The Shallows

28.9.2016 19:59
MAA VUOSI GENRE , ENSI-ILTA 30.09.2016

Jaume Collet-Serra on ohjannut peräti kolme Liam Neeson -leffaa ja kuvaa parhaillaan neljättä – se on tosirakkautta. Nyt hän on kuitenkin löytänyt uuden muusan ja todistaa, että saadaakseen katsojat välittämään hahmosta riittää, että pukee tämän bikineihin. Nizzaa partioivat poliisit olisivat varmasti samaa mieltä.

Lääketieteen opintonsa keskeyttänyt Nancy kokee henkilökohtaisen menetyksen ja jättää kaiken taakseen. Häntä esittää atleettinen Blake Lively, joka ikävästi muistuttaa siitä, että salimuoti on muuttunut pariinkin otteeseen sen jälkeen, kun siellä on itse käynyt. Nancy lähtee Meksikoon toipumaan ja etsimään salaista rantaa, josta hänen äitinsä on kertonut hänelle. Aluksi kaikki vaikuttaa täydelliseltä, mutta pian teksasilaissurffari havaitsee, että kuulaat vedet kätkevät jotakin herkkää koralliekosysteemiä pelottavampaa. Nälkäisemmästä puhumattakaan.

Omista virheistään voi tosiaan oppia. Espanjalainen Jaume Collet-Serra singahti – tai ehkä oikeammin romahti – tietoisuuteen blondi vaarassa -uusintafilmatisoinnilla House of Wax (2005), mutta nyt hän on vaihtanut Paris Hiltonin Blake Livelyyn. Ja lopputulos on huomattavasti parempi. Lively on erinomaisessa vedossa lääketieteen opiskelijana, mikä on erittäin kätevä taustatarina, kun pitäisi pienellä kivellä istuessaan suorittaa itselleen operaatio vain korvakoru apunaan. Itse asiassa tämä roolisuoritus saattaa lopultakin olla se, joka tekee hänestä ihan oikean tähden. Sellaiselta hän joka tapauksessa jo näyttää.

Eipä niin, että sitä voisi olla näkemättä – Livelyn elokuvassa käyttämät vaatteet eivät riittäisi peittämään aliravittua lastakaan. Mistä päästään elokuvafaktaan numero 187: siellä missä on kauniita nuoria naisia bikineissä on myös haikaloja.

Ajatellaan vaikka Chrissie Watkins -raukkaa, Steven Spielbergin Tappajahain ensimmäistä uhria. Tai Saffron Burrowsin ihailtavaa riisuudu ensin, käristä hai sitten -asennetta Renny Harlinin Deep Blue Seassa. Mutta huolimatta siitä, että The Shallowsin lähtökohta tuo mieleen sellaiset unohtuneet helmet kuin Spring Break Shark Attack tai Avalanche Sharks, jossa hiihtokeskuksen bikinipäivä menee mönkään myyttisten lumihaiden (tietysti) alkaessa ahdistella bilettäjiä, Collet-Serran peto ei ole susi syntyessään.

Edellä mainituista mielleyhtymistä huolimatta Collet-Serra on onnistunut tekemään elokuvan, joka on yhtä toimiva kuin se on, yllätys yllätys, tyylikäs. Päähenkilönsä puun ja kuoren – tai kiven ja mätänevän valaanruhon – väliin sijoittava rajatun tilan elokuva on lähes puhdasta toimintaspektaakkelia. Sillä on huomattavasti enemmän tekemistä All Is Lostin Robert Redfordin eloonjäämistaistelun kuin valtavan ”hait napostelevat tytsejä” -lajityyppivalikoiman kanssa. Loppujen lopuksi se on yhden naisen show.

Ei voi kieltää etteikö juoni olisi yhtä ohut ja heppoinen kuin Livelyn vaatetus, joka on todennäköisesti täytynyt olla kroppaan liimattu pysyäkseen kyydissä kaikessa mitä elokuvassa tapahtuu. Mutta oikeasti – ketä kiinnostaa? Oikeastaan elokuva olisi ollut vielä parempi, jos Collet-Serra olisi jättänyt tekemättä lyhyen ja turhan FaceTimessa tapahtuvan taustoituksen.

Ei niin, että kaikki olisi ihan täydellistä. Kuten yleensä tällaisissa tapauksissa, rakentelu on huomattavasti kiinnostavampaa kuin loppuratkaisu. Itse asiassa lopetus lähes pilaa koko ilon. Mutta elokuva saa pulssin kiihtymään ja katsojaan kiemurtelemaan tuolissaan. Ja toisin kuin Mother’s Dayn tapauksessa se on nyt hyvä asia.
Tiiviisti puolitoistatuntinen, Flavio Martinez Labianon valtavan hienosti kuvaama The Shallows on täydellinen B-elokuva, joka saattaa olla juuri sitä mitä lääkäsi määräisi kesän megaelokuvaähkyyn. Plus se on ensimmäinen elokuva, joka voi kehua lentävällä hahmolla nimeltään… Steven Seagull. Ei siis kannata miettiä liikaa, sen kun vain sukeltaa sekaan. Tai ehkä ei sittenkään.

 

The Shallows -elokuvan traileri

Lisää luettavaa