Nimihirviö Satayksivuotias, joka jätti laskun maksamatta ja katosi on suoraa jatkoa vuonna 2013 ensi-iltansa saaneelle Satavuotias, joka karkasi ikkunasta ja katosi -komedialle. Ruotsalaisen Jonas Jonassonin menestysromaaniin perustuvan tarinan jatko-osa jatkaa huimapäisen sata(yksi)vuotiaan Allanin ja hänen kavereidensa seikkailuja mitä kummallisemmissa tilanteissa ja paikoissa.
Juttu jatkuu Balilta, missä Allan tarjoilee kavereilleen syntymäpäiviensä kunniaksi venäläistä superlimua, Kansansoodaa, jonka reseptiä lähtevät havittelemaan niin entisen vakoojatoverin tytär, CIA kuin kostonhimoinen brittigangsterikin. Eikä se mikään ihme ole, nimittäin jokainen tätä punaista ilolientä maistava suorastaan addiktoituu siihen. Mahtaakohan salaisessa reseptissä olla yksi siivu polakkaa ja toinen mokoma vanhaa kunnon pervitiiniä? Elokuva ei ikävä kyllä sitä kerro.
Allan palaa muistoissaan kylmän sodan aikaiseen Itä-Berliiniin, Moskovaan ja Washington DC:hen. Takaumissa seikkailevat niin Brežnev, Nixon, Kissinger kuin LSD-päissään hippibailuissa tavatut David Bowie ja Andy Warhol. Parhaat naurut saadaan kuitenkin irvailusta ruotsalaiselle yhteiskunnalle ja sen tavoille – ainakin jos meiltä suomalaisilta kysytään. Mainitaanpa leffassa myös Kekkonen. Torille!
Allania näyttelee 52-vuotias, luultavasti hyvin ikävään lateksipukuun ängetty Robert Gustafsson, jonka roolisuoritus vanhana papparaisena on samaan aikaan sekä uskottava että hilpeä. Jackass-tähti Johnny Knoxville teki jotain samankaltaista Paha pappa -leffassa samana vuonna kuin Satavuotias ilmestyi, mutta ei päässyt alapäähuumorillaan aivan yhtä hauskoihin tunnelmiin. On Satayksivuotiaassakin alatyylistä läppää, mutta se tuntuu jotenkin niin periruotsalaisen viattomalta.
Satayksivuotias on helposti yksi vuoden hauskimmista komedioista. Se on hyvin tehty, yllättävän hauska, paikoin jopa hillitön, ja jotenkin se onnistuu myös olemaan harmiton ja hyväntahtoinen. Näiden ruotsalaisvanhusten parissa kelpaa joulukinkkua ja laatikoita sulatella. Satayksivuotias on hyvän mielen elokuva parhaalla mahdollisella tavalla.