R&A-festivaali sai vieraakseen Stefano Solliman, jonka ohjaama A.C.A.B.: All Cops Are Bastards on Italiassa saanut myrskyisän vastaanoton – hyvässä ja pahassa. Fasismistakin syytetty ohjaaja imaistiin elokuvan maailmaan jo lapsena, sillä hänen isänsä on italo-elokuvan veteraani Sergio Sollima.
Teksti: Jouni Vikman Kuva: Jana Blomqvist
Oliko sinulle luonnollista seurata isäsi jalanjälkiä?
Olen kasvanut elokuvan maailmassa. Jo kuusivuotiaana tiesin mikä on käsikirjoitus ja mitä on lavastus. Kasvoin hevosten ja pistoolien keskellä.
Isäsi teki westernejä sekä hiekka ja miekka -elokuvia. Miksi sinä erikoistuit poliisi- ja rikosjännäreihin?
Tekisin mielelläni westernejä, mutta se ei ole Italiassa mahdollista tuotannollisista syistä. Itse asiassa tällä hetkellä juuri kukaan ei tee lännenleffoja. Jotkut eturivin ohjaajat kuten Coenin veljekset ja Quentin Tarantino ovat alkaneet uudelleen ohjata niitä.
Mitkä elokuvat ovat inspiroineet sinua?
Eri tavoin käytännössä kaikki. Olen sekä käynyt elokuvissa että ollut mukana kuvauksissa polvenkorkuisesta asti. Mutta tämä ei ole inspiroitunut 1970-luvun italialaisista elokuvista. Enemmänkin taustalla on amerikkalainen ja ranskalainen elokuva.
Kuinka paljon All Cops Are Bastards perustuu tositapahtumiin?
Kokonaan. Sen pohjana on sanomalehtimiehen kirjoittama kirja, tutkimusraportti oikeista poliiseista ja tapahtumista.
Kertooko elokuva jotain tämän päivän Italiasta?
Se kertoo ylipäätään nyky-yhteiskunnasta. Tuntuu kuin Italian yhteiskunta ei enää perustu perheyhteisölle vaan klaaneille. Pienille ryhmille, joilla on yhteinen tekijä, esimerkiksi ideologia. Ne joutuvat kahnauksiin ideologioiden eroista johtuen. Poliisin on tarkoitus hallita julkista järjestystä, mutta heistäkin on muodostunut klaani.
Miten elokuva on otettu vastaan Italiassa?
Se on saanut hyvän vastaanoton, kaupallisesti erittäin hyvän. Tietysti on ollut polemiikkia. Poliisivoimat on sitä mieltä, että elokuva on valtiota ja julkista järjestystä vastaan. Jalkapallofanit ovat sitä mieltä, että se on poliisin rahoittama elokuva heitä vastaan. Äärivasemmistosta se on heitä vastaan, äärioikeistosta taas heitä.
Kun aloit kuvata All Cops Are Bastards -elokuvaa, kuvittelitko, että sinua syytettäisiin sadistiksi, oman käden oikeuden puolustajaksi ja fasistiksi?
Kun menen katsomaan elokuvaa, jossa näytetään fasistisia poliiseja, en heti ajattele, että ohjaaja on fasisti. Samoin en usko, että mafiasta elokuvan tehnyt ohjaaja on itse mukana mafiassa. Ongelmat johtuvat pienestä joukosta kriitikoita, jotka näkevät kaiken politiikan kautta silloinkin kun politiikkaa ei ole. Oikea kysymys tietysti on, että onko mellakkapoliisiyksikkö sellainen kuin näytetään. Ja jos on, niin ongelma ei ole elokuva.
Mitkä olivat hankalimmat kohtaukset kuvata?
Kaikki olivat hankalia eri syistä. Kun yksi poliisi alkaa raivota ja huutaa solvauksia, Italian parlamenttitalon edessä, olimme aidossa ympäristössä ja näyttelijä solvaa hallitusta! Oli tietysti vähän järjetöntä käydä pyytämässä poliisipäälliköiltä kaikenlaisia lupia kuvata elokuvaa, jonka nimi on ”kaikki poliisit ovat sikoja”.
Miten rakensit elokuvan hienon soundtrackin?
Alunperin oli ajatus käyttää kuuluisia kappaleita, joissa on aiheina jalkapallo tai poliisi. White Stripesin Seven Nation Armya lauletaan kuorossa jalkapallostadioineilla. Poliisit itse laulavat Clashin sävelin.
A.C.A.B.: All Cops Are Bastards. Italia/Ranska 2012.
Ohjaaja Stefano Sollima esittelee elokuvansa maanantaina 24.9. ja tiistaina 25.9. – maanantain näytös on loppuunmyyty, mutta tiistaille on vielä tilaa.
Näytökset Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleilla:
Ma 24.09.2012 klo 18:30 Kino Engel 1
Ti 25.09.2012 klo 21:00 Bio Rex