Kitsaasta talvivalosta ammentava Winter’s Bone on Debra Granikin toinen pitkä elokuva. Kiitetty esikoinen Down to the Bone (2005) keskittyi uutuutta suoremmin huumeiden käytön seurauksiin.
Sundancen elokuvajuhlilla parhaan elokuvan palkinnolla huomioitu Winter’s Bone on nostettu Yhdysvalloissa viime aikojen tärkeimpien elokuvien joukkoon. Eikä ihme, sillä se on enemmän kuin ravistava nuoren naisen kasvutarina. Arkaaiselle Ozark-seudulle sijoittuva jännitysdraama saa mytologisia ulottuvuuksia.
Kaksikymmenvuotias Jennifer Lawrence näyttelee ihailtavan pelottomasti 17-vuotiasta Ree Dollya, joka Keskilännen karun kuvauksellisilla takamailla pitää huolta nuoremmista sisaruksistaan ja tasapainottomasta, huumeiden käytön heikentämästä äidistään. Kun tyttö alkaa jäljittää pahimmalla mahdollisella hetkellä kadonnutta isäänsä, joutuu hän vastakkain vaarallisen, rikollisen sukunsa kanssa.
Reen metamfetamiinia tehtaillut isä on pantannut perheen kotitalon vankilasta päästäkseen ja paennut sitten virkavaltaa. Nyt isä olisi saatava oikeuden eteen tai talo vaihtaa omistajaa. Pelastaakseen perheensä kodittomuudelta Ree astuu vastuullisen ”aikuisen” kenkiin ja ryhtyy kiertämään lähiseudun sukulaistaloja petollisen isänsä jäljillä.
Dollyn klaanin tavaksi on tullut selviytyä ja hankkia elanto lain rajoista piittaamatta. Siksi huumeisiin sekaantunut suku ottaa etsijän vastaan hyytävästi. Ree on ensimmäinen joka uskaltaa kyseenalaistaa ja rikkoa klaanin kirjoittamattomia sääntöjä.
Jo elokuvaa edeltänyt Daniel Woodrellin samanniminen ”kantri noir” -romaani kuvasi Ozark-ylängön valkoisen köyhälistön kuluttavaa elämäntapaa. Debra Granik on valinnut elokuvaansa näyttelijöitä – niin ammattilaisia kuin harrastelijoita – joiden kasvot saavat heijastaa vuoriseudun valheellisen raikasta, henkisesti kutistavaa ilmastoa.
Winter’s Bone on Jennifer Lawrencen elokuva, ja hänelle povataan kiihkeästä roolistaan vähintään Oscar-ehdokkuutta. Lawrence on löytänyt hahmonsa ytimeen: tavattomalla tarkkuudella ja täysin vailla ylilyöntejä hän tulkitsee Reen voimakasta velvollisuudentunnetta ja suojeluvaistoa, jotka saavat Reen luopumaan halustaan liittyä armeijaan ja paeta perhettään. Roudan kovettamasta maasta nousee harvoin mitään jaloa tai elävää, mutta Ree on poikkeus säännöstä.
Winter’s Bonen teemoja ovat perhesiteet, vastuullisuus ja totuuden etsintä. Realistisessa elokuvassa ei ole mitään turhaa, se on kuvastoltaan riisuttu ja värimaailmaltaan kolean sinervä. Kolkko Keskilänsi tarjoaa elokuvassa myös ohimeneviä kauneuden välähdyksiä. Harvoin koettu yhteisyyden ja lämmön tunne voi löytyä vaikkapa yhdessä luodusta musiikista. Winter’s Bone on hurja ja ”villi” elokuva, jonka jokainen kuva ja kohtaus vakuuttaa: tämä on totta.
Niina Holm