Toimintaelokuvaohjaaja Renny Harlin on eräiden lapsuusaikojeni suosikkileffojen, Painajainen Elm Streetillä 4 ja Prison, ohjaaja. Hän on tosin myös Deep Blue Sean ja Kurkunleikkaajien saaren, kahden ei niin innostavan elokuvan ohjaaja.

Harlinilla aka Lauri Harjolalla on melkein aina ollut silmää tehdä teknisesti päteviä, adrenaliinintäyteisiä elokuvia. Siinä mielessä uusin elokuva edustaa tuttua perus-Rennyä. Tositapahtumiin perustuva sotaelokuva tarjoaa luontevasti mahdollisuuden rytinän ja ryskeen sekä pakollisten vauhdikkaiden takaa-ajokohtausten tekemiseen. Silti uteliaan katsojan mielessä saattaa herätä pieni kysymys siitä, miksi Harlin valitsi kaikista mahdollisista tosielämän konflikteista juuri tämän, Georgian ja Venäjän välillä käydyn ammusten- ja ruumiidenvaihdon.

Viiden päivän sodassa keskitytään nimenmukaisesti Georgian ja Venäjän välisen kireyden ilmapiirin purkautumiseen lyhyeen loppuneen sodan muodossa.

Amerikkalainen sotareportteri Thomas Anders (Rupert Friend) ja hänen kuvaajansa Sebastian Ganz (Richard Coyle) saavat työkomennuksen Georgiaan, jossa aseellisen konfliktin Venäjän kanssa ounastellaan olevan enää (lyhyen) ajan kysymys. Vaikka Thomasilla on huonoja muistoja lähimenneisyyden komennuksesta Irakissa, jossa läheinen ystävä Miriam Eisner (Heather Graham) kuoli työtään tehdessään, hän haluaa mennä tarttumaan sotahärkää sarvesta kuin kohtaloa uhmaten. Maan pääkaupunkiin, Tbilisiin kokoontuu myös pieni joukko muita sotareporttereita, heidän joukossaan Val Kilmerin esittämä Dutchman. Kun pommit alkavat pudota, onnistuu Thomas ystävineen keräämään todisteita myös venäläisten roiseista sotarikoksista. Yhdessä he yrittävät sekä selviytyä taistelun keskeltä hengissä että toimittaa koko maailman nähtäväksi Sebastianin kameran muistikortin sisällön.

Harlinia on syytetty Georgian propagandistina toimimisesta, eikä kyseinen syytös aivan tuulesta temmattu ole. Elokuva on kuvattu hylätyssä georgialaisessa sotilastukikohdassa, ja Georgia antoi elokuvaryhmän käyttöön kymmeniä tankkeja ja hävittäjäkoneita sekä tuhansia sotilaita. Tämän lisäksi maan pakkomuuttokysymyksiin keskittynyt ministeri Mirza Davitaia on yksi tuottajista. Elokuvan kokonaisrahoitus ei ole täysin yleisessä tiedossa, vaan Harlinin mukaan “liikemiehet” ovat sijoittaneet siihen rahaa.

Kaikenlaisia teorioita on tietenkin netti pullollaan, mutta on kuitenkin selvää, että Viiden päivän sota esittää tapahtumat hyvin Georgia-myönteisin suodattimin. Sodissa ylipäänsä, myös tässä, molemmat osapuolet syyllistyvät raakuuksiin ja sotarikoksellisiin toimintatapoihin. Elokuvassa Georgia esitetään lähestulkoon marttyyrimaisena kärsijänä, sankarinaan miltei hulluuteen asti rauhanomaisia keinoja promotoiva presidentti Mikheil Saakashvili (Andy Garcia) samaan aikaan, kun veli venäläinen lahtaa julmasti puolustuskyvyttömiä siviilejä.

Viiden päivän sota voi olla hitusen propagandistiseen suuntaan kallellaan oleva elokuva, eivätkä kaikki juonenkuljetuksen kiemurat oikein vakuuta. Puhumattakaan joidenkin hahmojen pahvisesta kaksiulotteisuudesta. Mutta kaikesta huolimatta se pystyy hetkittäin välittämään intensiivisiä tunnelmia, todisteita sotimisen perimmäisestä turhuudesta ja hulluudesta. Asioista, joista ehkä joskus tulevaisuudessa päästään eroon ja ihmetellään menneiden sukupolvien syntejä syviä.

/ 5 tähteä