Ohjaaja-käsikirjoittaja Selma Vilhunen istui helmikuussa 2014 yhdessä Kirsikka Saaren kanssa Hollywoodin Dolby-teatterissa jännittämässä lyhytelokuvansa Pitääkö mun kaikki hoitaa? Oscar-mahdollisuutta. Kirvelevästi kaksikko jäi kalkkiviivoille, mutta mainetta ja kunniaa he pienelle Suomelle tuottivat.
Runsaat neljä vuotta myöhemmin Vilhusen ensimmäinen pitkä näytelmäelokuva saa ensi-iltansa. Tyttö nimeltä Varpu käsittelee aiheita, joita Vilhunen on jo aiemmin tutkiskellut. Hänen ensimmäinen pitkän elokuvan käsikirjoituksensa Koti-ikävä (ohj. Petri Kotwica, 2005) kertoi pojasta ja tämän yksinhuoltajaäidistä. Hänen itse ohjaamansa Ponitytöt-dokumentti nimensä mukaisesti ponitytöistä.
Tyttö nimeltä Varpu -elokuvan alkupuolella 12 vuotta täyttävä Varpu (Linnea Skog) asuu yhdessä äitinsä Sirun (Paula Vesala) kanssa eikä tunne isäänsä. Hän käy alakoulua ja harrastaa poniratsastusta. Åiti on epävakaa persoonallisuus, joka tukeutuu jatkuvasti vielä lapsi-ikäiseen tyttäreensä pakottaen tämän pienen perheen aikuisen rooliin. Siru siivoaa ja yrittää suorittaa ajokorttia maanis-depressiivisen vimman säestämänä saaden hylkäyksiä toisensa perään. Samoissa tunnelmissa Siru yrittää saada parisuhdetta elämäänsä, jota ei itse kykene hallitsemaan. Internetin kätköistä miesehdokkaaksi seuloutuu Bo (Santtu Karvonen), joka ei ole yhtään Varpun mieleen.
Kun Varpu saa ongittua äidiltään isänsä nimen ja tämän asuinpaikaksi Oulun, hän päättää lähteä tapaamaan tätä. Salaa äidiltään, luonnollisesti. Koulukaveriltaan ja ihastukseltaan Varpu saa arvokasta oppia siitä, kuinka auto varastetaan ruuvitalttaa käyttäen. Äitiään parempana kuskina 12-vuotias lähtee ajamaan kohti pohjoista. Kun bensa loppuu, sujuu loppumatka liftaten.
Vaikka kyseessä on esikoisohjaus, elokuvan eri lajien parissa jo pitkään viihtynyt Vilhunen on kokenut tekijä, ja se näkyy selvästi. Käsikirjoitus on hallittu ja toimiva kokonaisuus, joka vie tarinaa kohti vääjäämätöntä loppuaan. Ohjaajana Vilhunen pitää langat hienosti ja taiten kasassa. Näyttelijäohjaus on hienoa työtä. Kun liikutaan mielenterveyden parissa, voisi taitamattomampi ohjaaja sortua karnevalisoimaan aihetta. Näin Vilhunen ei tee, vaan hän saa jokaisen hahmon elämään luonnollisella ja tunnistettavalla tavalla.
Erityisesti nuori Linnea Skog tekee hienon suorituksen, eikä Lauri Maijalan huomioiminen ensi vuoden sivuosa-Jussia jaettaessa olisi yllätys. Myös laulajana paremmin tunnettu Paula Vesala tekee vankan roolityön.
Tyttö nimeltä Varpu on nautittava osa nykyään runsasta kotimaisen elokuvan tarjontaa. Maagisiin mittoihin se ei silti nouse. Se jäänee pienen yleisön lemmikiksi mutta lienee sympaattinen lisä monen ulkomaisen filmifestivaalin ohjelmistossa. Syyskuussa elokuva saa kansainvälisen ensi-iltansa Toronton maineikkailla elokuvajuhlilla.