kirjoittajat: Heli Metsätähti

Beauty and the Beast – Kaunotar ja hirviö

Disney-animaatioiden renessanssikauteen lukeutuva Kaunotar ja hirviö (1991) on yksi studion rakastetuimmista elokuvista. Se palkittiin Oscarilla ikimuistoisesta musiikistaan ja sovitettiin pian myös näyttämömusikaaliksi. Live-näytelty uusintaversio voi siis arveluttaa etukäteen, vaikka esimerkiksi vastaavalla ajatuksella tuotettu Cinderella: Tuhkimon tarina (2015) oli yllättävän raikas uusintafilmatisointi vuoden 1950 klassikkoanimaatiosta.

Sing

Koalaherra Buster Moon (äänenä Matthew McConaughey/Sami Uotila) on tuottaja, jonka teatteri on nähnyt parhaat päivänsä. Esitykset ovat floppeja, ja vakituisia työntekijöitä on vain kaksi – Moon ja hänen seniili sihteerinsä. Pankki uhkaa lunastaa rakennuksen, jos Moon ei pysty maksamaan velkojaan.

Trolls

Iloiset ja värikkäät trollit muistuttavat pikkulapsille suunnattuja televisiohahmoja kuten Teletappeja ja Himpuloita: ollaan kavereita ja halataan. Tämän piirteen korostaminen on merkittävä osa Trolls-elokuvan hauskuutta. Trollit piereskelevät kimalletta ja kakkivat muffinsseja. Elämä on yhtä laulua, tanssia ja askartelua. Sarkasmin arvellaan olevan jotakin syötävää.

Lolo

Pariisilaiset muotialan työnarkomaanit Violette (Julie Delpy) ja Ariane (Karin Viard) rentoutuvat kylpylälomalla ranskalaisessa merenrantakylässä. Arianen mielestä vuosia sitten eronnut Violette kaipaa vipinää elämäänsä, ja kuinka ollakaan, paikkakunnalta löytyy sympaattinen ja mukava mies, Jean-René (Dany Boon). Itse asiassa mies on niin mukava, että hänestä on muuksikin kuin pelkäksi lomaromanssikönsikkääksi.

Aerobics – A Love Story

Aerobics – A Love Story voisi olla vammaisaiheella ratsastava sepustus tai kiusaannuttava draamakomedia kuten Napoleon Dynamite. Mutta se on yksinkertaisesti tarina sielujen kohtaamisesta. Se ei diagnosoi hahmojaan eikä kohtele niitä turhin silkkihansikkain.

Soppalinnan salaseura

Kun naamioitunut hiippari lorauttaa outoa litkua Tarton juomaveteen, alkavat aikuiset käyttäytyä kuin lapset. Soppalinnan kaupunginosassa riehuu suoranainen epidemia. Pormestari uittaa paperiveneitä lätäkössä, opettajat käyvät hippasille ja äiti vaatii päästä potalle. Aikuiset voi pelastaa vain neljän ystävyksen perustama etsiväkerho, Soppalinnan salaseura, joka etsii vastalääkettä vanhan muistikirjan arvoituksia ratkomalla.

Onnenonkija

Talvivaaran kaivoskatastrofista kertova Jättiläinen on epäilemättä vuoden parhaita kotimaisia elokuvia. Komean korruptiojännärin käsikirjoitus on lähtöisin Pekko Pesosen kynästä, samoin kuin aikoinaan yllätyshitiksi ja nyt jo kotimaiseksi komediaklassikoksikin noussut Napapiirin sankarit. Pesosen uusin tarina, Onnenonkija, kertoo turhantärkeästä lifestyle-bloggaajasta ja vaatimattomasta miljoonaperijästä – siis kahden kerroksen väestä aivan kuten Dome Karukosken esikoiselokuva, niin ikään Pesosen kirjoittama Tyttö sinä olet tähti.

Siskokset

Akimi Yoshidan manga Umimachi Diary edustaa japanilaisen sarjakuvan josei-genreä. Nuorille naisille suunnattu josei kuvaa usein arkipäiväistä elämänmenoa ja romansseja. Niin tekee myös Yoshidan sarjakuvaan perustuva elokuva Siskokset, kiireetön kasvukertomus ja perhetarina hieman Pikku naisten ja Jumalaisten jajasiskojen hengessä.

Pieni siskoni

Nuorista tytöistä kertovat elokuvat ovat Ruotsissa melkeinpä oma lajityyppinsä. Lukas Moodyssonin aseistariisuvaa läpimurtoa, Fucking Åmålia (1998), ovat 2000-luvulla seuranneet muun muassa Teresa Fabikin Hip hei hutsu! (2004), Lisa Siwen Kattona tähtitaivas (2007) ja Lisa Aschanin Apinatytöt (2011).