Ohjaaja Terrence Malick (s. 1942) on arvostettu tekijä, joka saa yleensä elokuviensa näyttelijöiksi kenet haluaa. Edellisessä elokuvassa The Tree of Life (2011) näyttelivät Brad Pitt ja Sean Penn. Nyt kutsu on käynyt Ben Affleckille ja Javier Bardemille.
Malick tunnetaan myös siitä, että hän tekee elokuviaan pitkään ja hartaasti, ja ohjaustöiden välissä on pitkiä taukoja. Onnellisten ajan (1978) ja Veteen piirretyn viivan (1998) välissä ehti kulua 20 vuotta. Siksi onkin pieni yllätys, että uusi ohjaustyö To the Wonder tulee teattereihin vain pari vuotta The Tree of Lifen jälkeen.
Affleckin esittämä Neil on amerikkalainen insinööri, jolla on suhde eurooppalaiseen naiseen nimeltä Marina (Quantum of Solacesta ja Oblivionista tuttu Olga Kurylenko). Elokuvan alkupuolella pariskunta viettää aikaa Ranskassa ja vaikuttaa hyvin onnelliselta. Kun Marina lähtee tyttärensä kanssa Neilin luo Amerikkaan, kaikki muuttuu, ja näyttämölle astuu Neilin entinen heila (Rachel McAdams). Myöhemmin tarinaan tulee mukaan myös Javier Bardemin esittämä pappi, jolla on uskonkriisi.
Malickin elokuvien tapaan To the Wonder koostuu runollisista jaksoista, joissa dialogin sijaan kuullaan kertojaa tai pelkkiä luonnonääniä. Etenkin alkupuolella äänessä on Marina, joka liikkuu kuin keijukainen Affleckin kävellessä yrmynä mörököllinä perässä.
Visuaalisesti To the Wonder on runollisen kaunis. Malickin elokuvista myös The New Worldin ja The Tree of Lifen kuvanneen Emmanuel Lubezkin kamera kuvaa paljon luontoa ja eläimiä sekä puiden oksien tai hiusten läpi siivilöityvää valoa. Visuaalinen ilme on täynnä vastakohtia. Normandian kuvaukselliset maisemat vaihtuvat Yhdysvaltain karuun Keskilänteen. Luonnon ja eläinten kauneus saa vastakohdakseen ankean lähiön, kolkon tehdasympäristön ja rumat kaivinkoneet. Rakkauden huuma vaihtuu silmittömään vihaan.
To the Wonder on Malickin tyylille uskollinen elokuva, mutta se ei ole sellainen mestariteos, jollaisia häneltä on totuttu odottamaan. Melkeinpä toivoo, että Malick olisi kehitellyt elokuvaa pidempään, sillä se tuntuu keskeneräiseltä. Tarina kiertää paikoillaan eikä kehity mihinkään suuntaan. Samantyyppiset kuvat, kohtaukset ja lauseet toistuvat loputtomiin, mikä alkaa runollistakin katsojaa kyllästyttää. Elokuvan maailmassa naisten ainoa tapa liikkua näyttää olevan liihotella ja pyöriä kuin balettitanssija riippumatta siitä ollaanko romanttisella kävelyllä niityllä vai paikallisen marketin käytävillä. Naiset kikattavat ja kujertelevat kuin pikkutytöt, mutta miehet eivät edes hymyile koskaan.
To the Wonder on Malickin uran heikoin ohjaustyö, mutta siinäkin omat ansionsa. Malick tekee elokuvia kuin taidemaalari, joka maalaa elokuvansa tarkkaan harkituilla kuvilla, sanoilla ja äänillä. Parhaina hetkinä jälki on nytkin todella kaunista, mutta tunnelma ei säily loppuun asti.
”Elämä on uni, ja unessa ei tehdä virheitä”, kuuluu yksi To the Wonderin repliikki. Elokuva toimiikin ehkä parhaiten, jos sen ajattelee pikemminkin unena kuin draamallisena kokonaisuutena.
To the Wonder -elokuvan traileri
Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa