Aku Louhimies ohjasi 2000-luvun puolivälissä kaksi elokuvaa, joissa kaupunkilainen elämänmeno näyttäytyi yksinäisenä eloonjäämistaisteluna. Paha maa (2005) loi kaleidoskooppimaisen kuvan suomalaisesta pahoinvoinnista. Irtiottoja-televisiosarjaan pohjautunut Valkoinen kaupunki (2006) kuvasi perheenisän syöksykierrettä. Vuosaari on valoisampi ja toiveikkaampi kuin edeltäjänsä, mutta elokuvat on helppo mieltää trilogiaksi. Lue täältä Episodin arvio Vuosaari-elokuvata.

Juutalainen televisiotuottaja Barney Panofski (Paul Giamatti) huomaa kolmen epäonnistuneen avioliiton jälkeen olevansa yksin. Liitoista viimeisin oli tosirakkautta ja vielä tuoreessa muistissa. Samaan aikaan kun Barney yrittää pelastaa sitä, etsivä O’Hearne (Mark Addy) julkaisee paljastuskirjan jossa hän syyttää tätä selvittämättömästä murhasta.

Mordecai Richlerin romaaniin perustuva Barney’s Version käy läpi päähenkilönsä surkean elämän nuoruuden ajelehdinnasta keskenmenojen, itsemurhien, syntymien ja kuolemien kautta vanhuuden partaalle. Paul Giamatti operoi hyvin sympaattisena ja hieman säälittävänä pikkumiehenä.

Richlerin teksti ei käänny Richard J. Lewisin käsittelyssä filmille kovinkaan omaperäisesti. Juutalaisten maailma on kuvattu tarkkakatseisesti, mutta huumori ei ole yhtä terävää kuin vaikkapa A Serious Manissa. Turhan pitkää elokuvaa vaivaa myös draaman ja naurujen vuorottelusta juontuva epätasaisuus ja suunnattomuus.

Ekstrana vain trailereita.

Ohjaaja Brad Bird (Mission: Impossible – Ghost Protocol, Rottatouille) neuvottelee kertoman mukaan parhaillaan uuden historiallisen fantasiaelokuvan nimeltä Here There Be Monsters ohjaamisesta.

Elokuva yhdistelee oikean maailman historiaa fantasiasävyihin. Päähenkilönä on Yhdysvaltain sisällissodan sankari John Paul Jones, jolta otetaan väärin perustein pois hänen armeijan virkansa. Lopulta hänet palkataan ottamaan selvää monien kauppalaivojen mystisestä katoamisesta Pohjois-Atlantilla. Jones miehistöineen alkaa epäillä jonkin merihirviön olevan katoamisten takana ja rupeaa taistelemaan sitä vastaan.

Käsikirjoituksen elokuvaan on tehnyt Brian Helgeland (Robin Hood, Menneisyyden ote).

Lähde: Dark Horizons

Suomalainen, vuonna 2008 ilmestynyt  Niko – lentäjän poika -animaatio saa jatkoa. Niko 2 –työnimellä kulkevan elokuvan kansainvälinen ennakkomyynti alkaa Berliinin elokuvajuhlilla helmikuussa. Ranskalainen BAC Films, joka levitti Ranskassa myös ensimmäisen Nikon, on jo ostanut uuden elokuvan levitysoikeudet. Ensimmäinen elokuva  sai Ranskan valkokankailla noin 650 000 katsojaa

Suomessa elokuvan tuottajat Petteri Pasanen ja Hannu Tuomainen palkittiin Jusseilla parhaasta elokuvasta sekä Tuomaisen lisäksi Marteinn Thorisson parhaasta käsikirjoituksesta.

- Niko – lentäjän poika oli poikkeuksellisen haastava projekti sekä sisältönsä että tuotantonsa puolesta. Mutta kun näin lopputuloksen, oli se myös äärimmäisen palkitseva, eräänlainen dream-come-true kokemus. Ja kun oli elänyt päähenkilöiden kanssa synnytyksen, kasvun ja lopullisen kohtaamisen yleisön kanssa, niihin veijareihin kiintyi viiden vuoden aikana perinpohjaisesti. Oli väistämätöntä pohtia, mitä suuria mullistuksia Nikon elämässä saattaakaan tapahtua seuraavaksi, kertoo käsikirjoittaja-tuottaja Hannu Tuomainen.

Jatko-osan tuottavat Antti Haikala, Petteri Pasanen ja Hannu Tuomainen sekä käsikirjoittavat Hannu Tuomainen ja Marteinn Thorisson. Ohjaajana toimii Kari Juusonen. Myös 3D-versiona toteutettavan elokuvan budjetti on 7,3 miljoonaa euroa.

Niko – lentäjän pojan näki Suomessa elokuvateatterissa yli 236 000 katsojaa ja muualla maailmassa yhteensä yli 3 miljoonaa. Elokuva myi Suomessa DVD-julkaisuna platinaa eli yli 100 000 tallennetta.

Uuden elokuvan tarinassa nuori lentävä poro Niko on elänyt koko elämänsä äitinsä Oonan kanssa. Eräänä päivän Nikon palattua viikonloppureissulta isänsä ja Joulupukin Lentojoukkojen luota Oona kertoo uutisen; hän on tavannut poron nimeltä Lenni, joka muuttaa pienen poikansa Jonnin kanssa Nikon ja Oonan luokse.

Nikon on vaikea hyväksyä uutta rooliaan isoveljenä, ja asiaa pahentaa Jonnin suloisuus. Jonni on kuitenkin todella mukava ja jumaloi uutta isoveljeään. Nikolle Jonni on kuin kuka tahansa ärsyttävä pikkuveli. Leikin tiimellyksessä Jonni kuitenkin joutuu valkoisen suden kidnappaamaksi, ja Niko ystävineen lähtee salaiselle pelastusretkelle kotkien valtakuntaan. Siellä Niko saa kohdata kasvamisen, perheen ja ystävyyden hyvät puolet.

Niko 2 saa Suomen ensi-iltansa 12. lokakuuta 2012.

Aku Louhimies ohjasi 2000-luvun puolivälissä kaksi karheaa ja pessimististä elokuvaa, joissa kaupunkilainen elämänmeno näyttäytyi yksinäisenä eloonjäämistaisteluna. Kahdeksalla Jussilla palkittu Paha maa (2005) loi kaleidoskooppimaisen kuvan suomalaisesta pahoinvoinnista. Irtiottoja-televisiosarjaan pohjautunut Valkoinen kaupunki (2006) kuvasi perheenisän syöksykierrettä.

Vuosaari on valoisampi ja toiveikkaampi kuin edeltäjänsä, mutta elokuvat on helppo mieltää trilogiaksi. Kaikki kolme kuvaavat yhteiskuntaa, jossa niin lapset kuin aikuisetkin joutuvat pärjäämään omillaan ja jossa syrjäytyminen on vain yhden harha-askeleen päässä.

Vuosaaressa on liuta päähenkilöitä, joita yhdistävät ainoastaan asuinpaikka ja käännekohtaan ajautunut elämäntilanne. Lisäksi joka kodissa tuijotetaan illasta toiseen samaa tositelevisio-ohjelmaa, jossa humalaiset julkisuustyrkyt sekoilevat porealtaassa.

Lauri (Pekka Strang) pitää rakkaudettoman avioliittonsa kulissia pystyssä, mutta hakee hellyyttä virolaiselta Viiviltä (Lenna Kuurmaa). Marika (Alma Pöysti) yrittää selättää vaikean sairauden vain pieni tyttärensä tukenaan. Teini-ikäinen Milla (Amanda Pilke) haaveilee idoliudesta, mutta viettääkin lopulta oman viisitoistaminuuttisensa vähän toisenlaisessa julkisuudessa.

Louhimiehen luottonäyttelijä Matleena Kuusniemi esittää kireää uranaista ja elokuvan käsikirjoittajakolmikkoonkin kuuluva Mikko Kouki kaljamahaansa murehtivaa yksinhuoltajaisää. Pahassa maassa loistanut Sulevi Peltola nähdään amerikkalaista liikemiestä (brittinäyttelijä Sean Pertwee) kuskaavan taksikuskin pikkuroolissa.

Harvassa suomalaiselokuvassa monikulttuurisuutta on käsitelty niin luontevasti kuin Vuosaaressa. Sitä ei nosteta erilliseksi teemaksi, vaan maahanmuuttajat ovat henkilöhahmoja toisten joukossa. Muusikko Deogracias Masomilla on yksi elokuvan kiitollisimmista rooleista velkojiaan karttelevana Makena, joka rakastaa päihdekoukussa rimpuilevaa Iiristä (Laura Birn). Venäläisen yksinhuoltajaäidin (Jekaterina Novosjolova) hahmo sen sijaan on valitettavan stereotyyppinen.

Vuosaaren ongelma piilee siinä, että sen henkilöt tulevat määritellyiksi vain yhden asian kautta. Yhdellä se on julkisuudenkipeys, toisella laihdutusvimma, kolmannella aviokriisi. Henkilöhahmoilla ei ole tilaa eikä aikaa kasvaa moniulotteisiksi. Osittain tästä syystä elokuvan emotionaalinen vaikuttavuus ei yllä Pahan maan ja Valkoisen kaupungin tasolle.

Myös temaattisesti elokuva kurottaa turhan moneen suuntaan. Rakkauden nälkä on ikiaikaisuudestaan huolimatta niin taajaan käsitelty teema, että siihen on vaikea löytää tuoretta näkökulmaa. Vieraantumista ja kohtaamattomuutta kuvataan paitsi hajoavien perheiden ja laiminlyötyjen lasten myös syömishäiriöiden, rasismin ja rikollisuuden kautta. Osan näistä tärkeistä aiheista olisi voinut säästää seuraavaan elokuvaan.

Louhimies on tunnetusti taitava henkilöohjaaja. Vuosaaressa erityisen hienosti onnistuvat elokuvan monet lapsinäyttelijät. Venäläisyytensä vuoksi koulukiusattu Waltteri ja koirastaan turvaa hakeva Aleksi ovat riipaisevia hahmoja, joiden lukuisten todellisten vastineiden olemassaolosta elokuva saa katsojansa kipeän tietoiseksi.

Lumi Tirronen

Vuosaari – Traileri

Filmtrailer.com

Satoja kotimaisia elokuva-ammattilaisia järjestää tänään torstaina 2.2. Helsingin elokuvateatteri Bio Rexissä tilaisuuden presidentinvaaliehdokas Pekka Haaviston tueksi.

Elokuvantekijät Pekka Haaviston puolesta –ryhmä on kerääntynyt yhteen muun muassa sosiaalisen median kautta. Ryhmään kuuluu lähes 800 alan ammattilaista, vaikuttajaa sekä opiskelijaa. Tämänpäiväisen elokuvanäytöksen lisäksi ryhmä tukee Haaviston kampanjaa tuottamalla videoita verkko- ja televisiokäyttöön eri puolilla Suomea.

Joukko Suomen tunnettuja näyttelijöitä ja ohjaajia jalkautuu tänään kadulle tekemään vaalityötä Pekan kanssa leffaan –tukitapahtuman yhteydessä. Paikalla ovat muun muassa näyttelijät Elina Knihtilä, Hannu-Pekka Björkman, Minna Haapkylä, Iina Kuustonen, Riku Nieminen, Pamela Tola, Ville Virtanen ja Jasper Pääkkönen sekä ohjaajat Dome Karukoski ja Aku Louhimies.

Helsingin Bio Rexissä järjestettävän tapahtuman ohjelmassa on lisäksi presidenttiehdokas Pekka Haaviston vierailu, elokuvan ammattilaisten Haaviston tueksi tekemiä videoita sekä Aki Kaurismäen klassikkoelokuvan Kauas pilvet karkaavat (1996) ja Arto Halosen elokuvan Prinsessa (2010) ilmaisnäytökset.

Pekan kanssa leffaan –tukitapahtuma elokuvateatteri Bio Rexissä Helsingin Lasipalatsissa tänään torstaina 2.2. klo 15.30-22.40, Mannerheimintie 22-24. Tilaisuuteen on vapaa pääsy

Ohjelma Bio Rexissä

15.30 Alkaen ryhmän jäsenet liikkeellä teatterin edustalla
16.30 Elokuvantekijöiden Haavistoa tukevia videoita
17.00 – 17.15 Pekka Haavisto paikalla Bio Rexissä
17:30 Kokoaan suurempi Suomi -konsertin backstagekooste ja elokuvantekijöiden Haavisto-videoita
18:00 – 18:30 Kolme lyhytelokuvaa
18:30 – 20:15 Aki Kaurismäki: Kauas pilvet karkaavat
20:30 – 21:00 Neljä lyhytelokuvaa
21:00 – 22:40 Arto Halonen: Prinsessa. Elokuvan esittelee Paula Vesala

Kuva: Kauas pilvet karkaavat (1996)

Vastikään viisi Oscar-ehdokkuutta napannutta, David Fincherin ohjaamaa ja Stieg Larssonin Millennium-trilogian ensimmäiseen kirjaan perustuvaa trilleriä The Girl with the Dragon Tattoo ei tulla näkemään Intian valkokankailla.

Elokuvan tuotantoyhtiö Sony Pictures perui elokuvan suunnitellun helmikuun julkaisun sen jälkeen, kun Intian elokuvien ikärajoja valvova keskuslautakunta vaati kaikkiaan viisi The Girl with the Dragon Tattoon kohtausta leikattavaksi ennen kuin se olisi päässyt paikallisten teattereiden valkokankaille. Sekä Sony että ohjaaja Fincher olivat muutoksia vastaan ja päättivät perua Intian ensi-illan kokonaan.

Paikalliset sensorit pitivät ongelmallisena elokuvan useita seksiä sekä seksuaalista väkivaltaa sisältäviä kohtauksia. Elokuvan tekijöiden mielestä kohtaukset ovat ehdottoman tärkeitä tarinankerronnan kannalta ja että niiden postaminen olisi pahasti rikkonut elokuvan kokonaisuutta.

Kuuleman mukaan Intian keskuslautakunta oli kuitenkin sanonut, että sumennuksen käyttäminen kohtauksissa olisi riittänyt, sillä seksiä ja väkivaltaa enemmän kohtauksissa häiritsi alastomuus. Kuvasumennusta käytettiin sittemmin elokuvan Japanin ensi-iltaan viime maanantaina tulleessa versiossa.

The Girl with the Dragon Tattoo sai Suomessa ensi-iltansa 21. joulukuuta viime vuonna. Elokuvan pääosissa nähdään muun muassa Daniel Craig ja Rooney Mara.

Lähde: Hitfix

The Girl with the Dragon Tattoo

Dan Schechter (Goodbye Baby, Supporting Characters) tulee ohjaamaan sekä käsikirjoittamaan esiosan Quentin Tarantinon vuoden 1997 rikosdraamalle Jackie Brown.

Elmore Leonardin 1992 julkaistuun romaaniin Rum Punch perustunut Jackie Brown kertoi lentoemännästä (Pam Grier), joka työskentelee salaa rikolliselle asekauppiaalle ja salakuljettaa pomonsa kaupoista saatuja rahoja lentoyhtiön sisällä. Poliisi saa asian selville, ja Brown saa mahdollisuuden joko mennä vankilaan tai auttaa poliisia kiinniottamaan pomonsa Ordell Robbie (Samuel L. Jackson). Elokuvan pohjana oleva kirja oli itse jatkoa Leonardin aiemmalle romaanille The Switch (1978).

Jackie Brownin ohjannut sekä käsikirjoittanut Tarantino ei tiettävästi tule olemaan osallisena esiosan tuotannossa. The Switchiin on jo kiinnitetty näyttelijöiksi ainakin John Hawkes (Tartunta, Meren raivo) sekä Yasiin Bey (16 Blocks, The Italian Job). Bey esittää 15 vuotta Jackie Brownin tapahtumia edeltävässä tarinassa nuorta Ordell Robbieta ja Hawkes toista rikollista nimeltä Louis Gara, jota ensimmäisessä elokuvassa esitti Robert De Niro.

Kertoman mukaan esiosan tarinassa Robbie sekä Gara kidnappaavat korruptoituneen detroitilaispoliitikon vaimon. Kun mies ei suostu maksamaan lunnaita, rikolliset joutuvat harkitsemaan suunnitelmiaan, ja poliitikon vihainen vaimo päättää käyttää tilaisuutta kostaakseen miehelleen.

Elokuvan tuotannon on määrä alkaa toukokuussa.

Lähde: Variety

Yhdysvaltalainen Alexander Payne käsittelee pienissä elokuvissaan suuria aiheita. About Schmidt (2002) näytti eläkkeen partaalla olevan vanhan ukon, joka etsi yhteyttä tyttäreensä ja löysi samalla jotain olennaista itsestään. Sidewaysissa (2004) kaksi keski-ikäistä miestä kiersi Kalifornian viinitiloja juuri ennen toisen häitä ja mietti mikä meni pieleen.

The Descendants on temaattisesti suoraa jatkoa edeltäjilleen. Sen ytimessä on perhe, jota on ravistellut tragedia. Äiti Elizabeth (Patricia Hastie) on loukkaantunut vesiskootterionnettomuudessa ja vaipunut koomaan, josta hän ei tule heräämään. Matthew-isän (George Clooney) tehtäväksi jää hoitaa oman surunsa ohella perhettään ja läheisiään. Käydä kertomassa ystäville ja sukulaisille tilanteesta.

 Tosiasiassa perhe on kuitenkin hajonnut jo paljon aiemmin. Matt ja Elizabeth eivät ole olleet läheisiä pitkään aikaan. Nuorempi tytär Scottie (Amara Miller) joutuu ensimmäistä kertaa viettämään aikaa isänsä kanssa. Isosisko Alexandra (Shailene Woodley) täytyy hakea nuorten hoitokodista, jonne hänet on mies- ja huumeseikkailuiden myötä kustannettu.



Miljöö on Havaiji, joka ei aina ole niin aurinkoinen. Matthew huomauttaa katsojalle jo ensiminuuteilla, kuinka totuus on tarua harmaampaa. Kuinka paikallisia riivaavat trooppisella saarella aivan samat hankaluudet kuin missä tahansa muuallakin. Matt ei ole seissyt surffilaudalla viiteentoista vuoteen, ja työkiireiden vuoksi hän on vieraannuttanut itsensä perheestään.

Payne vierittää elokuvaa eteenpäin varmalla otteella. Mattin ja Alexandran suhde asettuu keskiöön, kun käy ilmi, että tyttö tietää äidistään jotakin, mikä ei ole Mattin korville tarkoitettu. Salaisuuden paljastuttua isä lentää jälkikasvunsa kanssa viereiselle saarelle ja ryhtyy vakoilemaan paikallista kiinteistömogulia, Brian Speeriä (Matthew Lillard). Tällä kun on yhteinen historia perheen äidin kanssa.

Pääjuonen varrella The Descendants pohtii paljon sitä, mitä me jätämme jälkipolvillemme. Matt on parhaillaan valmistelemassa kauppaa, jossa hänen sukunsa vuosisadat omistama rantakaistale on määrä kaupata paikalliselle matkailuyrittäjälle. Kyse on ehkä halusta siirtyä eteenpäin, tai vain tarpeesta varmistaa oma tulevaisuus. Joskus menneeseen kannattaa kuitenkin tarrata kiinni.

George Clooney on pääosassa vahva: Matt ei aina tiedä, mikä on oikea tapa toimia, ja se tekee hahmosta helposti samastuttavan. Clooney myös säteilee sellaista ikääntyvän miehen charmia, joka sopii väsyneen perheenisän rooliin paremmin kuin hyvin. Hienosti toimii myös isän ja tämän tyttären välinen suhde, joka kuopistaan huolimatta tuntuu olevan jossain määrin vakaalla pohjalla.

Ainut turhake tarinassa on Alexandran vatipää poikaystävä Sid (Nick Krause), jolla ei ole oikein mitään roolia kokonaisuudessa. Luolamiehen olemuksen omaava poika ei ole erityisen hauska, eikä Sidin idiotismista revitty komiikka oikein istu kokonaisuuteen. Elokuvan huumori kun muuten on älykästä, kitkerää ja huomaamatonta, suurelta osin rivien välistä luettavaa.

Anton Vanha-Majamaa

The Descendants – Traileri

Filmtrailer.com

Lähes kaksikymmentä vuotta sitten debytoinut, vanhaan televisiosarjaan perustuva Mission: Impossible on esimerkiksi James Bond -elokuviin verrattuna aina edustanut hieman toiminnallisempaa ja modernimpaa agenttiseikkailua, jossa apuvälineet sekä laitteet ovat kuitenkin myös tärkeässä osassa.

Menneinä vuosina hieman vaihtelevaa laatua edustaneen sarjan neljännen osan ohjaajaksi on valittu pienenä yllätyksenä Brad Bird, joka tunnetaan työstään animaation puolelta sellaisten elokuvien kuin Ihmeperhe ja Rottatouille sekä tv-sarja Simpsonien ohjaana. Mission: Impossible – Ghost Protocol on Birdin ensimmäinen elokuva, jossa valkokankaalla nähdään oikeita näyttelijöitä.

Kun Impossible Missions Force -organisaation agentti murhataan Budapestissa tämän yrittäessä hankkia tietoja Cobalt-koodinimellä tunnetusta terroristista, IMF:n agenteille Jane Carterille (Paula Patton) ja Benji Dunnille (Simon Pegg) annetaan tehtäväksi vapauttaa venäläisessä vankilassa virunut Ethan Hunt (Tom Cruise) selvittämään asiaa.

Asiat kuitenkin mutkistuvat, kun Hunt sekä IMF lavastetaan syyllisiksi terrori-iskuun, ja koko organisaatiota uhkaa lakkautus. Hunt, Carter, Dunn sekä Yhdysvaltain ministerin avustajana työskennellyt agentti William Brandt (Jeremy Renner) huomaavat olevansa viimeisiä IMF:n edustajia ja joutuvat ryhtymään peitehommiin puhdistaakseen maineensa sekä estääkseen Cobaltin (Michael Nyqvist) suunnittelema isku, joka toimisi lähtölaukauksena ydinsodalle.

Kuten sarjan aiemmissa elokuvissa Ghost Protocolissakin koko pääosan agenttitiimi on Cruisen roolia lukuunottamatta uusi, vaikka Simon Pegg nähtiin Benjinä sivuosassa jo Mission: Impossible III:ssa. Erityisesti tämän elokuvan tapauksessa uudet näyttelijät ovat pelkästään hyväksi; Cruise, Pegg, Patton sekä Renner toimivat erinomaisesti yhdessä. Varsinkin Pegg on oiva roolissaan ryhmän tietokoneasiantuntijana, hän tuo elokuvaan mainiota huumoria jäämättä pelkän koomisen apulaisen rooliin. Muutenkin elokuvaan on saatu sopivasti pilkettä silmäkulmaan niin dialogin, toiminnan kuin kekseliäitten teknisten apuvälineiden osalta.

Vaikka Cruise onkin sarjan päätähti, kaikilla päähenkilöillä on tarinassa tärkeä osa eikä kukaan jää toistensa pimentoon. Suomessa roolistaan kohuttu Samuli Edelmannkin hoitaa osansa mallikkaasti, hänellä on tarinan kannalta tärkeä rooli ja Edelmann pääsee esittelemään taitojaan muun muassa monissa toimintakohtauksissa päähenkilöitten kanssa.

Ghost Protocol tarjoaa maisemien puolesta sarjansa komeimpia näkymiä. Agentit reissavat tarinan aikana muun muassa Venäjällä, Arabiemiraateissa sekä Intiassa. Elokuvan visuaalisuuteen on muutenkin panostettu, esimerkiksi alkukrediitit nähdään näppärästi tehdyssä, alkukohtauksien yhteyteen laitetussa animaatiossa sarjan ikoniseksi muodostuneen tunnusävelen tietysti säestämänä. Elokuvan ääniraita on muutenkin laadukas, erinomaisen soundtrackin takana on muun muassa uusimmasta Star Trekista tuttu Michael Giacchino.

Brad Bird on kaiken kaikkiaan onnistunut ensimmäisessä live-tuotannossaan erittäin hyvin. Neljäs Mission: Impossible on mainio toimintaelokuva, joka sekoittaa onnistuneesti toimintaa, huumoria ja agenttijännäriä toimivaksi paketiksi.

Markus Muhin

Mission: Impossible – Ghost Protocol – Traileri

Filmtrailer.com