Aliarvostetut Stephen King -filmatisoinnit – katso lista

Hyvän elokuvan avain on käsikirjoituksessa, joka laaditaan joko suoraan tai sovitetaan kirjasta.

4.9.2017 09:00

Puhuttaessa eniten yhdysvaltalaiseen elokuvaan vaikuttaneista kirjailijoista on selvää, ettei listan kärkipäästä löydy John Steinbeckin tai Ernest Hemingwayn kaltaisia kirjallisuuden raskassarjalaisia. Syyskuussa 70 vuotta täyttävä Stephen King on toinen juttu: hänen IMDb-profiilinsa alla komeilee yli 230 tuotantoa.

Kauhun mestarin esikoisteos julkaistiin vuonna 1974, ja vain kaksi vuotta myöhemmin Brian De Palma ohjasi Carriesta kiitetyn elokuvaversion. Muutaman vuoden päästä Stanley Kubrick ohjasi Kingin läpimurtoteoksen. Hohto muutti elokuvahistoriaa pysyvästi.

Ainakin toistaiseksi voisi väittää, että parhaat King-filmatisoinnit on tehty ennen 2000-lukua. Oikeastaan tälle vuosituhannelle siirryttäessä elokuvat ja sarjat Kingin tuotannosta ovat räjähtäneet käsiin: vuosittain julkaistaan useita hänen tarinoihinsa pohjautuvia filmatisointeja. Elokuussa ilmestyi vuosia odotettu Musta torni -elokuva ja syyskuussa uusi filmatisointi romaanista Se.

Tuottelijaan kirjailijan suosio niin elokuvassa kuin kirjallisuudessa on selitettävissä varmasti monesta eri näkökulmasta, mutta selvää on ainakin kyky luoda hyytäviä tarinoita ja erinomaisesti kirjoitettuja, kiinnostavia hahmoja ja sijoittaa ne periamerikkalaiseen idylliin. Ihmiset kaipaavat jännitystä elämäänsä. Tästä Top 10 -listasta uupuvat kaikki Kingin sovitusklassikot, koska miksi listata itsestäänselvyyksiä, kun voi kiinnittää huomion moniin unohdettuihin helmiin?

 

10 The Mist – Usva (2007)



Oikeastaan The Mist – Usva on elokuvana erittäin heikko: ylipitkä, surkeasti roolitettu ja kohtalaisen pitkäpiimäisesti koottu. Usva ei siis kuulu omiin King-suosikkeihini. Se kuitenkin ansaitsee listasijoituksen useastakin syystä. Siitä huolimatta, ettei se lukeudu tarinallisesti Kingin parhaimmistoon, elokuvaversiossa on omat kiinnostavat käänteensä – odotan innolla kesäkuussa Yhdysvalloissa startannutta tv-versiointia.

Toinen kiinnostava seikka on elokuvan ohjaaja Frank Darabont, jonka edelliset King-filmatisoinnit ovat osa elokuvahistorian kirkkainta kärkeä: Avain pakoon (1994) ja Vihreä maili (1999). Darabont halusi Usvasta alunperin mustavalkoisen, mikä olisikin todennäköisesti toiminut paremmin. Kyseinen versio onkin julkaistu jonkin tupla-dvd-julkaisun kyljessä. Tosin edes mustavalkoisuus ei pelasta Thomas Janen roolisuoritusta.

 

9 Unensieppaaja (2003)


Monestakin syystä Unensieppaaja kuuluu samaan sarjaan edellisen kanssa. Molemmat käsittelevät avaruudesta Maahan kohdistuvaa uhkaa, joiden molempien keskiössä on lonkerot ja Thomas Jane. Tosin Unensieppaajassa Jane tekee astetta paremman roolisuorituksen, mikä tietysti jää aina mainion, kunnon äijäroolissa nähtävän Morgan Freemanin varjoon.

Siinä missä Usvan keskeinen tapahtumapaikka on ruokakauppa kesällä, Unensieppaajassa se on kotoisa mökki talvella. Elokuva onnistuu siinä, että tarina ja hahmot onnistuvat olemaan paljon kiinnostavampia ja moniulotteisempia. Se ei toisaalta ole mikään ihme, sillä ohjauksesta ja käsikirjoituksesta vastaa legendaarinen Lawrence Kasdan, jonka muihin käsikirjoituksiin lukeutuu klassikoita aina Imperiumin vastaiskusta Kadonneen aarteen metsästäjiin.

 

8 Kuvun alla (2013–2015)


Yliluonnollinen kupu peittää yhdysvaltalaisen pikkukaupunki Chester’s Millsin eristäen sisäpuolelleen jääneen kaupungin ja sen asukkaat täysin muusta maailmasta. Kuvun alla ehti pyöriä kolmen kauden ajan, kunnes CBS päätti lopettaa sarjan. Sarjaformaatti oli ehdottomasti oikea päätös yli tuhatsivuisen romaanin filmatisointiin, sillä elokuvana kesto ei varmasti olisi ollut riittävä.

Kingin teokset tai teossarjat ovat yleisesti ottaen niin laajoja, että moni elokuvaksi päätynyt tarina olisikin toiminut paremmin useamman osan käsittävänä sarjana. Siitä voi tietysti kiistellä jatkuiko Kuvun alla liian pitkään, kestäähän kolme kautta yhteensä noin 30 tuntia. Tuotantokausien katsojaluvut laskivat alenevassa määrin niin kovan pakkasen puolelle, että se oli todennäköisesti todellinen syy Jack Torrancen jäätymiselle Hohdossa.

 

7 Pedon sydän (2001)


Vuonna 1999 julkaistu romaani Pedon sydän koostuu viidestä lyhyestä tarinasta. Samanniminen elokuva perustuu pääsääntöisesti niistä kahteen. Elokuvassa nuori Bob (Anton Yelchin) tapaa äitinsä alivuokralaiseksi muuttaneen Ted Brautiganin (Anthony Hopkins) jolla ilmenee olevan telekineettisiä voimia. Keltatakkiset alhaismiehet ovat kuitenkin Tedin kintereillä, joten Bob saa tehtäväkseen tarkkailla ympäristöään.

Elokuvasta poistettiin viittauksia Kingin suurteokseen Musta torni; alkuperäistarinassa niitä on useita. Jopa Hopkinsin hahmo esiintyy myös Musta torni -kirjasarjassa. Pedon sydän jakoi kriitikot kahteen leiriin, eikä elokuva menestynyt lippuluukuilla. Jälkeenpäin ajateltuna se on ihme, koska parin vuoden takainen Vihreä maili oli suuri menestys ja Hopkinskin nautti Hannibalin uutta tulemista.

 

6 Tukikohta (1994)


Ohjaaja Mick Garris on tehnyt pienen elämäntyön Stephen King -filmatisointien parissa, sillä hän on ohjannut peräti seitsemän Kingin tarinoihin pohjautuvaa elokuvaa tai sarjaa. Kuuluisimmat niistä lienevät minisarjat Hohto (1997) ja Tukikohta.

Kuusituntisessa dystopiassa Sininen projekti -niminen virus pääsee karkaamaan Yhdysvaltain armeijan lääketieteellisestä tukikohdasta. Virus leviää pakoon lähteneen vartijan mukana, joka tartuttaa useita karkumatkalla Texasiin. Parannuskeinoa ei luonnollisesti ole, koska vahva virus on kehitetty laboratoriossa, joten sen ennakoidaan tappavan lähes koko maailman väestön.
King on itse muokannut romaanistaan käsikirjoituksen sarjaa varten. Hänet nähdään myös cameoroolissa Gary Sinisen, Ruby Deen, Rob Lowen sekä Ed Harrisin roolihenkilöiden ohella.

 

5 Viimeinen yhteys (1983)


Tämä pieni kasarimestariteos on syyttä unohdettu. Viimeinen yhteys perustuu vuoden 1979 romaaniin Kosketus. Pääroolissa nähtävä Christophen Walken istuu Kingin luomaan maailmaan täydellisesti. Walken näyttelee Johnny Smithiä, onnettomuuden kautta koomaan päätynyttä äidinkielen opettajaa, joka saa kyvyn nähdä tulevaisuuteen. Kun nixonmainen populistipoliitikko Greg Stillson (Martin Sheen) ilmestyy kuvaan, Smith ymmärtää syyn kohtaloonsa.

Viimeinen yhteys pitää jännitystä yllä loppuun saakka, mikä on osin vahvan tarinan ja osin mainion vision lopputulos. Elokuva oli David Cronenbergin ensimmäisiä isompia ohjauksia ja ilmestyi samana vuonna Videodrome – tuhon aseen kanssa. Kolme vuotta myöhemmin Cronenbergin seuraava elokuva, Kärpänen, nousi tyylilajinsa klassikoiden joukkoon.

 

4 Salainen ikkuna (2004)


Kuten monessa muussa Kingin tarinassa, sijoittuvat tapahtumat kirjailijan ympärille. Mort Rainey (Johnny Depp) on vetäytynyt mökilleen kirjoittamaan uutta romaaniaan mutta kärsii pahasta valkoisen paperin kammosta. Hänen ovelleen saapuu salaperäinen John Shooter (John Turturro), joka väittää Raineyn plagioineen häntä.

Elokuva perustuu novelliin Salainen ikkuna, salainen puutarha, joka ilmestyi novellikokoelmassa Sydänyö (1990). Salaisesta ikkunasta onkin saatu jännittävä ja komean näköinen jännäri, joka on yksi viimeisiä elokuvia, joissa Depp vielä loisti. Ohjaaja David Koepp yhdisti voimansa Deppin kanssa vielä 10 vuotta myöhemmin, mutta elokuva oli valitettavasti Mortdecai.

3 Mallioppilas (1998)


Pienoisromaanikokoelma Kauhun vuodenajat (1982) on Kingin tärkeimpiä. Se sisältää neljä pienoisromaania, joista kolmesta on tehty elokuva: Avain pakoon, Stand by Me ja tämä. Mallioppilas kertoo nuoresta Toddista (Brad Renfro), joka saa selville naapurinsa oikean henkilöllisyyden. Arthur Denkerinä esiintyvä vanha mies on todellisuudessa sotarikoksistaan etsintäkuulutettu natsi Kurt Dussander (Ian McKellen).

Todd on kiinnostunut miehen historiasta ja natsismista, joten hän uhkaa ilmiantaa Dussanderin poliiseille ellei tämä tee mitä käsketään. Mallioppilas on suotta unohdettu tutkielma ihmismielen pahimmista sopukoista ja yksi Kingin psykologisesti jännittävimpiä elokuvia.

2 11.22.63 (2016)


Todellista yllättäjää ei tarvitse etsiä kauempaa kuin vuoden takaa. Vuonna 2011 julkaistu samanniminen romaani sai sekalaiset arvostelut kirjallisuuskriitikoilta, mutta se ei estänyt Bridget Carpenteria tai J.J. Abramsia tuottamasta siitä kahdeksanosaista minisarjaa.

James Franco näyttelee vastikään eronnutta äidinkielen opettajaa Jake Eppingiä, jonka ystävä Al Templeton (Chris Cooper) ylipuhuu matkalle, jolta ei ole paluuta. Templetonilla on aikakone yhtä tarkoitusta varten: estää Yhdysvaltojen presidentti John F. Kennedyn salamurha. Vastentahtoisesti Epping matkustaa vuoden 1960 Dallasiin ja alkaa suunnitella presidentin pelastusoperaatiota. Hän alkaa kuitenkin viihtyä 60-luvulla ja palaaminen nykyaikaan tuntuu kaukaiselta ajatukselta. Pian Epping kuitenkin oivaltaa, että kaikkeen liittyy riskinsä.
Sarja on rakennettu romaanin pohjalta erittäin hienosti ja tarkasti – jokainen jakso jättää katsojan janoamaan seuraavaa. Myös roolityöskentely on monisävyistä: Franco tekee yhden tähänastisen uransa hienoimmista rooleista. Hän on toiminut myös yhtenä sarjan tuottajista sekä ohjannut jakson. Säväyttävän roolin tekee myös Sarah Gadon, joka on nähty aiemmin muun muassa Mika Kaurismäen Tyttökuninkaassa. 11.22.63 on toimiva tapaus, jota uskaltaa suositella kaikille.

1 Dolores Claiborne (1995)


”Elämme masentavan maskuliinisessa maailmassa, Dolores.”

Dolores Claiborne on yksi parhaista elokuvista, joita kauhun mestarin teoksista on tehty. Kirja Doloreksen tunnustus julkaistiin vuonna 1992, mutta se ei sisältänyt Kingille ominaista yliluonnollisuutta. Kirja ja sen filmatisointi ovat suorastaan kutkuttavan jännittäviä, mutta kaikki se on onnistuttu luomaan ilman ihmeitä tai taikuutta. Dolores Claiborne on puhdasta psykologista jännitystä parhaimmillaan.

Tarina lähtee liikkeelle siitä, kun kodinhoitaja-Doloresta (Kathy Bates) syytetään rikkaan työnantajansa Vera Donovanin murhasta. Doloreksen toimittajatytär Selena (Jennifer Jason Leigh) saapuu kaupunkiin tukemaan äitiään, vaikka heidän suhteensa on kaikkea muuta kuin lämmin. Selena kamppailee alkoholismin, masennuksen ja työkiireiden lomassa katkeran poliisin (Christopher Plummer) kanssa, joka on päättänyt saada Doloreksen syytteeseen hinnalla millä hyvänsä.

Dolores Claibornessa King on feministisimmillään: onhan tarinan keskiössä jopa kolme erittäin vahvaa naishenkilöä – eikä näille naisille enää sovi rooli miesten pelinappuloina tai statussymboleina. Elokuva on myös näyttelijäntyön riemujuhlaa. Bates on yksi parhaista yhdysvaltalaisnäyttelijöistä, joka on vanhempana jäänyt sivuun Hollywoodin suurimmista tuotannoista. Viisi vuotta ennen Doloreksen roolia hänet palkittiin Oscarilla parhaasta naispääosasta – elokuva oli tietenkin Stephen Kingin Piina.

Lisää luettavaa