Kukaan meillä ei tee elokuvia kuten Rax Rinnekangas, suomalaisittain riisuttu versio ja yhdistelmä Terrence Malickista ja Andrei Tarkovskista. Hänen elokuvansa ovat pysähtyneitä, pohdiskelevia ja maalailevia runoteoksia. Muiden mielipiteistä välittämättä Rinnekangas tutkii elokuvissaan itseään kiinnostavia aihepiirejä; menneisyyttä, kirjoittamista, arkkitehtuuria. Ne kaikki yhdistyvät Theon talossa.
Menneiden vuosikymmenten elementtirakentamistaan ja sen aiheuttamaa kulttuurituhoa häpeävä arkkitehti Theo on vetäytynyt täysihoitolana toimivaan saksalaiseen linnaan. Sesongin päätyttyä sulkemista odottavan hoitolan ainoana asiakkaana Theo ryhtyy avaamaan menneisyyttään ja haaveilemaan tulevaisuudesta kirjeessä naiselle, jonka on viimeksi nähnyt lapsena 50 vuotta aikaisemmin.
Raskaista teemoista huolimatta Theon talo on Rinnekankaan tuotantoa kevyestä päästä, ja kun hänen vakionäyttelijänsä Hannu-Pekka Björkmanin suupielessä karehtii hymyntapainen, tajuaa, että tämä on auteurin versio romanttisesta komediasta.