Vicky Cristina Barcelona

31.10.2008 00:00
    MAA VUOSI GENRE ENSI-ILTA

    72-vuotias Woody Allen osaa edelleen kuvata tarkasti tunneskaaloja ja ihmissuhteiden vivahteikkuutta. Vicky Cristina Barcelona on miellyttävä ja juoneltaan toimiva, komedian sopivasti keventämä henkilödraama, mutta kovin syville tasoille elokuva ei poraudu.

    Veteraaniohjaaja Woody Allen on pysytellyt viime vuosina pirteässä vedossa. Kollegansa Clint Eastwoodin tavoin newyorkilainen on vielä seitsemänkymppisenä löytänyt itsestään uusia sävyjä ja pysytellyt erittäin tiiviissä tuotantotahdissa, joka Allenin kohdalla tarkoittaa harvinaisen tasaista filmi per vuosi -aikataulua. Stand up -koomikkona uransa aloittaneen Allenin 2000-luvun elokuvat edustavat tyylillisesti yllättävän laajaa kirjoa. Vuoden 2005 psykologinen jännitysdraama Match Point kohoaa kiehtovuudessaan muiden yläpuolelle.

    Vicky Cristina Barcelona -uutuudessaan Allen siirtyy yhdelle perinteisistä vahvuusalueistaan, intiimiin ihmissuhdedraamaan. Puitteina toimii tällä kertaa Barcelona, johon amerikkalaiset ystävykset Vicky ja Cristina matkustavat erilaisissa elämäntilanteissa. Konservatiivisempi Vicky on menossa naimisiin turvallisen uramiehen Dougin kanssa ja saapuu Barcelonaan tekemään lopputyötään katalaanikulttuurista. Seikkailunhaluinen Cristina on epävarma tulevaisuudestaan ja on valmiina heittäytymään uudessa maassa kohti suurta tuntematonta.

    Tyttökaverusten Espanjan matkaa astuu värittämään taiteilija Juan Antonio, joka kuohauttaa kummankin tunne-elämää. Cristina ajautuu charmikkaan miehen kanssa outoon suhteeseen, jonka kolmantena osapuolena on taiteilijan pakkomielteisesti palvoma ex-vaimo, arvaamaton Maria Elena. Myös Vickyn aloilleen asettunut arvomaailma joutuu uuteen testiin, ja Dougin matkustaessa Barcelonaan kasassa on kompleksinen, viisikärkinen ihmissuhdevyyhti.

    Ihmissuhteiden monisäikeisyydestä huolimatta juonikuvio avautuu miellyttävän selkeänä. Allen osoittaa jälleen tarkkanäköisyytensä molempien sukupuolien tunnemaailmojen kuvaajana ja onnistuu luomaan hiuksenhienoja virityksiä henkilöidensä välille.

    Vicky Cristina Barcelona on kaikin puolin viihdyttävä, sujuva ja uskottava, tunneskaaloja monipuolisesti luotaava henkilödraama. Juonen harkittu asetelmallisuus ja kerronnan itsetietoisuus häiritsevät sen verran, että mestaritasolle elokuva ei kuitenkaan yllä. Näkökulma on ilahduttavasti naisten, mutta päähenkilöiden yläpuolelle asettuva isällinen kertojaääni paitsi liikauttaa elokuvaa komedian suuntaan, luo aavistuksen omahyväistä vaikutelmaa.

    Woody Allenin hovinäyttelijäksi kohonnut Scarlett Johansson ja vakioespanjatar Penélope Cruz esiintyvät pätevästi, mutta liiankin tietoisina asemastaan ohjaajaikonin tarinankerronnan näpsäköinä työkaluina. Parhaaseen roolisuoritukseen yltävä Rebecca Hall laittaa itsensä Johanssonia ja Cruzia aidommin likoon Vickynä, joka joutuu kouriintuntuvimmin kohtaamaan oman haavoittuvuutensa. Javier Bardem on totutun hyvä ulkoisesti vakuuttavana, mutta sisimmältään epävarmana taiteilijana.

    Muodollisesti ihailtavan hallittu Vicky Cristina Barcelona on kaikessa raikkaudessaankin melko perinteistä, draamalliseen suuntaan painottunutta Woody Allen -kerrontaa. Match Pointin psykologinen syvyys jää tällä kertaa tavoittamatta.

    Lisää luettavaa