Espanjalaisen melodraaman mestari Pedro Almodóvar yllätti tekemällä kunnon eksploitaatioelokuvan. Cannesissa maailmanensi-iltansa saanut Iho jossa elän on puhdasta genrepulpia, joka pursuaa itsetarkoituksellista seksiä, väkivaltaa ja pöyristyttäviä juonenkäänteitä. Kaikki tekijälleen tyypilliseen visuaaliseen kauneuteen käärittynä.
Iho jossa elän on neljäs Pedro Almodóvarin, 62, Cannesin pääkilpasarjaan hyväksytty elokuva. Aiemmin siellä on nähty Kaikki äidistäni (1999), Volver (2006) ja Särkyneet syleilyt (2009). Niistä Kaikki äidistäni toi Almodóvarille parhaan ohjauksen ja Volver parhaan käsikirjoituksen palkinnon.
Iho jossa elän jäi ilman palkintoja, mutta ei ilman vahvoja yleisöreaktioita. Gialloista, kioskipokkarikostotarinoista ja hullu tohtori -skenaarioista ammentava uutuus on Almodóvarille ominaisella, erittäin tyylitellyllä estetiikalla varustettu b-elokuva. Tarinan mielipuoliset ja osin tahattoman koomiset käänteet saivat yleisön nauramaan ja nikottelemaan epäuskoisesti festivaalin täyteen ahtautuneessa Lumière-salissa.
Almodóvar on kertonut elokuvan olleen eräs uransa vaikeimmista projekteista. Näin hän vakuutti myös Cannesissa elokuvansa näytöstä seuranneessa lehdistötilaisuudessa.
– Pyrin tekemään kauhuelokuvan, joka haastaisi genren rajat. Kauhuelokuvan, jossa ei kuulla kirkumista tai terrorisoida ketään. Sen sijaan tarina kertoo selviytymisestä ääriolosuhteiden alaisuudessa. Se on eloonjäämistrilleri, joka kertoo ihmisyydestä ja sen säilymisestä näissä ääriolosuhteissa. Pohdin elokuvaa tehdessäni etenkin Frankensteinin tarinaa sekä myös Titaanin ja Prometheuksen myyttiä, Almodóvar määrittelee.
Teksti: Tuomas Riskala, Cannes
Lue lisää Almodóvarin elokuvasta uudesta Episodista!