Yön ritari

25.7.2008 00:00
MAA VUOSI GENRE ENSI-ILTA 25.07.2008

Brittiläinen Christopher Nolan (Memento, The Prestige) on aikamme lahjakkaimpia ohjaajia, jonka kiistämättömän mestaruuden uusi Batman-elokuva sinetöi lopullisesti. Sanotaan se heti suoraan: Yön ritari on välitön klassikko. Kyseessä ei ole vain kaikkien Batman-elokuvien ykkönen, vaan myös paras sarjakuvasankarielokuva kautta aikojen.

Nolan asetti odotukset korkealle edellisellä Batman-ohjauksellaan Batman Begins (2005), joka kolkutteli huippuluokkaa mutta jäi vielä ”vain” erinomaiseksi suoritukseksi. Mykistävän upea Yön ritari ei pelkästään lunasta odotuksia vaan menee niistä reilusti yli. Onkin mielenkiintoista nähdä mihin Nolan vielä kykenee kolmannessa ja viimeisessä Batman-elokuvassaan, jonka on jo ilmoittanut tekevänsä.

Yön ritari paljastaa kyntensä heti prologissa, joka on kuin jakso Michael Mannin elokuvasta. Ei liene sattumaa, sillä Nolan on maininnut Heatin (1995) yhdeksi päävaikutteistaan. Realistisen rosoinen, lähes 70-lukulaisen poliisielokuvan mieleen tuova pankkiryöstöavaus esittelee tarinan pääpahiksen, ilmiömäisen Heath Ledgerin tulkitseman Jokerin, joka kaappaa Gotham Cityn mafian rahat.

Kaupungilla on myös uusi syyttäjä, virkaintoinen Harvey Dent (Aaron Eckhart), joka on luvannut tehdä lopun rikollisuudesta. Myös Batman (Christian Bale) näkee Dentissä mahdollisuuden siirtää miekka eteenpäin, sillä on itse kyllästynyt olemaan yleisön silmissä yhä vain pelkkä lainsuojaton kostaja. Mutta kun Jokeri ryhtyy mellastamaan Gothamissa kuin raivotautinen koira, pyytää poliisipäälliköksi ylennettävä Jim Gordon (Gary Oldman) yön ritarilta jälleen apua.

Yön ritarin mestarillisuus kiteytyy Heath Ledgerin täydelliseen roolisuoritukseen. En muista koska psykoottista rikollista on viimeksi esitetty valkokankaalla yhtä hurjalla ja pelottomalla antaumuksella. Toisin kuin Jack Nicholsonin piruileva vekkuli Tim Burtonin Batmanissa (1989), Ledgerin Jokeri on kovaksikeitetty psykopaatti ja sataprosenttinen mielipuoli, joka sähköistää jokaisen kohtauksensa. Ledgerin suoritus on yhdistelmä psykoa, punkkia, kellopeliappelsiinia ja sysimustalla huumorilla värjättyä sadomasokismia, joka kulkee läpi elokuvan kuin väkivaltainen energia. Jokeri ei jäänyt vain Heath Ledgerin viimeiseksi kokonaiseksi rooliksi, se jäi hänen parhaakseen.

Ledgerin loistavuus on hieman epäreilua muille näyttelijöille, jotka ovat kaikki tasaisen hyviä. Bale, Oldman ja Batmanin hovimestarina sekä lelut suunnittelevana insinöörinä jälleen esiintyvät Michael Caine ja Morgan Freeman tekevät juuri niin tasokasta työtä kuin edellisessäkin filmissä. Aaron Eckhart (Thank You for Smoking) säväyttää uhrautuvaisena Harvey Dentinä, ja tämän tyttöystävää sekä Batmanin vanhaa rakkautta, Rachel Dawesia, tulkitseva Maggie Gyllenhaal on tuhat kertaa särmikkäämpi kuin roolissa aiemmin nähty Katie Holmes.

Christopher Nolania voi pitää jokseenkin täydellisenä popohjaajana, jonka ote materiaaliinsa hipoo suuren taiteilijan sivellinliikettä. Yön ritari on humalluttavan hienosti ohjattu toimintaspektaakkeli, jonka kaksi ja puolituntinen kesto tuntuu katsottuna noin 90 minuutilta. Briljantin kerronnan ohella elokuva myös näyttää hypnoottiselta sulauttaen tiedostavan raa’an ja realistisen oloisia Chicago-otoksia keksittyyn urbaaniin goottifantasiamiljööseen.

Ohjaajan yhdessä Jonathan-veljensä kanssa tekemä käsikirjoitus tulvii vakavasti otettavaa dialogia ihmisen moraalista, valinnoista sekä kaaoksen luonteesta turvautumatta kertaakaan kioskipokkarifilosofointiin tai purkkapsykologiaan. Kyseessä on lajityyppinsä syvällisimpiin kuuluva edustaja, jonka älykkyyttä ei välttämättä heti edes huomaa sen täydellisesti kuplivan pinnan läpi.

Hulk, Indy ja Iron Man, menkää kotiin häpeämään. Yön ritari on saapunut.

Lisää luettavaa