Vuoden_se_kestaa_juliste_lowres

Vuoden se kestää

12.04. - 10:58

Kaikki rakkaustarinat ovat alkaessaan lupauksia täynnä. Uusi mahdollisuus, uusi jännittävä ihminen, joka auttaa toteen vaietutkin toiveet. Ja sitten päivä päivältä yhä arkisempaa, yhä hankalampaa, kunnes kohta istutaan katseet kylminä terapeutin vastaanotolla sohvan vastakkaisissa päädyissä.

Romanttisissa komedioissa on tapana keskittyä kommelluksiin, jotka edeltävät pääparin päätymistä yhteen. Brittikomedia Vuoden se kestää alkaa hääkellojen soitolla ja jatkaa empimättä kivikkoiseen kauteen heti häiden jälkeen. Natin (Rose Byrne) ja Joshin (Rafe Spall) suhde on edennyt avioliittoon hengästyttävän nopeasti, ja yhtä lailla pikavauhtia he ovat päätyneet huokailemaan terapeutin sohvalle.

Eikä kyse ole mistään muusta kuin siitä, että upeiden häiden jälkeen avioarki on asettunut uomiinsa. Tiukka ja tarkka Nat on menestyjä, joka toivoo Joshin, heikosti myyvän kirjailijan, iskevän vielä kultasuoneen. Nat kipittää koroissaan ja silkkipuserossaan palaverista toiseen, kun taas Josh istuu päivät pitkät lempituolissaan läppäri sylissään ja odottaa luovuuden purskahdusta.

Kukaan ei ole toivonut heidän epäsuhtaiselta liitoltaan yhtään mitään. Jo vihkipapin oli liki mahdotonta saada tärkeä kysymys siististi suustaan. Eikö siis ole oikein harkita eroa jo ennen ensimmäistä hääpäivää?

Vuoden se kestää on käsikirjoittaja Dan Mazerin (Borat, Brüno) ensimmäinen elokuvaohjaus. Dialogi kukkii Mazerille tyypillistä epäkorrektia ja yliampuvaa huumoria, mutta se mikä toimii Sacha Baron Cohenin tulkitsemana ontuu nyt pahasti.

Romanttisia toiveita ilkkuvat kyyniset heitot jäävät tuntuvinta terää vaille. Raikkaan anarkistiseksi ajateltu alapäähuumori on vain rasvaista. Tosin miehen alapään yllättävä vilauttaminen naurattaa todella, lapsekasta tai ei. Ainakaan elokuvaa ei voi luulla Hollywood-tuotannoksi.

Hylkimisreaktion aiheuttaa myös pääpari, jonka välillä ei välähdä ainuttakaan kipinää – eikä kai ole tarkoituskaan. Sievä australialaisnäyttelijä Rose Byrne (Morsiusneidot) on kerrassaan lattea. Rafe ”Timothynpoika” Spall on velton sympaattinen muttei kyllin kummallinen tehdäkseen Joshista kiinnostavan.

Kipakimmat hahmot Mazer on kirjoittanut sivuosiin. Myös niiden roolituksessa on yritystä. Amerikkalaiskomedienne Anna Faris on lämmin ja hauska Joshin exänä, suurisydämisenä maailmanparantaja Chloena. Konttorista tutun Stephen Merchantin suuhun on sijoitettu elokuvan mauttomimmat repliikit. Pitkästä aikaa suuren yleisön elokuvassa nähtävä Minnie Driver on oiva valinta elämäänsä pettyneen vaimon rooliin.

Ironisesta pintatasostaan huolimatta Vuoden se kestää ei ole millään muotoa antiromanttinen komedia. Se nauraa toki lajityypin kaavamaisuuksille, mutta vain palatakseen tuttuihin, paljon toistettuihin tarinalinjoihin. Se kuka saa kenet ja ketkä päätyvät eroamaan ei ole lopulta erityisen merkittävää. Tärkeintä on ikuinen lupaus siitä, että tosi rakkaus odottaa löytäjäänsä.

Back to top