Mike Leigh sekä Jean-Pierre ja Luc Dardenne eivät päästä katsojaa helpolla. Ohjaajat ovat tarkastelleet yksilön moraalia ja yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta kautta uransa.
Sodankylän elokuvajuhlilla tänä vuonna vieraillut Leigh on kuvannut ihmisiä tilanteissa, joissa he ponnistelevat pystyäkseen selviytymisen ohella katsomaan itseään peilistä vielä huomennakin. Tavisten arkimurheet luovat todenmakuiset puitteet teoksiin kuten Salaisuuksia ja valheita (1996). Siinä lapsena adoptoitu nainen kohtaa oikean äitinsä, ja molemmat pyrkivät löytämään yhteisen sävelen ennakkoluuloista ja menneisyyteen liittyvästä häpeästä huolimatta.
Vaikka aikakausi ja yhteiskuntaluokka ovat toiset uutuudessa Mr. Turner, onnistuu Leigh siinäkin tuomaan valkokankaalle kokonaisen ihmisen sisäisine moraalisine pohdintoineen ikonisen taiteilijahahmon sijaan.
Dardenne-veljesten Kaksi päivää, yksi yö puolestaan kuvaa naisen taistelua työpaikkansa puolesta. Potkujen laukaisemasta masennuksesta työkuntoon juuri toipunut Sandra saa kuulla tulleensa jälleen irtisanotuksi. Tilannetta kiristää tieto, että työtoverit saavat bonuksen, jos hoitavat hommat ilman häntä. Viikonlopun aikana ennen lopullista ratkaisua Sandra kiertää työtoverin ovelta toiselle pyytäen heitä vielä harkitsemaan tilannetta, hänen perheensä kun ei selviä vain miehen palkalla. Omantunnon herättely muuttaa monen mielen mutta nostattaa myös vihaa.
Tärkeintä on kuitenkin oppia, että elämäänsä voi vaikuttaa, vaikka äkkiseltään katsoen olemme vain ajopuita markkinatalouden virrassa. Moraali, sosiaalinen omatunto ja yksilön vastuu pohdituttavat monenlaisissa elokuvissa, genrehittejä myöten. Joskus yksilön käymästä sisäisestä kamppailusta kehkeytyy trilleri, toisinaan elokuva saattaa oikeasti antaa katsojalle ajateltavaa.
Teksti: Matti Komulainen
10. Captain Phillips (2013)
Tositarinassa amerikkalaisen rahtialuksen kapteeni joutuu katsomaan aseen piippuun, kun somalialaiset merirosvot kaappaavat laivan miljoonalunnaiden toivossa. Koska kyseessä on ensimmäinen vastaava tapaus Yhdysvaltain historiassa pariin vuosisataan, mahtimaa panee kaikkensa peliin ratkaistakseen asian nopeasti, tehokkaasti ja määrätietoisesti. Kun tilanne kuitenkin pitkittyy, kapteeni joutuu pohtimaan asetelmaa ja sen mahdollisia seurauksia uudesta näkökulmasta. Vaikka paikalla on Navy SEAL -tiimi metodeineen, hän toivoo viimeiseen saakka rauhanomaista ratkaisua. Läheltä nähtynä kaapparit ovat nimittäin kotimaansa kurjalistoa, äärimmäisen köyhiä ja epätoivoisia resupekkoja, jotka herättävät kapteenin säälin kauhunäytelmän keskelläkin.
9. In Time (2011)
Dystooppisessa tulevaisuudessa nykyajan nuoruuden tavoittelu on saavuttanut huippunsa: kukaan ei vanhene enää täytettyään 25 vuotta. Toisaalta vain aniharva elää sen jälkeen, sillä aikamme on geneettisesti ohjelmoitu. Kun elämästä on tullut valuuttaa, maailman epäoikeudenmukaisuus korostuu entisestään. Tämä todellisuus sysää nuoren miehen kapinaan systeemiä vastaan – miksi tavikset kamppailevat joka minuutista samalla, kun harvat eliitin jäsenet ovat käytännössä kuolemattomia.
Rakastumisen myötä epäkohta alkaa kalvaa myös etuoikeutettua tyttöä, jonka kanssa nuorukainen yhdistää voimansa. Ohjaajan visio peilaa säpsäyttävästi myös meitä ja aikamme konkreettisia jakolinjoja. Kamppailu puhtaasta vedestä ja muista perustavanlaatuisista elämän edellytyksistä on päivittäistä todellisuutta useammalle kuin miljardille ihmiselle tälläkin hetkellä.
8. Philomena (2013)
Journalisti putoaa nousujohteisesta uraputkesta omilleen poliittisten suhdanteiden keikauksen vuoksi. Sattuma tarjoaa hänelle tilaisuutta kirjoittaa kerrankin jostakin, jolla on todellista merkitystä. Ihmisläheinen aihe kuitenkin tökkii, aavistaahan kynämies joutuvansa kauas mukavuusalueeltaan, mikäli tarttuu toimeksiantoon. Uteliaisuus voittaa lopulta, ja keski-ikäinen laskelmoija ja elämän kolhima eläkeläisnainen kohtaavat.
Keskustelut johtavat paljastukseen, joka ravistelee katolista kirkkoa. Räikeä epäoikeudenmukaisuus on säilynyt tabuna vuosikymmeniä, kunnes julkisuus pakottaa tunnustamaan väärinkäytökset. Ohessa mies saa uudenlaista ryhtiä elämäänsä mutta sen saavuttaakseen hänen on ensin kohdattava
häikäilemättömän sorron ja riiston peittely kirjaimellisesti kasvoista kasvoihin.
7. Moottoripyöräpäiväkirja (2004)
Miten voi viettää yltäkylläistä ja etuoikeutettua elämää, kun on nähnyt köyhyyden, kärsimyksen ja riiston, joka ympäröi omaa pikku kuplaansa? Järkyttävän epätasaisesti jakautunut hyvinvointi ajaa argentiinalaisen Ernesto Guevaran pohtimaan kotimantereensa lohdutonta tilaa silmät avaavalla moottoripyörämatkalla vuonna 1952.
Nuoren, hyvin pedatulle uralle valmistautuvan opiskelijan initiaatioriitistä muodostuukin vedenjakaja elämässä. Järkkymätön oikeudentunto johtaa valintoihin, jotka ovat jyrkässä ristiriidassa kasvojen ylläpitämistä vaalivassa yläluokassa. Vaikka kaikkialla ympärillä jyllää perintein perusteltu vahvemman oikeus, lääkärikandidaatti kuitenkin ottaa ja seuraa periaatteitaan suunnaten taipaleelle, jolla hänestä kasvaa kapinallinen ikoni Che.
6. A History of Violence (2005)
Voiko pahuudesta päästä eroon, jos siitä on kehittynyt toinen luonto ja erottamaton osa omaa persoonaa? David Cronenberg tutkii henkilökohtaisen parannuksen ja yhteisöllisen anteeksiannon problematiikkaa uransa ehkä parhaassa elokuvassa. Siinä sattuma heittää hiljaisen ja syrjäänvetäytyvän miehen vaikean valinnan eteen.
Äärimmäisen väkivaltainen yhteenotto ryöstöyrityksen päätteeksi paljastaa väistämättä, että hän on muutakin kuin se perheellinen hissukka ja uuttera kuppilanpitäjä, jona hänet on pienessä yhteisössä opittu tuntemaan. Yksilönvapaus on rajallinen, ja liikkumatilaa määrittävät ennen kaikkea omat tekomme. Väkivalta tahraa verellä vaikka omatunto ajaisikin kohti hyvitystä ja anteeksiannon etsintää, ohjaaja tuntuu läksyttävän – eilistä kun ei voi muuttaa.
5. Kuin surmaisi satakielen (1962)
Atticus Finch käy tuulimyllyjä vastaan. Yhdysvaltojen Alabamassa työskentelevä lakimies ottaa tehtäväkseen puolustaa valkoisen naisen raiskauksesta syytettyä mustaa miestä. Järkähtämätön oikeudentunto ei horju edes silloin, kun oma turvallisuus joutuu uhatuksi. Finchille on yhtä tärkeää noudattaa omantuntonsa ääntä kuin välittää maailmankuvansa lapsilleen. Hekään tosin eivät voi säilyä ulkopuolisina ympäristössä, jossa kaikki ei olekaan amerikkalaisen unelman mukaisesti vain omista hyvistä pyrkimyksistä kiinni.
Lapsen näkökulma lisää tarinan koskettavuutta, tuohan maailmaan heräävän tytön kertojanääni kokemuksiin aitoa viattomuutta. Koskettava tematiikka on esillä myös alkuteoksen kirjoittaneen Harper Leen toisessa romaanissa Kaikki taivaan linnut, joka julkaistaan maailmanlaajuisesti heinäkuussa.
4. Muiden elämä (2006)
Gerd Wiesler (Ulrich Mühe) bei seiner Arbeit.
Itä-Saksassa Stasin salakuuntelu-upseeri huomaa esimiehensä asettavan oman edun valtion edelle epäilyttävän kirjailijan seurantatapauksessa. Pedantti mies menettää vähitellen uskon omaan työhönsä kokonaan ja alkaa suojella potentiaalista valtionvihollista tämän todellisia toimia peitellen kyttäyskeikan venyessä. Koska odotettuja, raskauttavia paljastuksia ei siten synny, upseeri siirretään muihin tehtäviin.
Berliinin muurin murruttua vuosia myöhemmin Stasin arkistosta omat tietonsa tarkistava kirjailija saa tietää tapauksesta. Yllätys on sitäkin suurempi, kun hän tajuaa olevansa elämänsä velkaa kapinoineelle urkkijalle. Omatunto puhtaana upseeri löytää hänelle omistetun kirjoituksen kirjailijan uudesta teoksesta – ilman häntä koko kirjaa ei olisi ehkä koskaan syntynyt.
3. Biutiful (2010)
Välimeren rannalla sijaitseva Barcelona on kaunis kaupunki, joka tarjoaa loputtomasti elämyksiä – mikäli sattuu olemaan varoissaan. Uxbal ei kuulu etuoikeutettujen joukkoon. Härkämäinen mies liikkuu kulmilla, joista Katalonian pääkaupungin iloinen poreilu on kaukana. Jokapäiväinen elämä on armotonta kamppailua niukasta toimeentulosta afrikkalaisia ja kiinalaisia siirtolaisia lypsäen.
Hämäräbisneksiin katsomatta Uxbal pyrkii kuitenkin aina toimimaan oikein ja auttamaan hädänalaisia parhaansa mukaan. Uxbalilla on myös ”näkemisen” lahja. Kun hän saa välähdyksen omasta tulevaisuudestaan, edessä on kilpajuoksu vääjäämättömän kanssa. Uxbal ponnistelee hiipuvilla voimillaan rakentaakseen lapsilleen edes jonkinlaisen tulevaisuuden pakottautuen luottamaan yhtä lailla eksän lupauksiin parannuksesta kuin ympäröivien ihmisten tukeen.
2. Tangerines (2013)
Kaksi ikämiestä asuu naapuruksina Abhasian takamailla, jonne heidät on karkotettu koti-Virosta joskus kauan sitten Stalinin aikoina. Uusin sota on ajanut kaikki muut lähiseutujen maanmiehet kauas länteen ja Viroon, jonka rajat uudelleenitsenäistyminen on juuri avannut kaukokansalaisille. Kaksikkoa pidättelee enää mandariinisato, joka on korjattava uuden elämän pesämunaksi. Taistelut jättävät kuitenkin lisähuoleksi kaksi vastapuolten haavoittunutta – vanhuksille vihollisuudet eivät merkitse mitään, vain vastuu elämän säilyttämisestä on tärkeää. Nuoret taistelijat saavatkin oppia jotain oleellista elämästä kaksikolta, joka on kauan sitten revitty omilta juuriltaan.
Viron Oscar-ehdokas ottaa vilpittömästi kantaa inhimillisyyden säilyttämisen puolesta vaikeissa oloista, ja elokuva herättikin kovaa keskustelua muun muassa Islannin Stockfish-festivaalilla.
1. Ida (2013)
Puolassa toisen maailmansodan aikaiset tapahtumat on prosessoitu vaihtelevalla menestyksellä. Yli 20 000 puolalaisen systemaatinen joukkomurha Katynissa on voimakas yhdistävä side, holokausti taas jakoi pitkään kansan kollektiivisena kipupisteenä. Paweł Pawlikowski pureutuu kalvavaan menneisyyteen nuoren naisen silmin. Nunnakokelas saa kuulla ainoasta elossa olevasta sukulaisestaan, jonka avulla hän löytää todelliset juurensa joutuen samalla kohtaamaan osaltaan historian haamut.
Riipaisevalla tavalla Ida saa huomata, ettei ole suinkaan yksin tunteineen. Vaikka totuus voi olla nuorelle vaikea pala, vieläkin kivulloisempi sen käsittely saattaa olla vuosikymmenet tiedon kanssa eläneelle, mutta sen kauhut kieltäneelle.
Ida nappasi ulkomaisen elokuvan Oscarin ja kosketti katsojia esimerkiksi Stockfish-festivaalilla niin, että se voitti yleisöpalkinnon.