Rat King on kiinnostavimpiin nykyohjaajiimme kuuluvan Petri Kotwican kolmas pitkä elokuva. Tietokonepelien maailmaan vievä trilleri kertoo kahden nuoren miehen kohtalokkaasta kohtaamisesta.

Peliriippuvainen Juri (Max Ovaska) elää kaksin äitinsä (Outi Mäenpää) kanssa. Pojan abivuosi on sujunut kehnonlaisesti, sillä pelit ovat alkaneet ahmia kaiken vapaa-ajan. Juri tuskin viitsii tavata edes äitiään tai tyttöystäväänsä (Niina Koponen). Vasta tyttöystävän lähtö saa Jurin havahtumaan, ja hän päättää jättää pelit. Juuri silloin nettituttu Niki (Julius Lavonen) ehdottaa ensitapaamista.

Pelimaailman yhdistämät ja toisiaan ulkonäöltään muistuttavat nuorukaiset ystävystyvät, mutta alkavat myös haastaa toisiaan. Lopulta pojista tulee niin läheiset, että heidän hahmonsa alkavat sekoittua myös katsojan silmissä. Identiteettien limittyminen saa pian outoja ja uhkaavia sävyjä.

Jo lyhytelokuvillaan kiitosta saaneen Petri Kotwican ensimmäinen pitkä ohjaus, Koti-ikävä, valmistui 2005. Rosoisen selviytymistarinan pääosassa nähtiin tuolloin 17-vuotias Julius Lavonen, Rat Kingin Niki. Lavonen tekee myös uutuuselokuvassa vahvan roolityön.

Koti-ikävää seurasi Musta jää vuonna 2007. Monitasoinen ja tyylillä toteutettu psykologinen kolmiodraama oli Kotwican tulikoe, joka vaati vuosien keskittymisen. Elokuva keräsi palkintoja ja huomiota, muun muassa kutsun Berliinin elokuvajuhlien kilpasarjaan ensimmäisenä suomalaiselokuvana vuosiin.

Kaksi vuotta myöhemmin amerikkalaiset tekivät tarjouksen Mustan jään uudelleenfilmatisoinnista, mutta sopimusta ei saatu aikaan. Neuvotteluja käytiin myös brittiläisten elokuvantekijöiden kanssa. Uusi sovitus tehtiin lopulta Etelä-Koreassa. Korealaiselokuva tunnetaan kansainvälisellä nimellä Love, In Between (2010).

Mustan jään tapaan Rat Kingistä paistaa tuotannollinen kunnianhimo, halu yltää kansainväliselle tasolle. Suomalais-virolaisena yhteistuotantona valmistunut elokuva onkin tekniseltä toteutukseltaan ihailtavaa, laadukasta työtä, eikä ihme, ovathan tekijät kuvaajasta ja leikkaajasta säveltäjään Suomen parhaimmistoa. Mika Orasmaa on Jussi-palkittu elokuvaaja, jonka kameratyötä on kiitetty Joulutarinasta (2007) Rare Exportsiin (2010). Leikkaaja Harri Ylönen pokkasi Jussin Tummien perhosten kodista (2008). Elokuvan musiikin on säveltänyt Stratovarius-yhtyeen basistina parhaiten tunnettu Lauri Porra.

Viimeistellystä ilmeestään huolimatta Rat King on kokonaisuutena epätasainen: tarinassa ja teemojen kehittelyssä olisi ollut vielä hiomista. Kotwican käsikirjoittamassa elokuvassa on jännittäviä, tunnelmaltaan intensiivisiä kohtauksia ja toisaalta merkillisen irrallisia, motivoimattomia jaksoja ja henkilöhahmoja. Esimerkiksi Outi Mäenpään ronskiotteinen äiti on hahmona melko epäuskottava. Rat Kingiä käsikirjoitti yhdessä Kotwican kanssa aluksi Iiro Küttner, mutta hänen nimensä on päätetty jättää valmiista elokuvasta pois.

Myös ohjaus olisi kaivannut tarkempaa pelisilmää. Alkupuolen kuvakerronta keskittyy pitkälti Jurin sisäisen maailman avaamiseen, ja lukuisat lähiotokset nuorukaisen sulkeutuneista kasvoista luovat klaustrofobista tunnelmaa. Kun Porran dramaattinen musiikki velloo samaan aikaan vaativana taustalla, huomaa toivovansa hengittävämpää aloitusta.

/ 5 tähteä