Se, millä tavalla popmusiikin tekeminen ja sen ympärille liitetyt oheisilmiöt ovat muuttaneet 2000-luvulla muotoaan, on mielenkiintoinen kysymys. Olemme toki olleet jo useamman vuoden ajan tietoisia siitä, kuinka Internet on vaikuttanut musiikin tuotantoon, levittämiseen sekä esittämiseen. Ennen kaikkea se on kuitenkin muuttanut sen kuluttamista.
Jos huhtikuussa 1989 saattoi talsia levykauppaan, kaivaa hyllystä Pixiesin Doolittlen, viedä sen kotiin ja kuunnella sitä, kunnes neula sahasi vinyylin lävitse, on tuo albumi vuonna 2012 enää ohikiitävä bittimöykky, jonka hittikohdat poimii netin loputtomasta äänivirrasta. Nykyään levynkeräilijät ovat lähinnä menneitä vuosikymmeniä fiilisteleviä pölyisiä numismaatikkoja. Suuri yleisö ottaa omansa samassa ajassa, mikä levyharrastajalta menee vinyylinmentävän kauppakassin valitsemiseen.
14-vuotias Robin Packalen ja hänen ympärilleen rakennettu mediasirkus on suunnattu juuri tälle suurelle yleisölle. Etunimellään esiintyvä poplaulaja on vastuussa Suomen historian suurimmasta viraalihitistä, Frontside Olliesta, jonka musiikkivideo keräsi Youtubessa päivissä miljoonia katselukertoja. Loppu on niin sanotusti historiaa.
Sellaista historiaa, joka voidaan kirjoittaa elokuvamuotoon vielä saman vuoden aikana. Robin tapahtuu etupäässä viime kesän aikana. Se kertaa lyhyesti protagonistinsa tarinan syntymästä tähän päivään ja keskittyy sitten fiilistelemään kesän kiertuetta ja uuden levyn tekemistä.
Niin, tammi- ja lokakuun välillä Robinin nimissä julkaistiin peräti kaksi pitkäsoittoa. Koodi roikkui vielä midprice-listan ykkösenä, kun Chillaa näki päivänvalon. Albumien välillä ei ole suurta eroa: ne ovat ammattitaidolla tuotettuja, toimivien popkoukkujen ja kohdeyleisöön purevien kielikuvien siivittämiä hittikoosteita.
Dokumenttion niille täydellinen oheistuote. Ohjaaja Inari Niemi saa olla ylpeä siitä, että hän on tiiminsä kanssa koostanut vetävän, sopivan kevyesti kerrotun kiertuedokumentin, joka uppoaa satavarmasti Robinin fanikuntaan kuin veitsi Universal-pomojen mainosrahoilla piffattuun sisäfileeseen. Mitään painavaa ei sanota, eikä Robinin ympärille räjähtänyttä fani-ilmiötä puida kuin ulkokohtaisesti, lavalta yleisömereen kuikuillen.
Katsojaa tietenkin kiinnostaisi se, miksi juuri Robinista tuli näin suuri, ja miksi juuri nyt? Mitä hän antaa nuorelle, tyttövoittoiselle yleisölleen? Millaisten sukupuoliroolien varaan koko kupla on puhallettu? Miten muusikonura vaikuttaa hänen yksityiselämäänsä? Robin lipsauttaa kuin vahingossa, että koulu hieman kärsii, mutta esimerkiksi hänen perheensä pysyy visusti kuvan ulkopuolella.
Vuorokausi elokuvan jälkeen huomaa, että se ei jätä minkäänlaista kestävää jälkeä. Kyse on nopeasti kokoon kyhätystä kulutustuotteesta, joka on rakennettu tarkkaa tarkoitusta palvelemaan. Sen se tekee hyvin, mutta yksi kysymys jää vastaamatta: kuka oikeastaan on Robin?
Vastauksen saamme varmasti siinä vaiheessa, kun markkinointitiimi ei enää muuta keksi. Ei tarvitse olla suuri skeptikko nähdäkseen, kuinka huteralla pohjalla Robinin menestys lopulta on. Kyllä siitä kannattaakin valuttaa kaikki hanat tyhjiksi nyt, kun vielä uppoaa. Puolen vuoden päästä tilanne on jo tyystin toinen. Ehkä silloin vanhemmatkin raahataan valokeilaan.
Robin -elokuvan traileri
Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa