Alejandro González Iñárritu on nousemassa kovaa vauhtia maailman parhaiden ohjaajien kärkijoukkoon. Oscar-palkitun meksikolaisen kuudes pitkä elokuva on häkellyttävä saavutus, joka palauttaa elokuvantekemisen sen kaikkein äärimmäisimmälle fyysiselle tasolle. Samalla kyseessä on yksi kauneimmista ja runollisimmista elokuvista pitkään aikaan. The Revenant on verellä, kivulla ja luonnon kunnioituksella marinoitu eloonjäämisballadi, joka yhdistää Terrence Malickin ja Sam Peckinpahin elokuvatajun.
Historiallisiin tositapahtumiin ja niiden pohjalta kirjoitettuun romaaniin pohjaava tarina kertoo amerikkalaisesta erämaaoppaasta ja turkismetsästäjästä, Hugh Glassista (Leonardo DiCaprio), joka avustaa puoliverisen intiaanipoikansa kanssa suurta metsästysryhmää vuoden 1823 Pohjois-Dakotassa. Seurue joutuu paikallisten arikara-intiaanien hyökkäyksen kohteeksi ja menettää valtaosan miehistään. Eloonjääneet suuntaavat Glassin johdolla kohti Fort Lookoutia, joka sijaitsee yli 300 kilometrin päässä Etelä-Dakotassa Missouri-joen varrella.
Eräänä aamuna yksin metsällä olleen Glassin kimppuun käy harmaakarhu, joka raatelee miehen puolikuoliaaksi. Ryhmää johtava kapteeni Andrew Henry (Domhnall Gleeson) ei usko Glassin selviävän vammoistaan ja palkkaa kaksi vapaaehtoista jäämään tämän luokse ja hautaamaan hänet kunniallisesti kun aika koittaa. Glassin pojan Hawkin (Forrest Goodluck) ohella hänen seuraakseen jäävät nuori Bridger (Will Poulter) ja kovanahkainen veteraanimetsästäjä John Fitzgerald (Tom Hardy), joka ei ole alusta saakka voinut sietää Glassia eikä hänen puoliveristä jälkikasvuaan.
Tilanteen kärjistyttyä väkivaltaisesti Fitzgerald päättää haudata Glassin elävältä ja pakottaa vastahakoisen Bridgerin osallistumaan tekoon. Glass jää kuitenkin henkiin ja aloittaa pitkän ja vaikean vaelluksen takaisin elävien kirjoihin ja kostaakseen Fitzgeraldille.
Tähän saakka The Revenantin tarina pitää historiatietojen mukaan paikkansa. Todellinen Hugh Glass (1780–1833) todellakin joutui intiaanihyökkäyksen jälkeen harmaakarhun raatelemaksi ja samaan ryhmään kuuluneiden Bridgerin ja Fitzgeraldin pettämäksi. Metsästäjä jäi henkiin ja lähti laahustamaan kohti Fort Lookoutia löytääkseen syylliset.
Iñárritu ja The Revenantin toinen käsikirjoittaja Mark L. Smith ovat ottaneet Glassin hyvin tunnetun legendan – josta Richard C. Sarafian ohjasi jo vuonna 1971 erinomaisen sovituksen Mies erämaasta pääosissa Richard Harris ja John Huston – ja vieneet sen toiselle, lähes spiritualistiselle tasolle. Lopputulos ei kerro vain ihmisen sitkeydestä ja periksiantamattomuudesta vaan myös omien demonien kohtaamisesta ja puhtaimmasta mahdollisesta inhimillisestä vietistä: kostonhalusta. Glassin halu löytää ja tappaa Fitzgerald pitää hänet hengissä ja pakottaa omille äärirajoilleen. Niinpä elokuvassa tapahtuu kaksi matkaa: toinen jäätävän karussa erämaassa ja toinen Glassin pään sisällä. Ja molempien kuvittamisessa Iñárritu onnistuu ylittämään villeimmätkin odotukset.
The Revenant on läkähdyttävän fyysistä, katsojan hyiseen kokovartalovaippaansa kietovaa sataprosenttista elokuvantekemistä. Sen rinnalla The Hateful Eightissa lavastettu lumimyrsky tuntuu kelkkamäen laskemiselta auringonpaisteessa. Kameravelho Emmanuel Lubezki (Gravity, The Tree of Life) on tallentanut tapahtumat jälleen pelkkään luonnonvaloon tukeutuen, mikä korostaa pääosin Kanadan erämaissa kuvatun elokuvan poeettista ja liki dokumentaarista realismia.
DiCaprio on pääosassa käsittämättömän loistava ja tekee – kyllä, todellakin – uransa parhaan suorituksen. Ja nyt puhutaan siis mestaritason näyttelijästä, joka on yltänyt viiden tähden suoritukseen aiemminkin (mm. Suljettu saari, The Wolf of Wall Street). Myös Hardy, jonka rooliin kaavailtiin alun perin Sean Penniä, on tapansa mukaan briljantti.
The Revenant kahmi tammikuun alussa kolme Golden Globea (paras elokuva, ohjaus ja miespääosa), enkä usko elokuvan palaavan kotiin Oscar-gaalastakaan tyhjin käsin. Iñárritu pokkasi jo viime vuonna parhaan elokuvan ja ohjauksen Oscarit Birdmanilla ja tulee todennäköisesti toistamaan tempun tänä vuonna.