Tartunta

20.10.2011 12:00
MAA VUOSI GENRE ENSI-ILTA 21.10.2011

Flunssakausi tekee taas tuloaan. Nopeasti iskevät oireet – yskä, päänsärky ja kuume – ovat kaikille tuttuja. Mutta mitä jos ne olisivatkin ensimerkit jostain tavallista nuhakuumetta huomattavasti vaarallisemmasta virustartunnasta; tartunnasta, joka enteilisi miljoonien ihmisten kuolemaa?

Näin sattumanvaraista ja äkkinäistä se voi olla: aluksi tuntemattomasta lähteestä tartunnan saanut kantaa virusta, matkustaa maailman toiselle puolelle ja tartuttaa matkallaan lukuisia ihmisiä. Jotka puolestaan tartuttavat yhä uusia ihmisiä, ja niin edelleen.

Steven Soderberghin pandemiatrillerin ensimmäinen uhri on Beth Emhoff (Gwyneth Paltrow), joka palaa Yhdysvaltoihin työmatkaltaan Hongkongista. Yskivä, väsynyt nainen luulee aluksi kärsivänsä vain aikaerosta, mutta parissa päivässä hän on mennyttä. Edes lääkärit eivät osaa kertoa järkyttyneelle aviomiehelle Mitchille (Matt Damon) syytä Bethin kuolemaan. Sitten kuolee Mitchin poikapuoli.

Viranomaiset ympäri maailman koettavat päästä tilanteen tasalle. Taistelua pandemiaa vastaan johtaa tohtori Ellis Cheever (Laurence Fishburne). Tärkeässä roolissa on myös käytännön työstä vastaava lääkäri Erin Mears (Kate Winslet). Rokotetta kehittelee peloton laboratoriolääkäri Ally Hextall (Jennifer Ehle).

Tartunta tutkii ja paljastaa, kuinka arvaamattomasti ja eri tavoin ihmiset reagoivat paniikin hetkellä: osa pääsee osoittamaan rohkeutensa, osa menettää viimeisetkin moraalin rippeensä. Scott Z. Burnsin moitteetta etenevä mutta ontohko käsikirjoitus erottaa sankarit visusti hyväksikäyttäjistä.

Tartunnassa on samaa vainoharhaista, kyynistä henkeä kuin 1970-luvun poliittisissa trillereissä. Jos kyseessä olisi vaikkapa Alan J. Pakulan elokuva, tarinan sankari olisi pimennossa pidettyjä kansalaisia herättelevä bloggaaja Alan Krumwiede (Jude Law). 2000-luvun trillerissä sankareita ovat kuitenkin tutkijat, lääkärit ja tavalliset perheenisät.

Pandemian uhka on jo tätä päivää, ja siksi Tartunnan esittämä dystopia osuu arkaan hermoon. Erityisesti hirvittää se nopeus, jolla virus saattaa yhteiskuntajärjestelmän täyteen kaaokseen. Viikoissa pandemia tyhjentää lentokentät, toimistot, koulut ja kaupungit. Ihmiskontaktista tulee riski. Keneenkään ei voi luottaa.

Tartunnassa Soderbergh hyödyntää jälleen Trafficista (2000) tuttua useita tarinalinjoja rinnakkain kuljettavaa kerrontaa. Realistinen, hallittu elokuva ei tarjoa juurikaan tilaa tunteille. Lukuisat henkilöhahmot jäävät kiinnostavinakin etäisiksi ja heidän tarinansa avoimiksi.

Juoksevaa kuvakerrontaa rytmittävät viipyilevät lähiotokset kohteista ja esineistä, joita tartunnan saaneet ovat koskettaneet. Saastuneet esineet yhdistävät henkilöhahmot kammottavalla tavalla toisiinsa.

Tartunta kuvaa yhdentyvää maailmaa, jossa yhden ihmisen teoilla voi olla nopeita, kohtalokkaita seurauksia. Trilleri jättää ilmaan useita kysymyksiä, mutta päällimmäiseksi jää sittenkin tämä: Joko saa mennä pesemään kädet?

Tartunta -elokuvan traileri

Lisää luettavaa