Elokuvien parhaat pahisnäyttelijät – katso Top 15

30.12.2014 13:57

Episodin ensimmäisiä Top-listoja oli numerossa 5/2004 julkaistu pahisnäyttelijöiden Top 15 -lista. Julkaisemme sen nyt ensimmäistä kertaa verkossa. Pahikset on listattu ikäjärjestyksessä.

Teksti: Jussi Huhtala

Christopher Lee

Christopher_lee
Tähtien sodan kreivi Dooku ei ole ainoa kreivi, josta brittinäyttelijä Christopher Lee (s. 1922) on tunnettu. Hän esitti 50-luvulta alkaen kreivi Draculaa useissa legendaarisen Hammer-yhtiön elokuvissa. Itse asiassa Lee teki niin paljon kauhuelokuvia ja etenkin Draculan rooleja, ettei hän haastatteluissa halua enää edes puhua aiheesta.

Klassisen laulajan koulutuksen saaneen Leen näyttävä ja karismaattinen ulkomuoto tekee hänestä loistavan valinnan pelottaviin ja uhkaaviin hahmoihin. Hän on tosin näytellyt rooleja laidasta laitaan. Leen ura on kestänyt yli 50 vuotta ja hänet mainitaan Guinnessin ennätysten kirjassa eniten elokuvarooleja tehneenä näyttelijänä. Elokuvien ohella Lee on ehtinyt näytellä myös teatterissa.

Lee on näytellyt vakuuttavasti myös Bond-konnaa. Elokuvassa 007 ja kultainen ase (1974) hän oli kolminänninen palkkatappaja Scaramanga. Myöhemmistä Leen elokuvista mainittakoon Gremlins 2 (1990) ja Tim Burtonin Päätön ratsumies (1999).

Lee teki näyttävän paluun liki kahdeksankymppisenä. Roolit Sormusten herran Sarumanina ja Tähtien sodan kreivi Dookuna toivat Leen jälleen kaiken kansan tietoisuuteen.

Gene Hackman

gene-hackman-in-superman-iv_-the-quest-for-peace-(1987)-large-picture
Kalifornian San Bernardinossa vuonna 1930 syntynyt Gene Hackman aloitti näyttelijän uransa verraten myöhään, yli kolmikymppisenä. Hän lähti nuorena merivoimiin. Saatuaan sieltä potkut hän teki sekalaisia töitä rekkakuskina, kenkämyyjänä ja ovimiehenä. Hackman opiskeli Dustin Hoffmanin kanssa näyttelemistä samalla kurssilla ja kurssitoverit äänestivät Hoffmanin ja Hackmanin ”kaikkein epätodennäköisimmiksi menestyjiksi”.

Hackmanin läpimurto tapahtui vuonna 1972, jolloin hän voitti Oscarin elokuvan Kovaotteiset miehet hurjana huumepoliisina ”Kippari-Kalle” Doylena. Samana vuonna hän esitti pääosaa suositussa katastrofielokuvassa S.S. Poseidonin seikkailu.

Varsinaista arkkikonnaa Hackman esitti kolmessa Teräsmies-filmissä. Lex Luthorin roolissa hän osoitti myös koomikon kykynsä.

Hackman voitti toisen Oscarin vuonna 1993, sillä kertaa sivuosasta Clint Eastwoodin elokuvassa Armoton. Hän esiintyi 90-luvulla useissa muissakin lännenelokuvissa kuten Geronimo (1993), Wyatt Earp (1994) ja Nopeat ja kuolleet (1995).  Royal Tenenbaumsin (2001) värikäs patriarkka on malliesimerkki Hackmanin kyvystä hallita valkokangasta.

Dennis Hopper

Dennis_hopper
Dennis Hopper (1936–2010) teki pitkän näyttelijänuran, jossa oli nousuja ja laskuja. Kansasissa syntynyt Hopper näytteli lapsesta asti ja oli jo alle parikymppisenä mukana isoissa Hollywood-tuotannoissa kuten Johnny Guitar (1954), Nuori kapinallinen (1955) ja Jättiläinen (1956).

Hopper on näyttelemisen ohella osoittanut kykynsä myös ohjaajana, valokuvaajana ja taidemaalarina. Ensimmäinen oma ohjaustyö oli halvalla tehty Easy Rider (1969), jossa hän myös näytteli ystäviensä Jack Nicholsonin ja Peter Fondan kanssa. Siitä tuli välittömästi kulttiklassikko.

Easy Riderin menestyksen jälkeen Hopper oli jonkin aikaa hieman pimennossa. Paluu parrasvaloihin tuli Francis Coppolan elokuvan Ilmestyskirja. Nyt (1979) sekopäisenä uutiskuvaajana. Myöhempinä vuosinaan Hopper vakiinnutti asemansa A-luokan elokuvapsykopaattina. Hurja roolityö Blue Velvetin (1986) Frank Boothina sai jatkoa terroristista Speedissa (1994) ja rosvopäälliköstä Waterworldissa (1995).

Easy Riderin lisäksi Hopper ohjasi puolisen tusinaa elokuvia, muun muassa Sean Pennin ja Robert Duvallin pääosittaman jengikuvauksen Colors (1988).

F. Murray Abraham

f_murray_abraham
Syyrialais-italialaista syntyperää oleva mutta Pittsburghissa syntynyt Fahrid Murray Abraham (s. 1939) opiskeli New Yorkissa näyttelemistä ja aloitti uransa teatterissa. Hän esiintyi useissa televisiosarjoissa ennen kuin 70-luvun puolivälissä alkoi saada myös elokuvarooleja.

Abrahamilla oli pieniä sivuosia elokuvissa Serpico (1973), Presidentin miehet (1976) ja Arpinaama (1983). Menestys tuli kertarysäyksellä kun Abraham valittiin Antonio Salierin rooliin Milos Formanin elokuvaan Amadeus (1984). Ilmiömäinen suoritus kateellisena ja kierona hovisäveltäjänä toi ansaitun pääosa-Oscarin.

Amadeuksen jälkeiset roolit eivät ole olleet yhtä menestyksekkäitä. Ruusun nimessä (1986 ) hän esitti päättäväistä inkvisiittoria. Schwarzenegger-flopissa Last Action Hero (1993) hän oli ”mies joka tappoi Mozartin”. Elokuvassa Star Trek: Kapina (1998) hänet maskeerattiin melkoisen rumaksi alieniksi. Valkokangaskonnan roolien lisäksi Abraham on esiintynyt vähemmän näkyvissä tuotannoissa, kuten lastenteatterissa, radiokuunnelmissa ja lukuisissa näytelmissä.

Joe Pesci

joe_pesci
Etenkin Martin Scorsesen elokuvista tuttu Joe Pesci (s. 1943) aloitti uransa lapsinäyttelijänä radiossa ja teatterissa. Monipuolisesti lahjakas New Jerseyn kasvatti toimi 60-luvulla myös laulajana, kitaristina ja yökerhokoomikkona. Elokuvissa hän ei juuri näytellyt ennen vuoden 1975 elokuvaa Kuoleman rahastaja. Se ei tosin herättänyt juuri lainkaan huomiota, joten Pesci jätti näyttelemisen taka-alalle ja ryhtyi ravintoloitsijaksi.

Onni potkaisi kun Robert De Niro ja Martin Scorsese etsivät sopivaa näyttelijää esittämään Niron veljeä elokuvaan Kuin raivo härkä (1980). He näkivät Pescin suorituksen Kuoleman rahastajassa ja vakuuttuivat hänen olevan oikea henkilö rooliin. Pesci sai osasta Oscar-ehdokkuuden ja hänen uransa lähti rakettimaiseen nousuun.

Scorsesen ja Pescin seuraava yhteistyö, Mafiaveljet (1990) toi Pescille sivuosa-Oscarin. He tekivät yhdessä myös elokuvan Casino (1995). Tappavan aseen kolme jatko-osaa ja Yksin kotona -elokuvat tekivät Pescin kasvot viimeistään kaikille tutuksi.

Christopher Walken

christopher_walken
Hieman neuroottisen oloinen Christopher Walken (s. 1943) teki läpimurron kahdessa 70-luvun elokuvassa. Hän esitti Diane Keatonin hullua pikkuveljeä Woody Allenin Annie Hallissa (1976). Vielä paremmin muistetaan sivuosa-Oscarin tuonut roolityö Kauriinmetsästäjässä (1977).

Jo ennen sitä Walken oli kysytty näyttelijä teatterissa. New Yorkin Queensissa syntynyt Walken aloitti uransa jo lapsena, ja jo 16-vuotiaana hän esiintyi Broadwaylla. Oscar-voittonsakin jälkeen Walkenia on nähty lähinnä sivuosissa, usein tavalla tai toisella henkisesti heilahtaneena tyyppinä. Yksi harvoja pääosia oli Stephen King -filmatisointi Viimeinen yhteys (1983).

Walken esitti kylmän intensiivisesti Bond-konna Max Zorinia Roger Mooren vastapelurina elokuvassa 007 ja Kuoleman katse (1985). Walkenilla oli erinomaiset roiston roolit myös elokuvissa Batman – Paluu (1992) ja True Romance (1994).

Walken osaa näyttelemisen ohella myös tanssia, mistä on osoituksena Fat Boy Slimin video Weapon of Choice. Steven Spielbergin elokuvassa Ota kiinni jos saat (2002) Walken esitti päähenkilö Frank Abagnalen isää ja sai toisen Oscar-ehdokkuutensa.

Malcolm McDowell

malcolm_mcdowell
Leedsissä syntynyt mutta Liverpoolissa varttunut Malcolm McDowell (s. 1943) ei ole juuri ollut sankarin rooleissa. Ei toisaalta ihme kun katsoo hänen naamaansa. Myyntimiehenä ja baarimikkona toiminut McDowell innostui näyttelemisestä ja alkoikin saada nopeasti rooleja televisiossa. Hänen roolisuorituksensa Lindsay Andersonin elokuvassa Jos… (1968) johti auktoriteetteja uhmaavan Alexin osaan Stanley Kubrickin Kellopeliappelsiinissa (1971). Sen ansiosta McDowell sai paikan elokuvahistoriassa.

McDowell (oikealtaan sukunimeltään Taylor) on Kellopeliappelsiinin jälkeenkin näytellyt usein julmia ja vihaisia miehiä. Omalaatuisessa ja monenlaisia ristiriitoja herättäneessä porno-oopperassa Caligula (1979) hänellä oli nimirooli. Uudelleen filmatussa Kissaihmisten versiossa (1982) McDowell esitti Nastassia Kinskin roolihahmon veljeä.

Vaikka McDowell näyttelee yhä ahkerasti, määrä ei ole vastannut laatua. Myöhemmät McDowellin elokuvat olleet aika usein suoraan halpiksia joita joko ei ole Suomessa nähty tai ne ovat menneet suoraan videolle.

Alan Rickman

alan_rickman
Puoliksi irlantilainen ja puoliksi walesilainen Alan Rickman (s. 1946) opiskeli graafista suunnittelua ennen ryhtymistään näyttelijäksi. Hänestä tulikin melko pian arvostettu Shakespeare-näyttelijä.

Jo ensimmäinen elokuvarooli oli suurmenestys. Terroristipomo Hans Gruberin roolista elokuvassa Die Hard – Vain kuolleen ruumiini yli (1988) tuli ikimuistoinen. Lähes yhtä vaikuttava roolityö nähtiin muutamaa vuotta myöhemmin Nottinghamin sheriffinä elokuvassa Robin Hood – Varkaiden ruhtinas (1991) Kevin Costnerin vastapelurina. Mainitsemisen arvoisia töitä ovat muun muassa televisioelokuva Rasputin (1996) sekä scifikomedia Galaxy Quest (1999).

Viime vuosina Rickmania on työllistänyt Harry Potter -elokuvat, joissa hän esitti professori Kalkarosta.

Tommy Lee Jones

Tommy_lee_jones
Teksasilainen Tommy Lee Jones (s. 1946) heittää lakonista läppää roolissa kuin roolissa. Nuorena Jones menestyi amerikkalaisessa jalkapallossa. Urheilu vaihtui kuitenkin näyttelemiseen. Yliopisto-opiskelujen jälkeen Jones lähti New Yorkiin etsimään teatterirooleja vaikkei hänellä ollut minkäänlaista näyttelijäkoulutusta. Ihme kyllä hän pääsi näyttämölle – vieläpä Broadway-tuotantoon – melkein heti, eikä aikaakaan kun hän oli vakavasti otettava teatterinäyttelijä. Teatterista hän siirtyi luontevasti televisio- ja valkokangasrooleihin, joissa hän on usein esittänyt ristiriitaisia ja kovapintaisia tyyppejä.

Laura Marsin silmät (1978) Faye Dunawayn vastanäyttelijänä ja Kaivosmiehen tytär (1980) toivat mainetta Jonesin elokuvauran alkuvaiheessa. Hän voitti Emmyn kuolemaantuomitusta Gary Gilmoresta kertovasta televisioelokuvasta. Lopullinen läpimurto tuli elokuvassa Takaa-ajettu (1993). Hän sai sivuosa-Oscarin osastaan poliisina, joka jahtasi Harrison Fordin esittämää lääkäriä. Sen jälkeen tuli pari pätevää konnan roolia. Hän esitti hullua pommimiestä elokuvassa Räjähdyspisteessä (1994) ja skitsofreenista Kaksinaamaa elokuvassa Batman Forever (1995).

Uran suurin hitti tuli vuonna 1997 scifikomedialla Men in Black, jossa Jonesilla oli toinen päärooli. Viime vuosina Jones on toiminut myös ohjaajana.

Jeremy Irons

jeremy_irons
Jeremy Ironsilla (s. 1948) on silkinpehmeä mutta arrogantti brittiaksentti ja loistava roiston nauru, jotka ovat taanneet hyväpalkkaisia konnan rooleja Hollywoodissa. Irons on tunnettu tosin myös monista sankarin osistaan, joita hän etenkin nuorempana esitti.

Irons aloitti uransa teatterissa ja televisiossa Iso-Britanniassa. Suomessakin suosittu televisiosarja Mennyt maailma (1981) oli Ironsin läpimurto. Samana vuonna hän esiintyi elokuvassa Ranskalaisen luutnantin nainen.

Irons siirtyi sittemmin Yhdysvaltoihin, missä häntä on nähty sekä näyttämöllä että elokuvissa. Vuonna 1988 hänellä oli vaikuttava kaksoisrooli omalaatuisina lääkärikaksosina David Cronenbergin trillerissä Erottamattomat. Irons voitti pääosa-Oscarin vuonna 1991 tositapahtumiin perustuvasta jännäristä Onnen kulissit, jossa hän esitti vaimonsa murhayrityksestä syytettyä Claus von Bülowiä.

Irons teki tyylikkäät roiston roolit 1990-luvun puolivälissä Disney-animaatiossa Leijonakuningas (1994) ja Die Hardin toisessa jatko-osassa Koston enkeli (1995).

Joe Pantoliano

joe_pantoliano
Joe Pantoliano on elävä esimerkki amerikkalaisesta unelmasta. Hän kasvoi vaatimattomissa oloissa. Suku oli täynnä rikollisia omista vanhemmista lähtien, eikä näyttelijähaaveita juuri vauhdittanut vakava lukihäiriö. 18-vuotiaana hänellä oli 8-vuotiaan lukutaito. Siitä huolimatta Pantoliano pystyi luomaan uraa teatterissa tehden samalla töitä tarjoilijana. 70-luvun puolivälissä Pantoliano siirtyi Hollywoodiin, missä hän alkoi saada televisiorooleja.

Vaikka Pantoliano on näytellyt kymmenissä elokuvissa ja ollut 80-luvun alusta asti kysytty luonneroolien esittäjä, maailmanlaajuinen suosio sai odottaa viime vuosiin asti.

Pantoliano on lähes poikkeuksetta esittänyt rikollisia tai muuten vaan petollisia tyyppejä. Ensimmäinen isompi rooli oli Tom Cruisen tähdittämässä yllätyshitissä Riskibisnes, jossa Pantoliano esitti ikävää sutenööriä. Monet muistavat Pantolianon myös Takaa-ajetun (1993) hupaisasta poliisin osasta Tommy Lee Jonesin alaisena.

Vuosituhannen vaihteen tienoilla Pantoliano teki lopullisen läpimurron. Roolit Matrixin Cypherina ja televisiosarja Sopranosin Ralphiena kohottivat Pantolianon osakkeita huimasti.

Näyttelemisen ohella Pantoliano on kirjoittanut muistelmateoksen lapsuudestaan New Jerseyssä.

John Malkovich

John_Malkovich
Illinoisin osavaltiossa Yhdysvalloissa syntyneen John Malkovichin (s. 1953) kylmänviileä olemus sopii mitä parhaiten konnan rooliin. Malkovich on ollut arvostettu näyttelijä jo 70-luvulta alkaen mutta varsinainen läpimurto tuli korkkiruuvinkierona varakreivi de Valmontina historiallisessa draamassa Valheet ja viettelijät (1988).

Ennen sitäkin Malkovich oli hankkinut mainetta. Jo ensimmäinen valkokangaselokuva, Tilaa sydämessä (1984) toi Oscar-ehdokkuuden parhaasta sivuosasta. Broadwayllä hän keräsi kehuja näytelmässä Kauppamatkustajan kuolema. Siitä tehtiin myöhemmin myös televisioelokuva, josta Malkovich voitti Emmyn.

Malkovichin roiston kykyjä on nähty elokuvissa Tulilinjalla (1993) ja Con Air (1997). Vuonna 1999 hän näytteli itseään omaperäisessä komediassa Being John Malkovich.

Ray Liotta

ray_liotta
Jos joku näyttää psykopaatilta niin Ray Liotta (s. 1955). Ja niitä hän on kyllä esittänytkin. Hän ei koskaan ole ollut suuri tähti, mutta töitä näyttelijänä on riittänyt. Alun perin Liotta oli tosin kiinnostuneempi urheilusta, mutta kiinnostuttuaan yliopistossa näyttelemisestä hän valitsi draaman pääaineekseen.

Valmistumisensa jälkeen Liotta esiintyi aluksi televisiomainoksissa ja saippuasarjoissa. Ensimmäinen isompi valkokangasrooli oli Jonathan Demmen elokuvassa Vaarallinen tyttöystävä (1986), josta ura luottopahiksena lähti urkenemaan.

Liotta olisi saanut psykopaatin rooleja enemmän kuin hän halusi tehdä. Hän esitti välillä aivan toisenlaisia rooleja elokuvissa Dominick ja Eugene (1988) sekä Unelmien kenttä (1989). Näkyvin rooli ja iso läpimurto tuli Martin Scorsesen elokuvassa Mafiaveljet (1990). Liotta muistetaan hyvin myös siitä miten surkeasti hänen roolihahmolleen kävi elokuvassa Hannibal (2001). Newjerseyläinen Liotta olisi ymmärrettävästi kiinnostanut kovasti televisiosarja Sopranosin tuottajia, mutta Liotta kieltäytyi hänelle tarjotusta osasta.

Willem Dafoe

willem_dafoe
Nuoremmat elokuvan katsojat tuntevat Willem (oikealta nimeltään William) Dafoen parhaiten Hämähäkkimiehen vastustajana tohtori Norman Osbornina eli Vihreänä menninkäisenä. Hieman yllättäen hänen iso läpimurtonsa tuli kuitenkin sankarin roolissa.

Kirveellä veistetyillä kasvoilla siunattu, Wisconsinissa vuonna 1955 syntynyt Willem Dafoe  aloitti näyttelijänuransa kokeellisissa teatteriproduktioissa. 80-luvun alussa hän siirtyi elokuvaan. Ensimmäinen valkokangasrooli oli pieni sivuosa Michael Ciminon suurtuotannossa Heaven’s Gate. Dafoen roolisuoritus jäi tosin leikkaamon lattialle ja elokuvasta tuli monumentaalinen floppi. Ura jatkui myöhemmin suotuisimmassa merkeissä. Iso askel uralla eteenpäin oli William Friedkinin ohjaama Elää ja kuolla LA:ssa (1985), jossa Dafoe esitti julmaa rahanväärentäjää.

Varsinainen läpimurto ja Oscar-ehdokkuus tuli Oliver Stonen Vietnam-kuvauksessa Platoon (1986), jossa Dafoe esitti sankarillista kersantti Eliasta. Toinen merkittävä roolisuoritus nähtiin pari vuotta myöhemmin kun Dafoe esitti Jeesuksen roolin Scorsesen elokuvassa Kristuksen viimeinen kiusaus (1988).

Dafoen monista rooleista muistettavimpia ovat huonohampainen niljake Bobby Peru David Lynchin Villissä sydämessä (1991) ja vampyyrinäyttelijä elokuvassa Shadow of a Vampire (2000), josta tuli toinen Oscar-ehdokkuus.

Dafoella on tapana tehdä isojen Hollywood-tuotantojen välillä pienimuotoisempia elokuvia. Välillä hän palaa myös teatterin lavalle.

Gary Oldman

gary_oldman
Karismaattinen ja monipuolinen Gary Oldman on 80-luvun puolivälistä ollut brittinäyttelijöiden eturivissä. On roolina sitten Sex Pistols-basisti Sid Vicious tai Beethoven, Dracula tai Sirius Musta, tekee Gary Oldman aina lähtemättömän vaikutuksen. Gary Oldman syntyi köyhään lontoolaiseen työläisperheeseen vuonna 1958. Koulunkäynti jäi kesken, mutta kun hän keksi teatterin alkoi opiskelukin maistua.

Teatterista hän siirtyi muutaman vuoden jälkeen tekemään elokuvia, joista ensimmäinen oli Sex Pistols-elokuva Sid and Nancy (1986). Muuntautumiskykyisen näyttelijän maine kasvoi, ja Oliver Stone palkkasi hänet esittämään Lee Harvey Oswaldia elokuvassa JFK (1991). Sitä seurasi nimirooli Francis Coppolan Draculassa (1992) ja monet pienemmät roiston osat kuten True Romancen (1993) rastalettinen sutenööri, Air Force Onen (1997) terroristi ja Fifth Elementin (1997) tulevaisuuden konna. Suuri yleisö tuntee Oldmanin Harry Potter -elokuvien Sirius Mustana.

Oldman on myös ohjannut yhden elokuvan, erinomaiset arvostelut saaneen Nil by Mouth (1997), joka pohjautuu hänen omiin lapsuuden kokemuksiinsa.

Lisää luettavaa