Vieras talossa

13.3.2013 14:50
MAA VUOSI GENRE ENSI-ILTA 15.03.2013

François Ozonia pidetään yhtenä Ranskan kiinnostavimmista nykyohjaajista, minkä vuoksi useimmat hänen elokuvansa ovat päässeet teatterilevitykseen Suomessakin. Epätasaisen tuotannon parhaimmistoon kuuluvat psykologinen trilleri Swimming Pool (2003) ja takaperin kerrottu rakkaustarina Rakkaus – meno & paluu (2004).

Viime vuosina Ozonin onnistumiset ovat olleet harvassa, mutta uusimmalla elokuvallaan ohjaaja saa kurssin käännettyä. Espanjalaisen Juan Mayorgan näytelmään perustuva Vieras talossa on nautittava yhdistelmä puheliasta älykkökomediaa, trilleriksi tihentyvää mysteeriä ja monikerroksista metafiktiota. Ozonille tyypillisesti elokuvaan on sisällytetty sekä luokkaerojen pisteliästä analyysiä että homoeroottisia vivahteita.

Näppärän tarinan päähenkilöt ovat leipääntynyt äidinkielenopettaja Germain (Fabrice Luchini) ja hänen arvoituksellinen oppilaansa Claude (Ernst Umhauer). Takapulpetin poika kiinnittää opettajansa huomion kirjoittamalla aineita, joissa hän analysoi luokkatoverinsa Raphan (Bastien Ughetto) keskiluokkaista perhe-elämää häpeilemättömän suorasukaisesti. Opettaja ja hänen taidegalleristivaimonsa Jeanne (Kristin Scott Thomas) jäävät koukkuun Clauden jatkokertomukseen, ja Germain ryhtyy koulimaan lahjakkaasta oppilaastaan vieläkin parempaa kirjoittajaa.

Äiditön Claude soluttautuu Raphan perheeseen ja pyrkii erityisesti tämän sisustuslehtiä lueskelevan Esther-äidin (Emmanuelle Seigner) läheisyyteen. Aluksi Claude tarkkailee naista ironisen matkan päästä, mutta vähitellen sarkasmin syrjäyttää aito halu tulla perheen ja etenkin Estherin hyväksymäksi ja rakastamaksi. Tarinan edetessä ja kierrosten kasvaessa toden ja kuvitellun raja hämärtyy hämärtymistään.

Swimming Poolin tavoin Vieras talossa pyrkii valottamaan luomisprosessin alttiutta vaikutteille. Clauden kirjoittamista ohjaavat hänen muusansa, mentorinsa ja yleisönsä. Germainin ja Clauden kaltaisten ihmisten elämässä vahva eläytymiskyky ja siihen liittyvä kaipuu toiseen todellisuuteen koituvat joko kohtaloksi tai pelastukseksi, kun taas Raphan perheen itseriittoista elämää fiktiivinen spekulaatio ei juuri hetkauta.

Vieras talossa vilisee harkittuja viittauksia sinne tänne, mutta selkeimmin Ozon on nyt lainannut Woody Allenilta. Elokuvan tarina ja tematiikka tuovat mieleen Match Pointin (2005), jota Germain ja Jeanne jonottavat eräässä kohtauksessa katsomaan. Heidän hahmonsa muistuttavat Manhattanin murhamysteerin (1993) uteliasta älykköpariskuntaa. Toisinaan Germain ilmestyy Clauden kuvittelemiin kohtauksiin kommentoimaan pojan toimintaa, mikä on myös Allenin elokuvista tuttu tyylikeino. Jopa Germainin paksusankaiset silmälasit tuntuvat kumarrukselta newyorkilaiskoomikon suuntaan.

Vieras talossa on rakenteen ehdoilla tehty elokuva, mikä tekee siitä hetkittäin aavistuksen liian laskelmoivan ja teoreettisen. Loppua kohden taiten rakennettu kudelma uhkaa myös hajota liikaa. Kaiken kaikkiaan kyseessä on kuitenkin Ozonin elegantein ja syvällisin elokuva vuosiin.

 

Vieras talossa -elokuvan traileri


Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa

Lisää luettavaa