähtyään katsoja ymmärtää paremmin Ksenian kyvyttömyyttä äitiyteen. Läheisyyden sijaan vastassa on kylmyys. Äiti läksyttää Kseniaa terävin ja rumin sanoin. Tämän Ksenia on oppinut. Hän ei osaa osoittaa lapselleen välittämistä, sillä edellisten sukupolvien traumaattinen painoalasti on liian raskas.
Rakkautta vailla on paitsi rakkaudettoman avioliiton ja sukupolvien yli periytyvän tunteettoman kasvatuksen kuvaus, myös karu ja kaunistelematon kuva nyky-Venäjästä. Vanhemmat juoksevat rahan ja statuksen perässä. Sen keskellä kaikista arvokkain jää varjoon, unohtuu.
Aljošan katoaminen nostaa pintaan vanhempien surun ja syyllisyyden. Lapsen katoaminen nähdään lähinnä äidin syynä, mikä osoittaa perinteisten sukupuoliroolien istuvan tiukassa. Epä-äidillinen Ksenia rakastaa poikaansa, mutta ei kykene ilmaisemaan rakkauttaan, ei edes myöntämään sitä itselleen. Vasta lapsen kadotessa vanhemmat näkevät hänen arvonsa.
Aljošan etsimisestä tulee koko elokuvan kattava tiivis jännitysnäytelmä, joka kulkee läpi kauniiden ja karujen kuvien. Elokuvan mielenmaisema on synkkä ja alati surumielinen. Kaiken vaurauden keskellä keskushenkilöiden sisäinen maailma kumisee tyhjyyttään.
Rakkautta vailla on rankka elokuva, mutta syvällisyydessään ja monitahoisuudessaan omaa luokkaansa. Se on karu kuvaus vanhempien läsnäolon puutteesta ja arvojen vääristymisestä jäätävässä ilmastossa. Rakkautta vailla on lohduton tarina sukupolvelta toiselle periytyvästä laiminlyödyn lapsen kohtalosta ja aikuisuuteen asti jatkuvasta yksinäisyydestä ja hädästä.