Muistatko ensirakkautesi? Sen tunteen, kun ensimmäistä kertaa joku näki juuri sinut? Sen ilon, kun tunnistit hänessä sukulaissielusi ja hän vastaavasti saman sinussa?
Keski-ikäisen Inkan (Laura Birn) suruksi Juhana (Lauri Tilkanen) ei muista enää. Heidän hullaannuttavasta rakkaudestaan on jäljellä enää Inkan oma tarina ja polttava yksinäisyys, jonka he molemmat hyvin tuntevat.
Juhanan puolen tarinasta on häivyttänyt sairaus ja sen hoito. Kirjailija ja perheenisä kärsii syvästä masennuksesta ja on hoidettavana mielisairaalassa ties kuinka monetta kertaa. Inka tulee katsomaan häntä aina uudelleen, vaikka Juhana tuskin tuntee punatukkaansa. He esittäytyvät kerran toisensa jälkeen. Juhanan käsi vapisee ja on lääkkeistä turvonnut.
Alussa olivat Pupu ja Lammas, kaksi nuorta kirjailijanalkua, jotka vaistonvaraisesti hakeutuivat toistensa seuraan. He olivat kirjallisuudenopiskelija Anja Kauranen, nykyinen Snellman, ja kirjailija Harri Sirola (1958–2001). Alli Haapasalon ensimmäinen kokoillan elokuva Syysprinssi, joka pohjaa Kaurasen samannimiseen omaelämäkerralliseen pienoisromaaniin, kertoo siis paitsi Inkan ja Juhanan myös Kaurasen ja Sirolan rakkaustarinan. Birn ja Tilkanen näyttelevät sanoista elävää paria herkästi ja hartaasti.
Ja mikä tarina se onkaan. Elokuva alkaa vuodesta 1980, kun Juhana on ensimmäisen romaaninsa julkaissut ”sesongin nuorin vihainen mies, Esikoiskirjailija isolla e:llä, nuorison uuden narsismin ja hybriksen ruumiillistuma”. Inka puolestaan viimeistelee kirjallisuudenopintojaan ja ottaa näkyvästi osaa kulttuurikeskusteluun. Punk ja hurja heittäytyminen ovat uutta, partaradikalismi ja samettitakkisetien valta vanhaa.
Inka on harmaakasvoisen yksinhuoltajaäidin (Kaija Pakarinen) kasvatti Hakaniemestä. Juhanan lääkäriperhe vaikuttaa Etelä-Helsingissä. Kultalusikka nuorukaisen suussa maistuu kuitenkin katkeralta. Hänellä on mutkikas riippuvuussuhde perheeseensä, etenkin vahvaan äitiinsä (Tiina Weckström). Synkät sukutaulut kääntyilevät Juhanan kivijalkakämpässä asukkaan mielialojen mukaan. Menestyjien suvun vesan paine onnistua on niin kova, että hauraan miehen lupaavasti alkanut kirjailijanura on katketa alkuunsa.
Mutta enemmän kuin Juhanan pahasta olosta Syysprinssi kertoo Inkan tulosta kirjailijaksi ja oman tarinansa sankarittareksi. Inkan äiti on halunnut opettaa tyttärensä pettymään, mutta tämä kieltäytyy alistumasta. Inkan hahmo on Syysprinssin viisain: tarkkailijan katseessa on lämpöä ja ymmärrystä myös niitä kohtaan, jotka tekevät häntä kohtaan väärin.
Haapasalo pitää näkökulman tiukasti päähenkilöissä. Vaihtoehtoja tuskin on ollutkaan, sillä Syysprinssin tarina on juuri intiimiydessään erinomaisen samastuttava. Elokuva rakentaa 1980-luvun alun ajankuvaa hieman ulkokohtaisesti ja estetisoiden, mutta toisaalta punkin leimaamasta kulttuuriskenestä on jo sen verran aikaa, että elokuvan esittämät kirjailijaillat ja runoklubit tuntuvat suurieleisyydessään jännittävän vierailta.
Syysprinssi ammentaa lähdeteoksestaan onnistuneesti. Elokuva on romaanille uskollinen sävyjä myöten. Kummassakaan teoksessa ei ole mitään halpaa. Ne onnistuvat luomaan kuvan aidoista tunteista: paitsi rakkaudesta, joka sytyttää elämänilon, myös voimattomuudesta sisältä kumpuavan pimeyden edessä.