Van Dammen spagaatti ja muut näyttelijöiden tavaramerkit Top 10

8.8.2014 22:52

Meillä jokaisella on omat maneerimme, mutta näyttelijöillä ne korostuvat katsojien silmissä toistuessaan elokuvasta toiseen. Tiedostamattomien maneereiden lisäksi joillekin näyttelijöille on syntynyt tietoisesti toistettavia käyntikortteja, joita katsojat suorastaan odottavat.

Episodin Top 10 -listan aiheena ovat tällaiset tiedostamattomat tai tahalliset tavaramerkit. Valitsimme kohteeksi nimenomaan näyttelijät, vaikka tunnistettavia tavaramerkkejä löytyy niin ohjaajilta kuin vaikkapa esimerkiksi kuvaajilta.

Teksti: Jouni Vikman

10. January Jones: hymyily pää kallellaan

January Jonesin elokuvaura alkoi jo vuosituhannen vaihteessa, mutta tähteyteen hän nousi vuonna 2007 alkaneen suositun ja palkitun Mad Men –tv-sarjan myötä. Siinä hän esitti Jon Hammin hahmon vaimoa. Hyvin usein kun Jonesin roolihahmo on korostetun söpö – tai haluaa antaa itsestään sellaisen vaikutelman jonkun huijaamiseksi – hän kallistaa päätään ja hymyilee viehkosti. Suloinen maneeri korostui, kun se nähtiin lyhyen ajan sisällä peräkkäin Unknownissa ja X-Menissä.

9. Arnold Schwarzenegger: ”I’ll Be Back”


Monella toimintatähdellä on jokin iskulause, joka toistuu elokuvasta toiseen. Kaikkien iskulauseiden äiti on kuitenkin Arnold Schwarzeneggerin lupaus ”I’ll Be Back”. Ensimmäisen kerran se kuultiin vuonna 1984 Terminator – Tuhoajassa, ja sen jälkeen se tai sen variaatio on toistunut kolmessa Terminator-jatko-osassa sekä useissa muissakin Schwarzenegger-elokuvissa. Trailerin perusteella se on mukana myös The Expendables 2:ssa – puhumattakaan siitä, että se on siirtynyt puhekieleen elokuvien ulkopuolella.

8. Outi Mäenpää: tupakka


Outi Mäenpää on yksi lahjakkaimpia näyttelijättäriämme. Varsinkin elokuvien puolella on kuitenkin vaikea löytää nimikettä, jossa hän ei jossain vaiheessa polttaisi tupakkaa. Mäenpää kertoi Episodille tupakan auttavan kahdessakin mielessä. Ensinnäkin tupakan käsittelyn avulla on helppo kanavoida roolihahmon tunne- ja energiatilaa. Toinen savukkeen näyttelijälle tuoma apu on raadollisempi. Monien kameran eteen joutuvien maallikoidenkin tapaan Mäenpään mukaan hänen on monesti vaikea tietää mitä hän – tai hänen roolihahmonsa – tekisi käsillään. Tupakka antaa niille mielekästä tekemistä.

7. Tom Cruise: juokseminen

Kun menee katsomaan elokuvaa, jonka tähtenä on Tom Cruise, on enemmän kuin todennäköistä, että jossain vaiheessa saa ihailla miehen juoksemista. Yleensä hän juoksee jonkun perässä, välillä jotain karkuun. Tuoreessa Mission: Impossible – Ghost Protocol -toimintajännärissä hän tekee uuden aluevaltauksen juoksemalla yhtäaikaa konnan perässä hiekkamyrskyä pakoon! Kunpa jolla kulla olisi pokkaa sanoa 250 miljoonan arvoiselle miehelle, ettei tämän juokseminen nyt ole aivan niin hyvän näköistä kuin hän itse kuvittelee, eikä sille välttämättä tarvitsisi pyhittää kokonaisia kohtauksia.

6. Steven Seagal: ponnari


Steven Seagal jyräsi itsensä nopeasti yhdeksi väkivaltaisen toimintaelokuvan kärkinimistä 1980-luvun lopun ja 90-luvun alun elokuvillaan. Hyvin nopeasti hänen tähtensä alkoi kuitenkin myös laskea, ja uudet elokuvat alkoivat yhä enenevässä määrin mennä suoraan kotiteatterijakeluun sitä mukaa kun Seagalin ympärysmitta kasvoi ja liikkuvuus väheni. Ensimmäisten elokuvien luoma mielikuva poninhäntäpäisestä, itämaisia taistelutaitojaan inhoja konnia vastaan taistelevasta sankarista jäi kuitenkin elämään.

5. Julia Roberts: nauru


Kukaan ei voi sanoa, etteikö Julia Robertsin isosuinen, hersyvä hörönauru olisi mitä tunnistettavin tavaramerkki. Hollywood-legendan mukaan naurun tunnetuin ja kuuluisin esiintyminen Robertsin läpimurtoelokuvassa Pretty Woman olisi ollut spontaani. Kohtauksessa Richard Geren näyttelemä Edward esittelee kaulakorua seuralaiseksi vuokraamalleen prostituoidulle (Roberts). Edward on napauttavinaan korurasian kannen Vivianin sormille, ja Roberts reagoi vetämällä kätensä pois ja nauramalla hersyvästi. Sen jälkeen lähes jokaista Robertsin elokuvaa on markkinoitu lisäämällä naurukohtaus traileriin.

4. Jean-Claude Van Damme: spagaatti


1980-luvulla kukaan ei kysellyt näyttelijäopintojen perään, jos mies oli kehonrakentaja ja osasi itämaisia taistelulajeja. Belgiasta Hollywoodiin elokuvauran perässä muuttanut Jean-Claude Van Damme sai kuitenkin muutaman vuoden vain ekstrojen, stuntmiesten ja pikkukonnien rooleja, ennen kuin hän pääsi itse pääosaan muita mätkimään. Bloodsport, Cyborg ja Kickboxer ovatkin kasaritoiminnan klassikoita. Van Dammen elokuvat alkoivat 90-luvun puolivälin jälkeen flopata lajityypin suosion laskun myötä. Van Damme vakuutti elokuvissaan jos ei näyttelijäkyvyillään niin fysiikallaan ja näyttävillä liikkeillään, joista tavaramerkiksi muodostui spagaatti.

3. Sean Bean: kuolema

Tähän kohtaan kuuluisi ehkä juonipaljastusvaroitus. Mutta koska aiheena on Sean Beanin taipumus kuolla isossa osassa elokuvistaan, on ehkä suurempi yllätys, jos hänen roolihahmonsa säilyy hengissä lopputeksteihin asti. Kaikki Taru sormusten herrasta: Sormuksen ritarit -elokuvan nähneet tietävät, että hän voi parhaimmillaan kuolla useampaankin otteeseen. Suurimmaksi osaksi Bean voi syyttää itseään valittuaan konnan osan toimintaelokuvassa, eli hän kerjää oikeuden jakamista raskaamman kautta. Hänellä on kyllä henki herkässä myös hyvisten rooleissa. Ammutuksi tulemisen ohella yksi hänen suosimistaan hengenmenetyskeinoista on puukotus tai muu lävistyminen, tai putoaminen ja murskautuminen – tai jokin näiden yhdistelmä. Beanin ei myöskään pitäisi mennä kovin lähelle mitään kavioeläintä.

2. Marlene Dietrich: perhosvarjo


Nykyään Marlene Dietrich (1901–1992) tunnustetaan todelliseksi valkokangaskaunottareksi ja elokuvan legendaksi. Hänen uraansa pohjustivat kuitenkin valojen ja kuvaamisen päälle ymmärtävät ohjaajat, etupäässä Josef von Sternberg, joka käytännössä loi Dietrichin kohtalokkaan imagon ja teki hänen kasvoistaan brändin. Von Sternberg käytti strategisesti sijoitetun päävalon lisäksi sivuvaloja, heijastimia ja suodattimia sekä hienon hienoja taustavaloja. Dietrich otti oppia dramaattisia kasvojaan ja niiden korkeita poskipäitä korostavan valaistuksen merkityksestä ja sai myöhemmissä elokuvissaan ohjaajat ja kuvaajat epätoivon partaalle ottaessaan ohjakset käsiinsä. Tavoitteena oli nykyään alan termiksi vakiintunut, tietyn muotoisia kasvoja imarteleva ”perhosvarjo”, joka muodostui Dietrichin nenän alle, kun valaistusolosuhteet olivat juuri hänen mieleisensä.

1. Al Pacino: vuorosanojen huutaminen


Al Pacino on monipuolinen ja -ulotteinen näyttelijä, joka parhaimmillaan pystyy pienillä eleillä ja painotuksilla tuomaan ilmi suuria asioita. Viihdyttävimmillään hän on kuitenkin silloin, kun hänen roolihahmonsa joutuvat suunnattoman ja erittäin äänekkään raivon valtaan. Siinä vaiheessa, kun Pacino itse sortui siihen harhakuvitelmaan, että vuorosanojen mahdollisimman äänekäs toistaminen on näyttelemistä intensiivisimmillään, huutamisesta muodostui miehen erottamaton tavaramerkki.

Tietysti joihinkin elokuviin huutaminen kuuluu, ja Hikisen iltapäivän ”Attica, Attica” -huuto yksi tunnetuimpia elokuvalainauksia. Scarfacen tapauksessa Tony Montana tietysti on gangsteripomon asemastaan huolimatta pohjimmiltaan vain kovaääninen ja röyhkeä pikkunilkki. Silti suurimmassa osassa tapauksia karjumisesta on tullut vain Pacinon rakastettu tunnusmerkki. Jostain syystä Naisen tuoksussa se katsottiin jopa Oscarin arvoiseksi. Kun hyvä näyttelijä on tarpeeksi kauan hillinnyt itseään, ylinäyttelemisestä tulee hyve.

 

Lisää luettavaa