Miika Nousiaisen vuonna 2007 ilmestynyt romaani Vadelmavenepakolainen kääntyi ensin näytelmäksi. Nyt vuorossa on elokuva, joka on toteutettu suomalais-ruotsalaisena yhteistuotantona. Ohjaaja ja käsikirjoittajat ovat ruotsalaisia, mutta tuotantotiimissä, näyttelijäkaartissa ja kuvausryhmässä on mukana sekä suomalaisia että ruotsalaisia.
Nousiaisen tarinassa onkin ainekset hyväksi elokuvaksi. Päähenkilö Mikko Virtanen on outo tyyppi. Hän kokee syntyneensä väärään kansallisuuteen ja kutsuu itseään kansallisuustransvestiitiksi. Supisuomalainen Mikko haluaa ruotsalaiseksi hinnalla millä hyvänsä. Hän puhuu ruotsia sujuvasti ja ihailee Ruotsin kuningasperhettä, poliitikkoja ja kulttuuria. Kaikki suomalainen on hänelle kauhistus.
Mikko haluaa asettua pysyvästi Ruotsiin, mutta pelkkä muutto länsinaapuriin ei riitä hänelle, vaan hän omii ruotsalaisen miehen kansallisuuden. Siinä Mikkoa auttaa ruotsalainen psykologi Mikael Andersson, jonka hän kohtaa Ruotsin-laivalla. Oikea Mikael häipyy kuvioista, ja Mikosta tulee ruotsalaismies, joka on syntynyt idyllisessä pikkukylässä Göteborgin lähellä.
Mikaelin iäkäs äiti on vanhainkodissa, ja häntä pitää tietenkin mennä ensi töiksi tapaamaan. Äiti ei tunnista poikaansa, mutta senhän voi pistää muistinmenetyksen piikkiin. Aivan helppoa uudella henkilöllisyydellä esiintyminen ei kuitenkaan ole. Kun Mikaelin pikkusisko (Solsidan-sarjasta tuttu Josephine Bornebusch) ilmestyy yllättäen kuvioihin, on selitysten paikka.
Aurinkomyrsky-elokuvan ja ruotsalaisten poliisisarjojen ohjaaja Leif Lindblom on siirtänyt romaanin filmille sujuvasti. Kirjan lukeneita tosin saattaa häiritä se, että tarina on matkan varrella muuttunut melkoisesti. Romaanin musta huumori puuttuu, ja tyylilaji muistuttaa enemmän kevyttä farssia. Päähenkilökin on iloisempi ja harmittomampi veikko kuin romaanissa. Siinä missä kirjan Mikko muistutti psykopaattista tappajaa, elokuvan päähenkilö ei pystyisi surmaamaan ketään – ainakaan tahallaan.
Jonas Karlsson esittää pätevästi sekä suomalaista että ruotsalaista. Ruotsalaisnäyttelijä on joutunut oppimaan roolia varten puhumaan suomea, ja se sujuukin häneltä yllättävän hyvin. Suomalaisista näyttelijöistä jää mieleen Tommi Korpela, joka esittää Mikon isää. Samalla tulee esiin suomalaisen ja ruotsalaisen miesnäyttelijän erot. Saunakohtauksessa Tommi Korpela näyttää sekä paljaan etu- että takapuolensa estottomasti kohti kameraa. Elokuvan loppupuolella Jonas Karlsson taas istuu lauteilla pyyhe tiiviisti ympärillään.
Kuvaaja Tuomo Hutri on tehnyt hienoa työtä. Muukalaisen, Pahan perheen ja Postia pappi Jaakobille -elokuvien kuvauksesta vastanneen Hutrin kuvaamia elokuvia on aina ilo katsoa.
Musiikin säveltänyt Tuomas Kantelinen tunnetaan Hollywood-tyyppisestä eeppisen pauhaavasta musiikista. Tällä kertaa hän on tehnyt aivan toisenlaista musiikkia, joka sopii elokuvan komediallisiin tunnelmiin mainiosti.