Onko tämä kaikkien aikojen pelästyttävin elokuvakohtaus – katso lista

25.12.2015 00:01

BÖÖ! Listaamme kymmenen elokuvahistorian parhaimpiin kuuluvaa pelästyttävää kohtausta. Absoluuttista listaa siitä mitkä kohtaukset ovat nimenomaan kymmenen pelottavinta lienee mahdotonta tehdä, koska katsojat ovat yksilöllisiä ja heitä pelottavat erilaiset asiat. Pitkällisen tutkimisen jälkeen toimituksen onnistui kuitenkin löytää seuraavat kymmenen säikäytystä, jotka on tehty elokuvallisesti erityisen tyylikkäästi. Juttu julkaistiin ensimmäisen kerran Episodissa 5/2006. SISÄLTÄÄ LIEVIÄ SPOILEREITA!

Teksti: Jukka Halttunen ja Jouni Vikman

10 Kissaihmiset

cat-people-1942

Ihastuttava Simone Simon on serbialaissyntyinen Irina, joka uskoo olevansa kotimaansa legendojen kissaihmisten jälkeläinen. Hän uskoo myös kiroukseen, joka muuttaa kantajansa verenhimoiseksi kissaeläimeksi tunnekuohun seurauksena. Irina on tukahduttanut elämänsä, mutta suostuu naimisiin itsepintaisen Oliverin (Kent Smith) kanssa.

Oliver turvautuu lopulta psykiatriin, kun peloista tulee vaimolle pakkomielle. Samalla hänen suhteensa tasapainoisempaan työtoveriin, Aliceen (Jane Randolph), muuttuu lämpimäksi. Kumpikaan ei usko kiroukseen päivänvalossa, mutta Alicen kävellessä yksin pimeässä puistossa on helppo kuvitella mustasukkainen kissapeto varjoihin vaanimaan. Kyseessä onkin yksi Jacques Tourneurille ja tuottaja Val Lewtonille tyypillisesti kauttaaltaan tunnelmallisen elokuvan tehokkaimmista kohtauksista, joka päättyy sähähtävän sähäkkään säikähdykseen.

9 Kun tuntematon soittaa

Kansi - WhenAStrangerCalls

Tänä vuonna jo uusintaversionkin saanut Kun tuntematon soittaa ei kuulu kauhuelokuvan historian keskeisimpiin teoksiin, mutta yhden harvinaisen karmivan pelästyskohtauksen se kuitenkin sisältää – ja sen ansiosta uusintaversiokin varmaan päätettiin tehdä.

Kauhuelokuville poikkeuksellisesti tuo pelästys tulee heti alussa, kun tuntematon häirikkösoittaja on jo jonkin aikaa piinannut keskushenkilö Jilliä (Carol Kane) pahaenteisillä puheluillaan. Todellinen säikähdys on kuitenkin edessä, kun yhtäkkiä katsojalle ja Jillille paljastuu yhtä aikaa, kuinka lähelle potentiaalista uhriaan häiriintynyt soittelija on ehtinyt tosiasiassa päästä.

Koko elokuva rakentuu tämän hienosti ideoidun ja kirjoittamalla valmistellun hetken varaan, eikä siinä sen jälkeen enää tapahdu mitään kovinkaan mieleenpainuvaa.

8 Halloween

Kansi - Halloween

John Carpenterin ohjaama mestarillinen Halloween käytännössä loi teinislasher-lajityypin josta tuli sitten 1980-luvun alussa äärimmäisen suosittu ja jonka johdannaisia on valmistunut näihin päiviin asti. Taitavasti ohjattu elokuva ei keskity väkivallalla mässäilyyn vaan äärimmäisen tyylikkääseen pelotteluun ja sisältää useitakin kohtauksia jotka periaatteessa voitaisiin sisällyttää parhaiden pelästysten listalle.

Toimituksen valinnaksi päätyi lopulta kohtaus, joka käynnistää lopun pitkän kaksinkamppailun päähenkilön ja häntä vainoavan valkonaamarisen psykopaatin kanssa. Kun Jamie Lee Curtisin näyttelemä Laurie on vihdoin löytänyt kolmen ystävänsä ruumiit naapuritalon yläkerrasta, hän nyyhkyttää seinään nojaten samaan aikaan kun tappajan valkoinen naamio alkaa pikku hiljaa tulla esiin pimeydestä suoraan hänen takaansa…

7 Kuudes aisti

Kansi - Kuudes Aisti

Intialaissyntyinen M. Night Shyamalan on ollut 1990- ja 2000-lukujen vaihteessa merkittävällä tavalla mukana popularisoimassa karmivaa, tunnelmallista yliluonnollisuutta. Hänen elokuvistaan erityisesti Kuudes aisti, Signs ja Kylä sisältävät yksittäisiä kohtauksia joiden pelotusvoima jää mieleen pitkäksi aikaa: ohjaaja tulee katsojansa ihon alle erittäin hienovaraisesti, perustaen työnsä ensisijaisesti psykologiseen karmivuuteen.

Shyamalanin jättihitti Kuudes aisti sisältää ehkä parhaan esimerkin ohjaajan taidoista, kohtauksessa jossa nuori Cole (Haley Joel Osment) kurkistaa vuoteen alle. Säikähdyksen tehoa tosin saattoi osaltaan laskea se, että kohtaus oli sisällytetty jo elokuvan traileriin – kuten myöskin riittävä määrä tietoa loppuyllätyksen arvaamiseen jo ensimmäisen varttitunnin katselun jälkeen.

6 Psyko

Kansi - Psycho

Alfred Hitchcockin kauhutrilleri Psyko kuuluu elokuvahistorian suosituimpiin jännityselokuviin ja Anthony Perkinsin näyttelemän Norman Batesin pitämä motelli yhteen eniten pelkoa herättävistä paikoista jo pelkän taivasta vasten piirtyvän pahaenteisen silhuettinsa ansiosta.

Yleensä Psykon kohdalla muistetaan mainita legendaarinen suihkukohtaus, joka olikin aikanaan melkoinen shokki. Toimitus päätyi kuitenkin nostamaan listalle toisen kohtauksen aivan elokuvan lopusta, jossa Normanin äidin kasvot lopultakin paljastetaan katsojalle. Tuolissa istuva vanha nainen kääntyy hiljalleen näkyville ja esille paljastuu todella painajaismainen näky joka paitsi pelottaa, myös paljastaa yhdellä iskulla katsojalle sen, mitä motellissa tosiasiassa tapahtuu.

5 Noiduttu ympyrä

Kansi - Witchboard

Noiduttu ympyrä on melko pienelle huomiolle jäänyt, vaatimattomin resurssein toteutettu kauhuelokuva 20 vuoden takaa. Jos pystyy katsomaan melko tönkköjä näyttelijäsuorituksia sormiensa läpi, tarjolla on kuitenkin erinomaisen värisyttäviä hetkiä.

Linda (Tawny Kitaen) on kaunis nuori nainen, joka viehättyy spiritistisissä istunnoissa käytettävästä ns. Ouija-laudasta. Sen avulla tuonpuoleinen kommunikoi elävien ihmisten kanssa saamalla lasin tmv. apuvälineen liikkumaan laudalla olevien kirjaimien kautta.

Linda erehtyy käyttämään lautaa yksin ja ajautuu liian läheiseen kosketukseen henkimaailman kanssa. Kohtaus, jossa hän joutuu ensimmäistä kertaa vastakkain tuonpuoleisesta tulleen pahantahtoisen hengen fyysisen olomuodon kanssa, on todellinen sydämenpysäyttäjä, josta erityisesti hieno leikkaus tekee ikimuistoisen.

4 Ihmissusi Lontoossa

Kansi - Ihmissusi Lontoossa

Siihen mennessä pelkästään komedioita ohjannut nuori lahjakkuus John Landis ohjasi vuonna 1981 elokuvan Ihmissusi Lontoossa, joka oli sekin pohjimmiltaan komedia, mutta kauhuaiheinen. Kauhun kanssa vasta aloitteleva elokuvantekijä onnistui kuitenkin lisäämään komedian sekaan aivan unohtumattomia kauhukohtauksia, joiden teho oli korkeampi kuin useimpien varsinaisten kauhuelokuvien.

Myös Ihmissusi Lontoossa tarjoaa listalle useita vaihtoehtoja. Ylittämätön on kuitenkin suhteellisen lähellä alkua tapahtuva, sittemmin monesti jäljitelty kohtaus jossa päähenkilö David (David Naughton) menee keskellä yötä WC:hen ja kääntää siellä kaapin lasiovea siten, että hän näkee yhdessä katsojan kanssa jotakin äärimmäisen kauhistavaa: erittäin pelottavan näköinen olio seisoo hänen takanaan…

3 Manaaja III

Kansi - ManaajaIII

Alkuperäisen Manaajan pohjalla olevan romaanin kirjoittaja William Peter Blatty ohjasi itse klassikolle toisen jatko-osan. Hän ei onnistunut erityisen hyvin, mutta yhden loisteliaan pelästyskohtauksen ansiosta hän ansaitsee silti päästä jo toiseen eri kertaan kauhuelokuvan historiaan.

Kamera kuvaa pitkänä, staattisena ottona tapahtumia mielisairaalan öisellä käytävällä. Yhdessä huoneista säilytetään sarjamurhaajaksi epäiltyä miestä (Brad Dourif). Pitkäksi venyvä otto alkaa jo ihmetyttää katsojaa: mikä tarkoitus elokuvan pysähtymisellä tähän kohtaan on? Kunnes sitten yhtäkkiä tuo tarkoitus selviää, kun jotakin kauhistuttavaa tulee äkkiarvaamatta kuvaan, samanaikaisesti kun Blatty käyttää zoomia tavalla joka riittäisi säikäytykseksi jo yksinkin.

2 The Grudge – Kirous / Kauna

Kansi - The Grudge

Sekä alkuperäisessä japanilaisessa elokuvassa Ju-on: The Grudge että sen amerikkalaisessa uusintaversiossa Kauna on useita äärimmäisen karmivia kohtauksia, joissa etenkin äänitehosteiden käyttö on poikkeuksellisen nerokasta.

Toimituksen valinnaksi tuli kuitenkin yksi, joka on ylitse muiden. Molemmissa elokuvissa jokseenkin identtisenä nähtävä kohtaus esitetään kokonaan turvakameran linssin lävitse. Kyseinen kamera on sijoitettu sairaalan käytävän seinällä. Sieltä näemme miten joku tulee esiin yhdestä huoneesta. Kameran kuvassa lisääntyvien häiriöiden takia emme näe tulijaa selvästi mutta tämä tulee yhä lähemmäs kuvaa, peittää sen kokonaan ja tekee lopuksi jotakin, josta herkempi saa taatusti painajaisia…

1 Carrie

Kansi - Carrie

Brian De Palman loistava Carrie oli aikoinaan kaikkien aikojen ensimmäinen Stephen King filmatisointi. Sen järisyttävän loppukohtauksen pelästyttämisvoimaa ei ole vielä yli 30 vuoden jälkeenkään onnistuttu ylittämään.

De Palman taituruus perustuu lopulta aika yksinkertaiseen ideaan: säästetään pahin shokki tilanteeseen jossa katsoja luulee elokuvan olevan jo loppumassa eikä enää osaa odottaa säikäytystä. Elokuvan varsinainen kliimaksi on jo mennyt eikä jäljellä ole kuin tunnelmaltaan unenomainen epilogi, joka kertoo kauniin musiikin säestyksellä mitä yhdelle henkilöistä tapahtui lopulta. Aiempaa ilkeyttään yhä katuva Sue (Amy Irving) on menossa tekemään sovitusta mennen kanssa, mutta se ei jätäkään häntä rauhaan.

Harva katsoja onnistuu välttämään ylimääräisiä sydämentykytyksiä nähdessään kohtauksen ensi kertaa.

Lisää luettavaa