Ajoittain on mukava ripustaa aivot narikkaan, nostaa jalat pöydälle ja pistää päälle huono kauhuleffa. Leffa, jossa on böö-hetkiä ainakin joka kymmenes minuutti ja mielellään myös täysin päätöntä toimintaa ja huonoja juonenkäänteitä. On oudosti omatuntoa hivelevää voida kiroilla päähenkilöiden typeryydelle. Teoriassa Rings on luotu juuri tällaista leffailtaa varten. Harmillisesti se onnistuu olemaan huonompi kuin olisi voinut odottaa.
On kulunut jonkin aikaa edellisten Ring-leffojen tapahtumista, mutta Samaran vhs-nauha jatkaa ihmisten tappamista, tällä kertaa tietysti myös tietokoneen ruudulta. Elokuvan alkukohtaus sijoittuu lentokoneeseen, jossa Samara pääsee valloilleen. Katsoja kysyy itseltään, miksi kukaan hyppäisi lentokoneeseen, jos Samaran on määrä tappaa hänet juuri lennon aikana. Emme valitettavasti saa tähän vastausta, kun hyppäämme ajassa kaksi vuotta eteenpäin ja Gabriel (Johnny Galecki) ostaa vanhan vhs-nauhurin, jonka uumenissa pahamaineinen videonauha lymyilee.
Muutaman juonenkäänteen kautta pääsemme viimein todelliseen juoneen, jossa sankarittaremme Julia löytää videon sisältä toisen videon, joka johdattaa Julian, Julian poikaystävän Holtin ja Gabrielin Samaran jäljille. On oikeastaan vaikea sanoa mistä Rings oikeasti kertoo, juonikuvioita on enemmän kuin jaksaa laskea.
Rings olisi helposti voinut olla ihan kelpo kauhuraina, mutta se on yksinkertaisesti laiska. Elokuvan alkupuolella ohjaaja F. Javier Gutierrez esittelee elokuvan kiinnostavimman juonikuvion, jossa ryhmä opiskelijoita on ottanut osaa kokeeseen ja katsonut videon vapaaehtoisesti tietäen mitä tapahtuu, mutta siirtänyt kirouksen seuraavalle kokelaalle. Tästä olisi saanut ihan kelvollisen elokuvan, mutta valitettavasti aihe hylätään ja siirrytään paljon perinteisemmälle linjalle, kun Julia ja Holt seuraavat Julian näkyjä pieneen kaupunkiin, josta Samara on kotoisin ja selvittävät mitä tapahtui ennen kuin Samara adoptoitiin.
Matilda Lutz on ilmeetön Juliana ja Vincent D’Onofrio, joka mm. Daredevil-sarjassa oli hienon monisävyinen roisto, on täysin haaskattu. Rillit huurussa -sarjasta tuttu Johnny Galecki on mielenkiintoinen mutta kovin yksitoikkoinen hahmo.
Ring-elokuvat ovat aina olleet sekoitus trilleriä ja kauhua, mutta tällä osalla tuntuu olevan vähemmän identiteettiä kuin Naomi Wattsin tähdittämillä esiosilla. Rings liikkuu jossain huonon trillerin ja teinikauhun rajamailla.
Ringsin suurin synti on kuitenkin se, että se ei ole pelottava. Parin viime vuoden aikana on ilmestynyt useampia hienoja kauhuelokuva, näistä esimerkkeinä The Witch ja It Follows, jotka luottavat juoneen ja tunnelmaan ja ovat siksi tehokkaita. Rings ei valitettavasti tarjoa edes halpoja jumpscare-pelotteluja, vaan luottaa liikaa Samaran vettä tippuvaan olemukseen ja muutamaan lähikuvaan kauhusta vääntyneistä kasvoista.
Jos kauhuelokuva ei ole pelottava, ei kertaakaan saa hyppäämään penkistä ja sen aikana haukottelee yli kolme kertaa, on se todellisesti ja peruuttamattomasti huono. Muutamat tehokkaat ja karmivat kohtaukset on sisällytetty jo elokuvan traileriin, joten Rings on niitä surullisia kauhuelokuvia, jossa traileri oli pelottavampi kuin elokuva.