Meillä jokaisella on omat maneerimme, mutta näyttelijöillä ne korostuvat katsojien silmissä toistuessaan elokuvasta toiseen. Tiedostamattomien maneereiden lisäksi joillekin näyttelijöille on syntynyt tietoisesti toistettavia käyntikortteja, joita katsojat suorastaan odottavat.
Episodin tämänkertaisen Top 10 -listan aiheena ovat tällaiset tiedostamattomat tai tahalliset tavaramerkit. Valitsimme kohteeksi nimenomaan näyttelijät, vaikka tunnistettavia tavaramerkkejä löytyy niin ohjaajilta kuin vaikkapa esimerkiksi kuvaajilta.
Teksti: Jouni Vikman
January Jonesin elokuvaura alkoi jo vuosituhannen vaihteessa, mutta tähteyteen hän nousi vuonna 2007 alkaneen suositun ja palkitun Mad Men -tv-sarjan myötä. Siinä hän esitti Jon Hammin hahmon vaimoa. Hyvin usein kun Jonesin roolihahmo on korostetun söpö – tai haluaa antaa itsestään sellaisen vaikutelman jonkun huijaamiseksi – hän kallistaa päätään ja hymyilee viehkosti. Suloinen maneeri korostui, kun se nähtiin lyhyen ajan sisällä peräkkäin Unknownissa ja X-Menissä.
Monella toimintatähdellä on jokin iskulause, joka toistuu elokuvasta toiseen. Kaikkien iskulauseiden äiti on kuitenkin Arnold Schwarzeneggerin lupaus ”I’ll Be Back”. Ensimmäisen kerran se kuultiin vuonna 1984 Terminator – Tuhoajassa, ja sen jälkeen se tai sen variaatio on toistunut kolmessa Terminator-jatko-osassa sekä useissa muissakin Schwarzenegger-elokuvissa. Trailerin perusteella se on mukana myös The Expendables 2:ssa – puhumattakaan siitä, että se on siirtynyt puhekieleen elokuvien ulkopuolella.
Outi Mäenpää on yksi lahjakkaimpia näyttelijättäriämme. Varsinkin elokuvien puolella on kuitenkin vaikea löytää nimikettä, jossa hän ei jossain vaiheessa polttaisi tupakkaa. Mäenpää kertoi Episodille tupakan auttavan kahdessakin mielessä. Ensinnäkin tupakan käsittelyn avulla on helppo kanavoida roolihahmon tunne- ja energiatilaa. Toinen savukkeen näyttelijälle tuoma apu on raadollisempi. Monien kameran eteen joutuvien maallikoidenkin tapaan Mäenpään mukaan hänen on monesti vaikea tietää mitä hän – tai hänen roolihahmonsa – tekisi käsillään. Tupakka antaa niille mielekästä tekemistä.
Kun menee katsomaan elokuvaa, jonka tähtenä on Tom Cruise, on enemmän kuin todennäköistä, että jossain vaiheessa saa ihailla miehen juoksemista. Yleensä hän juoksee jonkun perässä, välillä jotain karkuun. Tuoreessa Mission: Impossible – Ghost Protocol -toimintajännärissä hän tekee uuden aluevaltauksen juoksemalla yhtäaikaa konnan perässä hiekkamyrskyä pakoon! Kunpa jolla kulla olisi pokkaa sanoa 250 miljoonan arvoiselle miehelle, ettei tämän juokseminen nyt ole aivan niin hyvän näköistä kuin hän itse kuvittelee, eikä sille välttämättä tarvitsisi pyhittää kokonaisia kohtauksia.
Steven Seagal jyräsi itsensä nopeasti yhdeksi väkivaltaisen toimintaelokuvan kärkinimistä 1980-luvun lopun ja 90-luvun alun elokuvillaan. Hyvin nopeasti hänen tähtensä alkoi kuitenkin myös laskea, ja uudet elokuvat alkoivat yhä enenevässä määrin mennä suoraan kotiteatterijakeluun sitä mukaa kun Seagalin ympärysmitta kasvoi ja liikkuvuus väheni. Ensimmäisten elokuvien luoma mielikuva poninhäntäpäisestä, itämaisia taistelutaitojaan inhoja konnia vastaan taistelevasta sankarista jäi kuitenkin elämään.
Kukaan ei voi sanoa, etteikö Julia Robertsin isosuinen, hersyvä hörönauru olisi mitä tunnistettavin tavaramerkki. Hollywood-legendan mukaan naurun tunnetuin ja kuuluisin esiintyminen Robertsin läpimurtoelokuvassa Pretty Woman olisi ollut spontaani. Kohtauksessa Richard Geren näyttelemä Edward esittelee kaulakorua seuralaiseksi vuokraamalleen prostituoidulle (Roberts). Edward on napauttavinaan korurasian kannen Vivianin sormille, ja Roberts reagoi vetämällä kätensä pois ja nauramalla hersyvästi. Sen jälkeen lähes jokaista Robertsin elokuvaa on markkinoitu lisäämällä naurukohtaus traileriin.
