Alaston totuus: seksuaalisesti latautuneet elokuvat Top 10 – katso lista

Tämä Top 10 -lista koostuu seksuaalisesti provosoivista elokuvista. Pääpointtina ei kuitenkaan ole pelkkä paljas pinta, rivot kohtaukset tai yhdyntöjen määrää.

31.8.2015 00:01

Listan valintakriteereinä ovat olleet elokuvallinen tasokkuus ja merkittävyys elokuvan kehitykselle. Kronologisella listalla on pyritty siihen, että paljaan pinnan alta löytyisi useampia teemallisia kerroksia – ei pelkästään itseisarvoista provosoimista.

Jotta elokuvien ja teemojen kirjo olisi riittävän monipuolinen, listalta on jäänyt pois sellaisia lihaniloissa piehtaroivia leffoja kuten teinien salatusta elämästä kertova Ken Park (2002) ja newyorkilainen seksikuvaus Shortbus (2006).Lisäksi elokuvat joiden juoni perustuu raiskaukselle on jätetty ulkopuolelle; esimerkiksi kauhuleffa I Spit on Your Grave (1978) ja jännityselokuva Irreversible (2002) ovat molemmat varmasti venyttäneet elokuvailmaisun rajoja, mutta ovat tämän artikkelin kannalta epärelevantteja elokuvia. Seksuaalinen väkivalta on vain ja ainoastaan väkivaltaa, ei seksuaalisuutta.

Moraaliopas kourassa artikkelin teoksia ei kuitenkaan ole valittu. Listan elokuvista ei puutu ahnaita hyväilyjä, hillitöntä halua, perversioita ja hyvinkin epäsovinnaista fyysistä kanssakäymistä.

Hurmio (1933)

 

Tšekkoslovakialainen draamakomedia Hurmio oli ensimmäinen ei-pornografinen elokuva, jossa kuvallisesti havainnollistettiin naisen orgasmi.

1930-luvulla naisen kuvaaminen seksuaalisena olentona oli harvinaista. Ohjaaja Gustav Machatýn rajoja rikkonut teos näytti miten nainen voi olla seksuaalisesti turhautunut, unelmoida seksistä, haluta seksiä ja jopa nauttia seksistä. Hurmiota mainostettiin ”aikansa puhutuimpana elokuvana”.

Kun teosta oltiin tuomassa jenkkimarkkinoille, useat kopiot jäivät tulliin. Nauhojen sisältö julistetiin ”häpeilemättömäksi”. Hurmio nähtiin muutamissa indieteattereissa, mutta pääasiassa se joko kiellettiin kokonaan tai esitettiin rajusti leikeltynä versiona. Elokuvataiteena Hurmio ei välttämättä maailmaa mullista, mutta naisen kuvaamisen rajoittuneisuuteen elokuva varmasti vaikutti merkittävästi.

Nukkevaimo (1956)

”Mahdollisesti likaisin amerikkalainen valkokangaselokuva, jota on koskaan laillisesti esitetty.” Näin kuului vapaasti suomennettu Nukkevaimo-elokuvaa koskeva sitaattiTimes-lehdessä.

Ohjaaja Elia Kazanin musta komedia kertoo kahdesta kilpakosijasta, joita molempia miellyttää sensuelli 19-vuotias neitsyt Baby Doll Meighan (Carrol Baker). Elokuvaa pidettiin moraalisesti niin vahingollisena, että usea amerikkalainen elokuvateatteri oli pakotettu poistamaan sen ohjelmistostaan.

Kaikesta kohusta huolimatta Nukkevaimo sai neljä Oscar-ehdokkuutta, joista yksi oli erittäin ansaittu Parhaan naisnäyttelijän ehdokkuus pääosaa esittävälle Bakerille.

Elokuva teki näyttelijättärestä aikansa seksisymbolin, vei elokuvakerrontaa rohkeammille urille ja sen visuaalisen ilmeen uskotaan vaikuttaneen vahvasti muun muassa naisrokkareiden pukeutumistyyliin aina tähän päivään asti.

Lolita (1962)

Vladimir Nabokovin kirjoittama Lolita on yksi kaikkien aikojen kiistanalaisimpia romaaneja. Kirja kertoo intellektuellista keski-ikäisestä miehestä, joka tuntee suurta vetoa 12-vuotiaaseen Dolores Hazeen ja päätyy tämän kanssa pedofiiliseen suhteeseen.

Inhan aiheensa puolesta paheksunta oli ymmärrettävää, mutta Lolitan kirjalliset ansiot ovat huippuluokkaa.

Elokuvateollisuudessa elettiin 1960-luvulla vahvan sensuurin aikaa. Stanley Kubrickin ohjaamasta Lolita-filmatisoinnista tuli romaania kiltimpi: Dolores Hazen ikään lisättiin kolme vuotta ja nuoren tytön sekä keski-ikäisen miehen välinen suhde kuvattiin hienovaraisen vihjailevasti.

Kubrickin sovitus on kokonaisuudessaan laatutyötä aina hienoja näyttelijäsuorituksia myöten ja erittäin merkittävä elokuva häiriintyneen sekä seksuaalisesti eksyneen mielen kuvauksena.

Lolita filmattiin uudelleen vuonna 1997 Adrian Lynen johdolla.

Käpy selän alla (1966)

Mikko Niskasen ohjaama Käpy selän alla oli aikanaan uutta ja tuoretta suomalaista elokuvailmaisua. Neljän nuoren kaupunkilaisen telttaretkestä kertovaa filmiä pidetään hienona ajankuvana: uusi nuori sukupolvi elää ja etsii itseään modernisoituvassa yhteiskunnassa, jossa on aikaisempaa suurempi vapaus valita parisuhdekumppani ja jopa harrastaa seksiä useamman kuin yhden partnerin kanssa.

Käpy selän alla on tiettävästi ensimmäinen suomalainen elokuva, jossa kuvattiin vapautuneesti seksuaalisia nautintoja. Se ei tarkoittanut sukupuolielimien vallatonta vilahtelua, vaan avointa ja helposti tulkittavaa symboliikkaa: esimerkiksi naisen orgasmi rinnastettiin lentoon lähtevään lintuparveen.

Yli 30 vuotta myöhemmin Aku Louhimies ohjasi debyyttielokuvansa Levottomat. Tuottaja Markus Selin totesi Levottomien olevan ”vuoden 2000 Käpy selän alla.” Rinnastus kertoo vuosikymmeniä sitten valmistuneen klassikon asemasta suomalaisessa elokuvahistoriassa.

Aistien valtakunta (1976)

Nagina Oshima kuuluu japanilaisen elokuvan radikaaleihin ja omaperäisiin tekijöihin. Vuonna 1976 ensi-iltansa saanut Aistien valtakunta on mitä ilmeisimmin ensimmäinen kovaa pornografiaa sisältävä valtavirtaelokuva. Teos joutui sensuurin kouriin liki jokaisessa maankolkassa.

Suomessakin sen julkinen esittäminen oli kielletty aina vuoteen 1992 asti. Elokuvan idea on hyvin yksinkertainen: seksuaalisesti yliaktiivinen nainen ja mies lukkiutuvat majataloon ja antautuvat täysin lihallisten himojen sekä perverssioiden valtaan. Seksileikit muuttuvat jatkuvasti entistä rajummiksi ja elokuvan kuuluisa loppu on jo hyvin äärimmäinen.

Riippuu täysin katsojasta kokeeko teoksen romanttiseksi, eroottiseksi, ällöttäväksi vai puuduttavaksi. Lajissaan Aistien valtakunta on kuitenkin merkittäviä tapaus ja vankkumaton osa elokuvahistoriaa.

Blue Velvet – ja sinisempi oli yö (1986)

David Lynchin eroottinen trilleri Blue Velvet tuli 1980-luvulla tunnetuksi tirkistelyä ja sidontaa sisältävistä kohtauksistaan. Elokuva on Lynchin luomukseksi kerronnaltaan hyvin perinteinen, mutta sitä pidetään teemoiltaan ja kuvakieleltään maestron häiritsevimpänä teoksena.

Tarina kertoo idyllisessä lähiössä asuvasta siveelliseksi kuvatusta pariskunnasta Jeffrey Beaumontista (Kyle MacLachlan) ja Sandysta (Isabella Rosselini), jotka ajautuvat sosiopaattisen gangsterin Frank Boothin (Dennis Hopper) johtamaan sadomasokismin ja alistamisen täyttämään alamaailmaan.

Toiset pitävät Blue Velvet -elokuvaa yhtenä lajinsa merkkipaaluista, toisille se edustaa David Lynchin heikointa luomisvoimaa ja jotkut suorastaan vihaavat sitä. Joka tapauksessa Blue Velvetissä on kuitenkin niin vahva seksuaalisen kauhun lataus, että oman jälkensä teos on varmasti elokuvataiteeseen jättänyt.

Basic Instict – Vaiston varassa (1992)

Elokuva, joka tätä nykyä muistetaan parhaiten pääosanäyttelijätär Sharon Stonen kiusoittelevasti vilahtavasta alapäästä, ei todennäköisesti ole suurinta mahdollista elokuvataidetta. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö se voisi olla vaikutusvaltaista viihdettä.

Paul Verhoevenin ohjaama Basic Instict – Vaiston varassa on 1990-lukulaisen eroottisen trillerin kirkkain kiteytymä: seksikäs, juonitteleva, kylmä, pinnallinen ja häpeilemättömän eroottinen. Elokuvan vaikutusta jännitysgenreen ei voi sivuuttaa. Sen teemat ja ideat sekä vällyjen välissä tapahtuvat juonenkäänteet on kierrätetty Hollywoodissa useaan otteeseen.

Elokuvan rivo ilmapiiri ja Sharon Stonen esittämä seksinnälkäinen miestennielijä Cathrine Tramel olivat aikanaan jotain uutta valtavirtaelokuvassa. Nyt sen asetelma on muuttunut kliseeksi, mutta tuskinpa Stonen yli 20-vuotta sitten tulkitsema hahmo jättää katsojaa edelleenkään kylmäksi.

Crash (1996)

David Cronenbergin Crash kertoo ihmisistä, jotka kiihottuvat auto-onnettomuuksista ja kolareiden aiheuttamista ruumiinvammoista. Kun vuonna 1996 Cannesin filmijuhlien Jury-palkinto myönnettiin Cronenbergin ”kolarielokuvalle”, juhlakansa joko taputti ylistäen tai buuasi pettyneenä.

Crash perustuu edesmenneen scifi-kirjailija J. G. Ballardin samannimiseen romaaniin. Jotain kirjan keskustelua herättävästä teemasta kertoo Cronenbergin oma komentti: ”En vieläkään tiedä pidänkö Ballardin kirjasta – mutta tarvitsen sitä.”

Sekä kirjaa että elokuvaa on syytetty ”sairaalloisesta seksuaalisuudesta”. Kun esileikkinä toimivat ruotsalaiset liikenneturvavideot ja kiihottumisen huippuun vieminen vaatii ruhjeita, arpia, proteeseja ja kolhiintunutta peltiä, ei ole ihme että moraalinvartijat ovat älähtäneet.

Cronenbergin elokuva on synkän eteerinen ja omaperäinen kuvaus lihallisten himojen teknologisoitumisesta.

Lukija (2008)

Vanhemman miehen ja nuoren naisenalun välinen seksuaalinen suhde ei ole harvinaisuus kertovan taiteen saralla. Ikääntyneen daamin ja keskenkasvuisen pojan fyysinen romanssi onkin hiukan harvinaisempi – enemmän tabu. Kate Winsletin tähdittämä Hollywood-elokuva Lukija käsittelee edellä mainittua vaiettua aihetta.

Toisen maailmansodan jälkeiseen Berliiniin sijoittuva draama kertoo emotionaalisesti pidättyväisestä naisesta nimeltä Hanna, joka päätyy seksisuhteeseen itseään puolta nuoremman Michael-pojan kanssa.

Fyysisyydestä huolimatta suhde ei ole pelkästään ruumiillista, poika myös tyydyttää naisen kulttuurin nälkää lukemalla tälle maailmankirjallisuuden klassikoita. Loppujen lopuksi nuori Michael menettää sydämensä iäkkäämmälle naiselle, ja kun Hanna yhtäkkiä katoaa, sydän särkyy. Vuosia myöhemmin Hanna ilmestyy uudelleen nuoreksi mieheksi kasvaneen Michaelin elämään – hyvin kyseenalaisessa yhteydessä.

Lukija ei ole rivoin tai radikaalein mahdollinen elokuva, mutta näkökulmansa vuoksi ansaitsee paikkansa listalla. Kate Winslet voitti roolistaan Oscar-palkinnon.

Shame (2011)

Menestyvä liikemies Brandon Sullivan on seksiaddikti mutta lähes kykenemätön ottamaan kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen. Herra Sullivan tyydyttää seksuaaliset tarpeensa mahdollisimman kylmällä ja yksisuuntaisella tavalla: nettipornolla, masturboinnilla ja prostituutioon turvautumalla.

Brandonin sisko Sissy ilmestyy kutsumatta veljensä ovelle ja jää asustelemaan tämän luo. Sissy on niin ikään avuton ihmissuhteidensa kanssa, mutta vastakkaisella tavalla kuin veljensä – nuori nainen on läheisriippuvainen. Sisarusten keskinäinen kemia paljastaa, että pinnan alla kytevät tukahdutetut psyykkiset traumat.

Karismaattinen Michael Fassbender palkittiin roolisuorituksestaan Venetsian elokuvajuhlilla. Tämä ei ole ihme, sillä näyttelijä tekee työtään koko kropallaan. Lähes yhtä hienon roolisuoritukseen yltää myös Sissy-siskoa esittävä Carey Mulligan.

Shame on kauniin rujo elokuva täynnä pitkiä otoksia, rikkinäisiä ihmisiä ja häpeilemätöntä alastomuutta.

Teksti: Akseli Heikkilä

Lisää luettavaa