On sanomattakin selvää, että Cassandra Claren kirjoittama Varjojen kaupungit -sarja pyrkii romanttisella nuortenfantasiallaan villitsemään samaa kohderyhmää kuin Twilightit. Tähän mennessä viisiosaiseksi ehtineessä kirjasarjassa tasapainoillaan yliluonnollisen ja reaalimaailman välissä, seikkaillaan vampyyreiden, ihmissusien ja velhojen, enkeleiden ja demonien joukossa, ja kaiken tämän yllä vaikuttavat nuorten aikuisten väliset suhteet: rakkaus, orastava seksuaalisuus sekä aikuisuuden kynnyksellä muuttuvat suhteet vanhempiin.
New Yorkissa taitelijaäitinsä Jocelynin (Lena Headey) kanssa asustava Clary (Lily Collins) on tavallinen 16-vuotias tyttö, joka pujahtaa äitinsä tietämättä yökerhoon parhaan ystävänsä Simonin (Robert Sheehan) kanssa. Yökerhossa hän joutuu todistamaan murhaa – ja yllättäen kukaan muu paikalla olija ei tunnu näkevän tapahtumaa lainkaan. Tapaus heittää Claryn yhteen varjometsästäjiksi itseään kutsuvien demoninmetsästäjien kanssa ja hän alkaa tuntea outoa vetoa komeaa mutta salaperäistä Jacea (Jamie Campbell Bower) kohtaan. Entä onko Clary sittenkään ihan tavallinen tyttö?
Kirjasarjan ensimmäiseen osaan pohjautuva Varjojen kaupungit: Luukaupunki sekoittaa yhteen nykyfantasian aineksia laidasta laitaan: Twilightin vaikutus näkyy vahvana, mutta asetelmassa on myös Buffy, vampyyrintappajaa, True Bloodia ja Harry Potteria. Tähtiensotamaisiksi äityvistä juonenkäänteistään huolimatta elokuva onnistuu luomaan kokonaisuuteen omaperäistäkin sävyä ja kietoo kokoon vauhdikkaan ja visuaalisesti tyylikkään fantasiaseikkailun, joka jättää jalkoihinsa niin Twilightit kuin vaikkapa viime keväänä ilmestyneen Lumoava kirous -elokuvan.
Luukaupunki on suunnattu Claren kirjojen ystäville, minkä vuoksi se saattaa näyttäytyä sekavana niille, jotka eivät tunne tarinan maailmaa ennestään. Tarinan moniulotteinen mytologinen sisältö avautuu kirjoissakin vasta myöhemmissä osissa ja uhkaa silti jäädä pinnalliseksi. Elokuva on uskollinen alkuperäisteokselle niin hyvässä kuin pahassakin, ja uskollisuus kostautuu siinä, että materiaalia on mukana yksinkertaisesti liikaa. Tapahtumat vyöryvät eteenpäin tavarajunan lailla, mutta taustoittamisen puuttuminen tekee kokonaisuudesta ohuen, ja hahmojen yllättävät mielenmuutokset aiheuttavat kirjojen maailmaa tuntemattomalle katsojalle varmasti sekavan olon. Luukaupungin käsikirjoitus onkin elokuvan heikoin lenkki, sillä se on samalla kertaa yli- ja alikirjoitettu.
Elokuvan on ohjannut Harald Zwart, joka teki vuonna 2010 komean uudelleenfilmatisoinnin 1980-luvun ikonisesta Karate Kidistä. Luukaupungin mystisen ja maallisen New Yorkin yhdistelmän sekä elokuvan näyttävät toimintakohtaukset hän on luonut samanlaisella tyylitajulla. Teiniromanssista huolimatta Luukaupungissa ei liiaksi jäädä tuijottelemaan toisiaan silmiin, mikä vaivaa monia genren elokuvia, ja vain yhdessä kohtauksessa yltiösöpölle fantasiaromantiikalle annetaan yliote.
Nuoret näyttelijät sopivat erinomaisesti rooleihinsa kauniina satuihmisinä ja he herättävät Claren luomat hahmot henkiin yllättävänkin jouhevasti. Hupaisana huomiona on mainittava, että oikeassa elämässä pahaa Valentinea esittävä Jonathan Rhys Meyers on vain 12 vuotta vanhempi kuin Lily Collins.
Varjojen kaupungit: Luukaupunki -elokuvan traileri
Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa