Meksikossa on jo toistakymmentä vuotta käyty julmaa sotaa kilpailevien huumekartellien ja maan asevoimien välillä. Kymmeniä tuhansia uhreja vaatinut konflikti on tunnettu syvälle juurtuneesta korruptiosta sekä pöyristyttävän raaoista murhista ja väkivallanteoista.
Aihetta on käsitelty elokuvissa lukuisasti. Nykyisen kartellisodan alkamisvuonna 2000 Steven Soderbergh julkaisi neljä Oscaria kuitanneen mestariteoksensa Traffic. Viimeksi Oliver Stone kuvasi kartelliväkivaltaa väkevässä Don Winslow -filmatisoinnissaan Raakalaiset (2012). Meksikon omat elokuvantekijät ovat käsitelleet aihetta Hollywood-kollegojaan suoremmin ja raadollisemmin elokuvissa kuten Miss Bala (2011) ja Heli (2013), joka toi tekijälleen Amat Escalantelle palkinnon Cannesin parhaasta ohjauksesta.
Cannesissa sai tänä vuonna ensi-iltansa myös Denis Villeneuven ohjaama Sicario. Pääkilpasarjan puhdaspiirteisin genre-elokuva jäi odotetusti ilman palkintoja, mutta nousi monen ammattilaisen suosikkilistalle. Armottoman rankka, intensiivinen ja katsojan moraalin haastava rikosdraama oli ilman muuta yksi festivaalin parhaista elokuvista.
Muun muassa tv-sarjoista Sons of Anarchy ja Veronica Mars tutun näyttelijän Taylor Sheridanin esikoiskäsikirjoitus päätyi Villeneuven käsiin Vangitut-menestyksen jälkeen. Vahvojen naishahmojen tulkitsijana tunnettu quebeciläisohjaaja vastusti tuottajien alkuperäistä ajatusta vaihtaa päähenkilö naisesta mieheksi. Pääosaan lopulta kiinnitetty brittitähti Emily Blunt (Looper, Edge of Tomorrow) hyppäsi fyysisesti ja henkisesti rankkaan rooliin vain neljä kuukautta esikoislapsensa syntymän jälkeen.
Blunt esittää nuorta ja idealistista FBI-agenttia, Kate Maceria, joka rekrytoidaan salaiseen CIA-ryhmään, jonka tavoitteena on kaataa meksikolainen kartellipomo. Ryhmää johtavilla Mattilla (Josh Brolin) ja Alejandrolla (Benicio Del Toro) on omat häikäilemättömät toimintamallinsa, jotka sokeeraavat Katea ja tämän kollegaa, samanikäistä Tediä (Jon Bernthal). Miesten matkaan hyppääminen sysää Katen syvälle kartellisodan brutaaliin maailmaan, jossa raja hyvien ja pahojen välillä on häilyvämpi kuin veteen piirretty viiva.
Villeneuve aloittaa elokuvan hätkähdyttävällä jaksolla, jossa Kate ja muut FBI-agentit tekevät järkyttävän löydön Yhdysvaltain ja Meksikon välisellä rajaseudulla sijaitsevasta talosta. Jakso on oleellinen tunnelmanrakentaja ja panostenasettaja, jolla katsoja viedään varoittamatta ja välittömästi keskelle tarinan synkkää, todellisuudesta ponnistavaa maailmaa. Meksikon huumesota on helvetti maan päällä, kuuluu Villeneuven ja Sheridanin viesti, eikä Sicario halua ummistaa silmiään sen rujoudelta ja sieluttomuudelta.
Todellisuuden kauhuista huolimatta kyseessä ei ole lavastettu uutisreportaasi, vaan ennen kaikkea hyvin synkäksi viihteeksi tarkoitettu genre-elokuva. Sicario on valettu rikosdraaman muottiin ja sen sisällä sykkii toiminta- ja jännityselokuvien rasvattu koneisto. Samalla se on rautainen henkilödraama, joka kehittää päähahmojaan onnistuneesti. Ytimessä on luonnollisesti Kate, joka repäistään läpi kiirastulen kuin Uhrilampaiden Clarice Starling konsanaan. Blunt tekee pääosassa erinomaista työtä. Vahvasti samastuttava suoritus luo uskottavan naissankarin, joka on yhtä aikaa voimakas, haavoittuva, älykäs, erehtyväinen ja periksiantamaton.
Todella kiehtovaksi nousee myös Benicio Del Toron tulkitsema Alejandro, joka on lopulta tarinan ja sen salaisuuksien keskeisiä avaimia. Myös Trafficissa ja Raakalaisissa näytellyt puertoricolaistähti tuntuu kuuluvan Meksikon huumemaailmaa kuvaavien elokuvien vakiokalustoon. Viime vuonna Del Toro vakuutti myös Kolumbian tunnetuimpana huumeparonina Suomeen vielä rantautumattomassa rikosdraamassa Escobar: Lost Paradise (2014).
Sicario on espanjaa ja tarkoittaa palkkamurhaajaa. Sanan lopullinen merkitys monikerroksisessa tarinassa avautuu kuitenkin kunnolla vasta tylyssä loppunäytöksessä. Jäätävä kliimaksi haastaa katsojan moraalin ja kysyy kenellä on huumesodan suurimmat paholaisen sarvet. Kuka ansaitsee kuolla ja kenen kädestä?