Into the Woods

31.3.2015 16:43
MAA VUOSI GENRE , ENSI-ILTA 01.04.2015

Niin kiehtovia kuin vanhat klassikkosadut ovatkin, nykynäkökulmasta niiden maailmankuva voi tuntua turhan mustavalkoiselta. Etenkin satujen tarjoamissa sukupuoliroolimalleissa on usein toivomisen varaa.

Rob Marshallin ohjaama Disney-musikaali Into the Woods ottaa kourallisen tunnettuja satuja ja sekoittaa niiden juonet keskenään. Eikä siinä vielä kaikki: satujen loputkin on pistetty uusiksi. Tämä elokuva ei pääty siihen, kun köyhä tyttö saa prinssinsä.

Into the Woods pohjautuu Stephen Sondheimin ja James Lapinen samannimiseen Broadway-musikaaliin, joka sai ensiesityksensä vuonna 1986. Tarina lainaa aineksia Jaakosta ja pavunvarresta, Tuhkimosta, Punahilkasta ja Tähkäpäästä.

James Corden ja Emily Blunt näyttelevät leipuria ja tämän vaimoa, jotka yrittävät turhaan saada lasta. Lapsettomuuden syyksi paljastuu naapurin ilkeä noita-akka. Noita on langettanut leipurin suvun ylle kirouksen. Siitä vapautuakseen pariskunnan on hankittava noidalle tiettyjä taikaesineitä.

Toisaalla häijyjen sisarpuoltensa piinaama Tuhkimo haaveilee komean prinssin järjestämistä tanssiaisista. Punahilkka antautuu juttusille lipevän suden kanssa, ja Jaakon ja pavunvarren Jack kaupittelee maidonvalkoista lehmäänsä. Kaikkiin näihin henkilöihin leipuri ja hänen vaimonsa törmäävät metsässä, jossa he yrittävät parhaansa mukaan toteuttaa noidan käskyjä.

Metsä on paitsi seikkailujen tapahtumapaikka myös itsetutkiskelun tyyssija, josta poistuessaan kukaan hahmoista ei ole entisensä. Toiset joutuvat metsässä viettiensä valtaan, toisille se opettaa selviytymistä ja vastuunkantoa. Metsä on eräänlainen välitila, ei-kenenkään-maa, jossa arkielämän normit eivät päde.

Satuihin ei perinteisesti kuulu psykologisointi, mutta Into the Woodsin hahmot analysoivat tilanteitaan melkein yhtä vuolaasti kuin Woody Allenin newyorkilaisälyköt. Leipuri ei usko olevansa kypsä isäksi, koska hänen oma isänsä tuotti pettymyksen perheelleen. Leipurin vaimo kohtaa pitkän parisuhteen tylsistymisongelmat, ja Tuhkimo epäilee rakastuneensa haavekuvaan. Omistushaluinen noita torjuu tyhjän pesän syndroomaa kovin keinoin.

Kaikki näyttelijät laulavat paikoin melko vaativatkin lauluosuudet itse. Kukaan ei suoranaisesti häikäise laulutaidoillaan, mutta vähintään mukiinmenevästi suoriutuu jokainen.

Corden ja Blunt ovat sopivan maanläheisiä leipuripariskuntana, ja Lilla Crawfordin tomerassa Punahilkassa on samaa tummanpuhuvuutta kuin nuoressa Christina Riccissä. Anna Kendrick ylivalkaistuine hampaineen ei sen sijaan oikein tunnu istuvan Tuhkimon rooliin. Meryl Streepin Oscar-ehdokkuuskin ihmetyttää, vaikka hänen noita-akkansa ihan mainio hahmo onkin.

Rob Marshall (Chicago, Nine) alkaa olla jo kokenut musikaalielokuvien ohjaaja. Into the Woods soljuu eteenpäin vaivattomasti, mutta suuret tunteet ja kohokohdat jäävät puuttumaan. Satujen konventioita ironisoivaa huumoria olisi voinut annostella ronskimminkin. Metsän siimeksessä tapahtuvan elokuvan siniharmaaseen sävytetty värimaailma saa kaipaamaan valoa ja kirkkaampia värejä.

 

Into the Woods -elokuvan traileri


Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa

Lisää luettavaa