The Great Gatsby – Kultahattu

17.5.2013 09:17
MAA / VUOSI GENRE ENSI-ILTA 17.05.2013

F. Scott Fitzgeraldin Kultahattu (1925) oli kadotetun sukupolven keskeisiä teoksia. Pitkään ylenkatsottu pienoisromaani kuvasi jazz-aikaa tavalla, joka tuntuu yhä tuoreelta. Romaani oli elegantista lauseestaan ja näennäisestä keveydestään huolimatta terävä ja raadollinen. Se käsitteli pettyneen, kyynisen minäkertojan äänellä luokkaeroja, kateutta ja vääristyneitä unelmia.

Kultahatun neljäs elokuvasovitus on viihdyttävä ja äänekäs, mutta kaikkea muuta kuin koskettava. Baz Luhrmannin tulkinta säihkyy ja remuaa, mutta jos ei vuoden 1974 filmatisointikaan sielukkuudella kilpaillut, kadottaa Luhrmannin ontto elokuva senkin vähän.

Luhrmanin hyperaktiivinen, musiikkivideomainen tyyli, joka valloitti Moulin Rougessa (2001), ei istu Jay Gatsbyn – Charles Foster Kanen hengenheimolaisen – monisyiseen tarinaan. Fitzgerald kuvasi yläluokkaisia vetelehtijöitä traagisina, eksyneinä hahmoina. Luhrmann kuorruttaa äärimmäisen yksinäisyyden kuvauksen samppanjalla, serpentiinillä ja tämän päivän r’n’b:llä. Jazzin sijaan elokuvassa kuullaan Jay-Z:ta.

3D-tekniikalla kuvattu elokuva seuraa alla olevaa teosta varsin uskollisesti, kohtaus kohtaukselta, jopa lause lauseelta, muttei tavoita romaanin ydintä kuin siellä täällä. Harvat onnistumisen hetket voi kirjata pitkälti Leonardo DiCaprion ansioksi.

Romaanin sovittaminen elokuvaksi on usein kompromissien taidetta. Luhrman ja Craig Pearce ovat ratkaisseet sovituksen ongelmat helpoimman kautta. Elokuvan näkökulma on romaanin tapaan kirjailijan urasta haaveilevan Wall Street -meklarin, Nick Carrawayn (Tobey Maguire). Maguiren pehmeä voice-over lainaa Fitzgeraldin tekstiä puuduttavuuteen asti. Lisäksi Pearce ja Luhrmann ovat luoneet elokuvaan selittelevän ja turhan kehystarinan, jossa Carraway kertaa kivuliaita muistojaan psykiatrin vastaanotolla.

Maguire on väärä valinta muuten onnistuneesti roolitetussa elokuvassa. Häntä katselee mielellään, mutta siinä kaikki. Maguire on 37-vuotiaana yhä se mukava ja harmiton jokapoika, jonka kasvoilta on turha etsiä piilotettua ahdistusta.

Maguiren Carraway on tarkkailija, joka todistaa läheltä serkkunsa Daisy Buchananin (Carey Mulligan) ja erakkomaisen naapurinsa Jay Gatsbyn (DiCaprio) uudelleen heräävä romanssia. Ensikipinästä on kulunut viisi pitkää vuotta. Yläluokkainen, vanhan rahan sukuun syntynyt Daisy on ehtinyt tahollaan naimisiin ja äidiksi. Sinnikäs Gatsby on pysytellyt etäällä kaikesta ja tavoitellut amerikkalaista unelmaa omalla merkillisellä tavallaan.

Kultahattu on tragedia, ja sen loppu on järkyttävien ja väkivaltaisten käänteiden suma. Luhrmannin elokuvassa hurjimmatkin tapahtumat kuvataan vahvasti estetisoiden. Kaunis pinta etäännyttää niin, ettei mikään lopulta tunnu miltään.

The Great Gatsby – Kultahattu kertoo saavuttamattomasta rakkaudesta. Mutta vaikka romantiikalla on elokuvassa sijansa, löytyy voimakkain jännite sittenkin Carrawayn ja Gatsbyn väliltä. Heidän suhteensa on mutkikas, sillä Carrawayn ihailussa on aimo annos kateutta. Toisaalta hän näkee naapurinsa nousukasmaisuuden läpi: Gatsby on aidosti, miltei hulluuteen asti toiveikas.

Carrawayn sanoin Gatsbylla on sormenpäissään ”elämän lupausten tunto”. Juuri tuon vastustamattoman häikäisyn Leonardo DiCaprio tuo valkokankaalle paremmin kuin vielä kukaan.

The Great Gatsby – Kultahattu -elokuvan traileri


Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa

Lisää luettavaa