Isojen ja sotaisten örkkien maailma on kuolemassa. Taikaportin kautta ne lähettävät ihmisten hallitsemaan Azerothiin joukon sotilaita tarkoituksena kaapata tarpeeksi vankeja, joiden uhraaminen mahdollistaisi portin avaamisen koko örkkiväestölle. Kun fantasiamaailman ihmiset havahtuvat hirviömäisten sotilaiden ja korruptoituneen taikuuden saapumiseen, on apuun hälytettävä myös valtakunnan valvojamaagit.
Luvassa on siis tuttua ja turvallista fantasiaelokuvaa. Azeroth tuo asukkaineen ja maisemineen mieleen Taru sormusten herrasta -elokuvat ja erilaisiin tapahtumapaikkoihin sidottuine hovi- ja magiasääntöineen Game of Thrones -sarjan – mutta huomattavasti siveämpänä versiona. Warcraft vain ei ole onnistunut haalimaan tunnettuja niminäyttelijöitä, eivätkä he käytettävissä olevan materiaalin kanssa pääse loistamaan silloinkaan, kun kykyjä todistetusti olisi.
Ohjaajaksi on sentään saatu toimivilla tieteisjännäreillään Kuu ja Source Code vakuuttanut Duncan Jones. Warcraft: The Beginning -elokuvasta sitä on kuitenkin vaikea päätellä. Todennäköisesti brändin vartijat ovat vaikuttaneet lopputulokseen enemmän kuin ohjaaja. Teenage Mutant Ninja Turtles -elokuvien tapaan tällaisilla elokuvilla ohjaajalla ei ole tuottajiin verrattuna juurikaan merkitystä.
Lisämääreestä The Beginning voi päätellä, että Warcraft on tarkoitettu avaukseksi franchisen laajentamiselle peleistä ja kirjoista myös elokuvien puolelle. Ja kuten tunnettua: alku aina hankalaa. Warcraft: The Beginning on nimittäin niin vasemmalla kädellä kokoon kursittu, että moinen välinpitämättömyys strategisesti tärkeää siirtoa ajatellen on todella hämmentävää.
Tarinasta tuntuu puuttuvan valtavia palasia, joissa taustoitetaan ja selitetään erinäisiä Warcraft-mytologiaan liittyviä asioita sekä henkilöitä ja heidän motivaatioitaan. Loppua kohti leväperäisyys vain kasvaa tapahtumien hyppiessä joidenkin hahmojen osalta suorastaan hämmennystä herättäen. On kuin tekijöiltä olisi loppunut usko siinä vaiheessa, kun suunnitellusta trilogiasta on valmiina kaksi osaa, ja niistä on sittenkin päätetty leikata yksi elokuva. Nyt kaiken kulmien oikomisenkin jälkeen yhteenotto jää tuhon ja kaikkien uhrausten jälkeen pahasti vain tulevien tapahtumien pohjustukseksi.
Kaikesta edellä mainitusta johtuen Warcraft: The Beginning -elokuva soveltuu hyvin kapealle kohderyhmälle. Ensinnäkin on pidettävä fantasiaelokuvista ja iloittava lajityypin geneerisimpienkin edustajien saapumisesta valkokankaalle. Niiden lainalaisuudet on tunnettava sen verran hyvin, että voi Warcraftin aukkopaikkojen kohdalla kohauttaa olkapäitä ja todeta asioiden vain toimivan näin. Toisekseen on hyvä, jos tietää Warcraft-pelien olemassa olosta mutta ei välttämättä ole koskaan pelannut niitä. Vajavaisellakin Warcraft-yleissivistyksellä pystyy nimittäin ymmärtämään joitakin elokuvassa ohimennen vilahtavia osa-alueita. Jos on kuitenkin perehtynyt aiheeseen syvällisemmin ja fanittaa sitä, saattaa sen hutiloitu käsittely ison budjetin – joidenkin tietojen mukaan peräti 160 miljoonaa dollaria – tuotannossa tuntua jopa loukkaavalta.
On harmi, jos jatkoa kaipaavien määrä jää vähäiseksi, sillä Warcraft: The Beginningissa on paljon hyvää. Sen fantasiamaailma on tuttuudessaankin kiinnostava ja hyvin toteutettu. Hahmojen herkemmistä hetkistä puuttuva imu löytyy ison ja pienen mittakaavan toimintakohtauksista. Virkistävintä on kuitenkin se, että kerrankin örkit ovat ihmisten rinnalla tasa-arvoisia päähenkilöitä. Niiden joukossa on hahmoja, joilla on muitakin motivaatioita kuin pelkkä ilkeys ja ihmissankareiden haastaminen. Ehkä juuri siksi heidän juonikuvioittensa joukossa ovat elokuvan yllättävimmät käänteet – ainakin Warcraft-pelien historiaa tuntemattoman katsojan silmissä.