Sodan murtamat on rankka dokumentti. Se kertoo isistä, jotka jatkosodasta palattuaan eivät olleet enää omia itsejään. Se kertoo perheistä, jotka joutuivat kärsimään muuttuneista isistä.
Noin 18 000 sotilasta joutui sotiemme aikana psykiatriseen hoitoon. Puhuttiin hermojen menettämisestä, nykytermein traumanjälkeisestä stressihäiriöstä. Siitä seurasi alkoholismia, äkkipikaisuutta, puhdasta vihaa, lamaantuneisuutta ja muita kammottavia häiriöitä.
Timo Korhonen haastatteli tällaisten veteraanien lapsia ja puolisoita. Hän keräsi kasaan traagisia otteita perhearjesta, kun yhtäkkiä isä saattoi muuttua väkivaltaiseksi tai palata sodan kauhujen keskelle. Eikä tuolloin ollut apua saatavilla, koska sellaista käytöstä ei ymmärretty. Isät itsekin puhuivat vain häpeästä, koska eivät omasta mielestään kestäneet sotaa.
Vaikka kyseessä on tärkeä ja kiinnostava aihe, jättää Sodan murtamat silti hieman valjun vaikutelman. Koska Suomi ei ole sotinut aivan lähiaikoina, ei meillä ole täten tuoretta näkökulmaa asiaan – toisin kuin vaikkapa yhdysvaltalaissotilailla, joiden ”hermojen menettämisestä” onkin jo dokumentoitu paljon.
Siirtyivätkö sodan murtamien sotilaiden traumat lapsille? Kärsimmekö vieläkin sodan kauhuista näin monta sukupolvea myöhemmin? Elokuva ei oikeastaan anna vastauksia, mutta ehkä se auttaa joitakin ihmisiä puhumaan näistä vaietuista asioista.