Sin City: A Dame to Kill For

22.8.2014 00:00
MAA VUOSI GENRE , ENSI-ILTA 22.08.2014

Aina kun elokuvaa ei esitellä lehdistölle ennakkoon tai siitä kirjoittamiselle asetetaan jokin aikaraja, herää huoli: eikö studiokaan usko elokuvaansa ja sen laadukkuuteen. Usein huoli osoittautuukin aiheelliseksi, joten ennakko-odotukset romahtivat, kun Sin City: A Dame to Kill For -elokuvan lehdistönäytöksessä annettiin allekirjoitettavaksi embargo-lappu, jonka perusteella sitä saa kommentoida vasta ensi-iltapäivänä.

On huojentavaa saada raportoida, että vaikka elokuvan koko (typerä) nimi on Frank Millerin Sin City: A Dame to Kill For, ei kyseessä ole mikään toisinto vuoden 2008 The Spirit -rimanalituksesta, vaan vallan oiva jatko-osa vuoden 2005 Sin Citylle. Ilmeisesti itsetuntoiselle Frank Millerille on annettu muodollinen ohjaajankrediitti ja Robert Rodriguez on hoitanut käytännön työn, sillä suurin osa elokuvasta on joka tapauksessa luotu hänen tietokoneensa sisuksissa näyttelijöiden esiintyessä vähäisten tarvekalujen kanssa green screen -taustoja vasten.

Millerin alkuperäiseen Sin City -sarjakuvaan perustuvassa nimitarinassa Eva Greenin näyttelemä kohtalokas nainen pyörittää mustavalkoisen synnin kaupungin miehiä mielensä mukaan, etunenässä Josh Brolinin esittämä Dwight. Tämä tietää tekevänsä virheen, mutta lähtee kuitenkin pelastamaan elämänsä naista apunaan Mickey Rourken Marv-järkäle, joka vastaa elokuvan aloittavasta Just Another Saturday Night -tarinasta ja sitoo muitakin erillisiä tarinoita yhteen avustamalla niiden päähenkilöitä, kun väkivalta nousee tarpeeksi korkealle tasolle.

Elokuvaa varten Miller on kirjoittanut kaksi uutta tarinaa, joista parempi on The Long Bad Night, jossa Joseph Gordon-Levitt esittää kaupunkiin saapuvaa itsevarmaa uhkapeluria, joka asettuu kaupunkia hallitsevaa senaattori Roarkia (Powers Boothe) vastaan. Siinä on sarjakuvien kyynistä ja lakonista äijämeininkiä. Roarkiin myös liittyvä Nancy’s Last Dance ei ole yhtä vahva lisä kaanoniin, lähinnä siksi, ettei Jessica Alban eroottinen tanssijatar ole kännisenä mielipuolena yhtä vahva hahmo kuin Gordon-Levittin fatalistisen määrätietoinen Johnny.

Ulkoisesti muutamilla väriläiskillä korostettu mustavalkoinen A Dame to Kill For on täynnä samanlaista matalaotsaista tyylikkyyttä kuin Sin City. Tehokeino ei ole pitkästä odotuksesta huolimatta kulunut, ja tämän päivän pakkopulla, 3D, tuntuukin turhalta. Vain muutamassa ulkokuvassa se luo syvyyden tuntua. Kun elokuvan visuaalisen ilmeen idea on sarjakuvalatteutta korostava kontrasti, 3D tuntuu monin paikoin suorastaan hölmöltä.

Sisältö on jälleen ylivedettyä äijämytologiaa. Elokuvan miesten luut voi hakata murskaksi ja heidät voi ampua seuloiksi, mutta he nousevat yhä uudelleen isotissisten soturijumalattarien avustuksella – tai näistä huolimatta. Millerin maailmassa miehet ja naiset tietävät paikkansa: jokin ase kädessä tappamassa muita. Verenroisketta on sarjakuvamaisesti liennytetty sen runsaudesta huolimatta, mutta toiminnan brutaalius saa silti varpaat kipristelemään katsomossakin.

Kolme tähteä tuntuu hieman alhaiselta näinkin viihdyttävälle väkivaltapläjäykselle, mutta vaikka elokuvassa on monia suorastaan nerokkaita jaksoja, eivät sen palaset solahda kokonaisuudeksi aivan samalla sulavuudella kuin alkuperäisessä Sin Cityssä. Sen ystäville A Dame to Kill For on kuitenkin aivan pakkokatsottavaa.

Sin City: A Dame to Kill For -elokuvan traileri


Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa

Lisää luettavaa