Vuoden 2012 Kovasikajuttu kertoi Suomen kovimman punk-bändin eli Pertti Kurikan Nimipäivien tarinan. Dokumentti teki bändistä ilmiön, mutta tarina on saanut monenlaista kiinnostavaa jatkoa, joten uusi elokuva on tervetullut tapaus. Bändi on ehtinyt jo hajota kitaristi Pertti Kurikan jäätyä eläkkeelle täytettyään 60 vuotta. Punkkarit lopettivat uransa huipulla.
Tokasikajuttu alkaa loppuvuodesta 2014, jolloin bändi oli kriisissä, ja koko sen tulevaisuus oli epävarma. Euroviisuihin osallistuminen antaa aivan uudenlaista potkua, mutta samalla tulee myös menestyspaineita ja uusia kriisejä. Solisti Kari haluaa lopettaa, ja Perttikin välillä kyllästyy.
Jo edellisessä elokuvassa keskustapuolueen kannattajaksi tunnustautunut basisti Sami taas ihailee Juha Sipilää ja kaavailee ryhtyvänsä kunnallisvaalien ehdokkaaksi. Ehkä elokuvan tunteikkain jakso koostuu siitä, kun rumpali Toni ihastuu laulajatyttö Juttaan, ja nuoret alkavat tapailla. Tilanteesta syntyy kuitenkin kolmiodraama, kun bändin kitarateknikko Nippekin haluaa viettää aikaa Jutan kanssa. Kyyneleiltä ei vältytä.
Euroviisuihin osallistuminen on iso osa dokumenttia, ja siinäkin tunteet kulkevat vuoristorataa. Suomen karsinnan voitto biisillä Aina mun pitää nostaa soittajien itseluottamuksen huippuunsa. Edessä on matka Wieniin, mikä tuo tullessaan hupaisia lehdistötilaisuuksia ja lausuntoja, joita tulkkikaan ei osaa kääntää.
Edustaminen ei aina jaksa kiinnostaa, ja suurlähetystön juhlissa sattuu noloja tilanteita. Välillä tunnetaan myös turhautumista ja pettymystä, kun bändi ei pääsekään loppukilpailuun. Siinä vaiheessa toimittajat saavat osansa soittajien harmistuksesta.
Elokuvassa nähdään myös paljon hyvin arkisia juttuja, kuten bändin managerin ja Pertin sanailua vessan vetämisestä ja piereskelystä. Bändin jäsenet riitelevät paljon keskenään, ja aggressiiviset purkaukset ovat arkipäivää, mutta aina lopulta pyydetään anteeksi ja halaillaan.
Ohjaajakaksikko Jukka Kärkkäinen ja J-P Passi on tehnyt Kovasikajutulle jatko-osan, joka on aivan yhtä hauska, koskettava ja lämminhenkinen kuin ensimmäinenkin elokuva. Tokasikajuttua katsoessa unohtaa katsovansa elokuvaa: sitä vain huomaa elävänsä mukana bändin keikoilla, takahuoneissa ja arjessa. Tällä kertaa mukana on enemmän surullisia asioita ja menestyksen kääntöpuolia, mutta lopputulos saa silti hymyn huulille.
”Olin onnellinen kun meillä oli tää bändi, ja sit ihan oikein että jätettiin tää, kun Pertti jäi eläkkeelle. Kiitollinen siitä, et pääs kiertämään maailman paikkoja ja kolkkia”, Kari sanoo lehdistötiedotteessa.
Katsojakin tuntee olonsa kiitolliseksi nähtyään, miten Pertti Kurikan Nimipäivien tarina saa päätöksen.
Jussi Huhtala