Tähän mennessä tapahtunutta/tapahtuvaa: itsestään tietoiseksi tuleva tekoäly käynnistää sodan ihmisiä vastaan tuhoten heistä suurimman osan silmänräpäyksessä. Ihmiskunnan rippeet nousevat menestykselliseen kapinaan karismaattisen johtajansa John Connorin avulla, jolloin tekoäly lähettää aikakoneella menneisyyteen tappajarobotin ottamaan kyseisen kiusankappaleen äidin pois päiviltä ennen kuin ihmisten pelastaja ehtii syntyä. John Connor lähettää menneisyyteen sotilasystävänsä Kyle Reesen pelastamaan äitinsä ja varmistamaan oman syntymänsä.
Sen jälkeen robotteja ja ihmisiä sinkoilee tulevan, menneen ja olevan välillä sellaista tahtia, että vanhoja aikajatkumoita syntyy ja häviää nopeammin kuin ihmismieli voi käsittää. Se näkyy myös Terminaattori-elokuvien viidennessä osassa, joka tavallaan kertoo uudesta näkökulmasta ensimmäisen, vuonna 1984 ilmestyneen Terminator – tuhoajan tarinan.
Tai sellaisena Terminator Genisys ainakin alkaa, kun tulevaisuudessa käytävän ihmisten ja koneiden välisen ratkaisevan taiston tiimellyksessä Kyle Reese astuu aikakoneeseen pysäyttääkseen sillä juuri menneisyyteen lähteneen robotin. Mutta kun Reese saapuu vuoteen 1984, hän havaitsee, että maailma ei olekaan sellainen kuin Connor on hänelle kuvaillut. Sarah Connor ei ole arka, pelastusta tarvitseva nainen, vaan osaansa jo vuosia valmistautunut sotilas. Kylen, Sarahin ja tätä vuosia suojelleen T-800-kyborgin on selvitettävä kuinka paljon asiat ovat muuttuneet ja mitä heidän on tehtävä tai vältettävä tekemästä, jotta tulevaisuus ei muuttuisi vieläkin surkeammaksi.
Terminator Genisys ottaa James Cameronin ohjaamista kahdesta ensimmäisestä, mestariteoksiksi luettavista Terminator-elokuvasta elementtejä ja suoria kuvalainauksia. Nopeasti se kuitenkin muuttaa niiden tilannetta mieltä kutkuttavalla tavalla, joka saa fanin innolla odottamaan tulevaa – kirjaimellisesti.
Aika nopeasti on selvää, että uutuuden tarinassa ei ole mitään järkeä, ei elokuvasarjan aikajatkumo(ide)n kuin oman sisäisen logiikkansakaan suhteen. Se tekee nopeasti itsestään mahdottoman ja vaatii kaikkia tähänastisia aikamatkailuteorioita uhmaavia vaihtoehtoisia paradokseja oikeuttaakseen olemassa olonsa. Härskein selitys on, että selitystä ei voi antaa, koska asioiden mahdollistaja ei ole sitä halunnut. Sillä ei ole väliä, jos katsoja on jo koukuttunut, mutta jos ei ole alkuperäistarinoiden fani tai kykene Gandhin tasoiseen anteeksi antamiseen, elokuva saattaa myös ärsyttää todella pahasti.
Jos kuitenkin pääsee elokuvan kyytiin, on helppo nauttia sen klassikkoesiosiaan kunnioittavista käänteistä ja irtaimistoa tuhoavasta retrotoiminnasta. Silloin ei enää edes haittaa, että lähinnä tv-sarjoja ja järkyttävän huonon Thor: The Dark World -elokuvan ohjannut Alan Taylor ei ole mikään Cameronin tasoinen auteur. Jai Courtney ja Emilia Clarke ovat tarpeeksi nuoria ja nättejä täyttääkseen tärkeimmän tehtävänsä silmän lepuuttajina ja juonen selostajina.
Heitä tukee mukavan itseironisesti Arnold Schwarzenegger klassisessa roolissaan. Vasta hänet nähdessään tajuaa kuinka paljon T-800:sta on kaivannut. Taistelussa rähjääntyneen robotin vanhentunut ulkoasukin selitetään tavalla, joka vastaa koko elokuvan paikoin riemastuttavan älyvapaata logiikkaa.
Valitettavasti aivan lopussa Taylor kuvittelee Thor-katastrofinsa tapaan, että teknologia korvaa tarinan, ja bittimössöt alkavat lennellä ilman aikaisempaa perustelua siihen tahtiin, että haukottelulta ei voi välttyä. Jännitteetkin jäävät sille tasolle, että lähinnä kiinnostaa, pystytäänkö tarinan lankoja solmimaan lopussa millään järkevällä tavalla. Loppujen lopuksi käteen jää taatusti mielipiteitä jakava sekoitus nostalgiaa, mukavaa toimintaa ja tahatonta hauskuutta.
Terminator Genisys -elokuvan traileri
Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa