Pitäisi varmaan hieman huolestua, kun huomaa jännittävänsä talousromahduksen merkit havainneiden ja sen kustannuksella rahallista hyötyä havittelevien kyynisten, numerot ihmiskohtaloiden edelle asettavien, ahneiden ja muutenkin luonteeltaan epämiellyttävien hyypiöiden puolesta. Positiiviset roolimallit ovat kuitenkin vähissä vuonna 2007 Yhdysvaltojen asuntolainamarkkinoilta vyöryneen maailmanlaajuisen laman taustoja valottavassa, aihepiiriin nähden yllättävän hauskassa draamassa The Big Short.
Yhdysvaltojen talouskasvu on elokuvan alussa pitkään perustunut siihen, että kaikki uskovat asuntojen hintojen kasvavan jatkuvasti. Näin ollen asunnon hankkimiseksi kannattaa ottaa isokin laina, koska myyntitilanteessa saa omansa ja enemmänkin takaisin. Miksipä siis ei samalla ostaisi useampaakin kämppää ihan sijoitusmielessä? Tai kerralla kunnolla kulutusluottoa asuntolainalla hankittua taloa vastaan, kun arvonnousu kuitenkin kuittaa velat ajan myötä?
Christian Balen esittämä Michael Burry käy läpi tuhansia asuntolainoja, ja huomaa kuinka ihmisillä alkaa olla yhä vaikeampi suoriutua velvoitteistaan. Koska asiapaperimarkkinoilla on mahdollista ostaa vakuuksia arvonmenetyksiä vastaan, Burry pyytää isoja pankkeja myymään itselleen sadoilla miljoonilla arvopapereita, jotka muuttuvat arvokkaiksi, jos asuntolainoihin perustuvat rahastot ja liikelaitokset romahtavat.
Helppoa rahaa vuolevat pankit solmivat Burryn kanssa hänelle lähes päin naamaa nauraen sopimuksia sadoilla miljoonilla dollareilla. Metallimusiikkia kuuntelevaa, paljain jaloin viihtyvää, epäsiististi pukeutuvaa ja siis trendikkäisiin rahapiireihin sopimatonta erakkoa eivät tahdo ymmärtää hänen työnantajansa tai asiakkaansakaan. Mutta niljakas pankkimies (Ryan Gosling) ymmärtää yskän ja tekee vedonlyönnistä omaa alaansa vastaan tuotteen, jota kauppaa sijoittajille.
Vihanhallintaongelmainen sijoittaja (Steve Carell) tiimeineen tarttuu miehen hölynpölyltä kuulostavaan tarjoukseen, ja heidän ruohonjuuritasolle jalkautuvan faktojen tarkistustyönsä myötä katsojalle avautuu tilanteen sairaus, kun maailman mahtavimman talousmahdin polttoaineiksi paljastuvat typeryys, välinpitämättömyys, ahneus ja häikäilemättömyys.
The Big Short on valtavan pitkä ja sisällöltään kylmäävä, mutta lähinnä Will Ferrell -komedioista tunnettu Adam McKay pitää sen pyörät pyörimässä tekemällä järkyttävästä huvittavaa ja kamalalla tavalla kutkuttavaa. Kun korttitalo ei paljastu pelkästään tyhjän päälle rakennetulta vaan jopa suoralla korruptiolla kasaan liimatulta, katsoja jo jännittää kaiken tuhoutumista veikanneiden puolesta pankkien pitäessä kulisseja väkisin pystyssä.
Sen sijaan, että alalla toimivat päähenkilöt selostaisivat monimutkaisia talouskuvioita elokuvan kontekstissa, McKay pysäyttää kerronnan ja pistää julkkikset konkretisoimaan termistöä. Vieraannuttava tehokeino toimii yllättävän hyvin. Sen sijaan keinottelijoita inhimillistävät henkilökohtaiset tarinat tuntuvat lähes päälleliimatuilta.