Maa: Yhdysvallat

Paterson

Patersonin (Adam Driver) elämä koostuu mukavista rutiineista: hän herää joka aamu täsmälleen samaan aikaan, suutelee vaimoaan (iranilaisnäyttelijätär Golshifteh Farahani), taputtaa koiraansa ja lähtee töihin ajamaan bussia. New Jerseyn Patersonin katuja navikoidessaan hän kuuntelee matkustajien keskusteluja ja raapustelee lounastunnilla muistikirjaansa. Paterson nimittäin kirjoittaa runoja. Satunnaisia pohdintoja kaikesta mitä hän näkee ympärillään, vaikka vain pienestä tikkuaskista. Mutta jostain syystä hän pitää kaiken suurimmaksi osaksi omana tietonaan.

Split

On ilosanoman aika. M. Night Shyamalan on tehnyt loistokkaan paluun monen monituisen kehnon elokuvan jälkeen. Viime vuoden The Visit oli ihan passeli b-luokan kauhumysteeri, mutta saamme palata jopa viitisentoista vuotta taaksepäin, jos haluamme nähdä ohjaajan edellisen hyvän leffan. Vuonna 2002 sai ensi-iltansa Signs, jonka jälkeen Shyamalanin ura lähti hallitsemattomaan syöksyyn kohti ö-luokan jämäelokuvien sylkykuppia.

American Pastoral

Seymour ”Swede” Levov (Ewan McGregor) on pikkukaupunkinsa sankari, heidän Kennedynsä, kuten David Strathairnin Nathan Zuckerman sanoo luokkakokouksessa vuosia myöhemmin. Swede on paikallinen legenda; hyvästä perheestä tuleva urheilulupaus, joka menee naimisiin kauniin Dawnin (Jennifer Connelly) kanssa ja muuttaa maalle. Swede elää periamerikkalaista unelmaa perheensä kanssa, ja elämä näyttää ulkopuolisille täydelliseltä. Unelmaa kuitenkin uhkaa Sweden tyttären Merryn (Dakota Fanning) radikalisoituminen 60-luvun rotumellakoiden jälkeen.

Live by Night

Järjestyksessään neljäs kokopitkä ohjaustyö Ben Affleckilta ei yllä edellisen, vuoden 2012 parhaan elokuvan Oscarin napanneen Argon tasolle, mutta se on vahva näyttö näyttelijä-ohjaajan näkemyksistä ja halusta kertoa kiinnostavia tarinoita.

Swiss Army Man

Ja palkinto vuoden oudoimmasta elokuvasta menee… Dan Kwanille ja Daniel Scheinertille! Heidän debyyttinsä kiehtoo ja kauhistuttaa yhtä suurissa määrin – mutta sitä ei hetkeen unohda. Kunniaa lisäksi universaalin totuuden sanomisesta ääneen: ”Et tiedä Jurassic Parkia?” Paul Dano kysyy ei-ihan-elävältä ystävältään. ”Jos et tiedä Jurassic Parkia, et tiedä paskaakaan”. Amen.

La La Land

Los Angeles, liikenneruuhka. Yhtäkkiä nainen alkaa laulaa, hyppää ulos autostaan ja tanssii pitkin moottoritietä. Muut seuraavat perässä ja hetkessä sadat ihmiset laulavat ja tanssivat autojen katoilla. Tässä on ainesta vuoden parhaaseen kohtaukseen, niin hienosti aloittaa Damien Chazelle elokuvansa La La Land.

Jackie

Pablo Larraín on varmasti uuvuksissa. Esiteltyään Nerudan Cannesissa vasta keväällä hänellä on jo valmiina uusi filmi yhdestä Yhdysvaltojen kaikkien aikojen ikoneista. Jos ohjaaja ei pidä varaansa, hän päätyy tätä vauhtia uudeksi Woody Alleniksi.

Bleed for This

Miles Teller esittää nyrkkeilijä Vinny ”Paz” Pazienzaa Ben Youngerin nyrkkeilyleffassa. Elokuvan ensimmäisessä kohtauksessa Vinny uhittelee itsevarmasti ja röyhkeästi vastustajalleen mutta häviääkin ottelun ja putoaa tyhjän päälle kun entinen valmentaja ei enää usko häneen. Tilalle palkataan uusi valmentaja, Aaron Eckhartin Kevin Rooney joka kehottaa Vinnyn vaihtamaan painavampaan painoluokkaan. Tästä lähtee Vinnyn voittoputki, joka loppuu lyhyeen Vinnyn joutuessa vakavaan auto-onnettomuuteen. Lääkärit eivät uskalla luvata Vinnyn edes kävelevän, saati ottelevan enää. Vinny ei kuitenkaan lannistu vaan alkaa nostella painoja yön pimeinä tunteina kellarissaan Kevinin avustamana.

Kaikenkattava kauneus

Kaikenkattava kauneus on Oscar-tyrkky sieltä törkeämmästä päästä. Siihen on muun muassa palkattu Hollywoodin tähtikaartilaisia: Will Smith, Helen Mirren, Kate Winslet, Edward Norton, Keira Knightley ja Michael Peña. Leffa yrittää olla tunteellinen, se haluaa raastaa sielusi rinnasta (tai missä se ötökkä nyt sitten oleileekaan) ja puristaa siirappimaisella intohimolla sekä traagisella kauneudella kyyneleet kyynelkanavistasi. Siihen on myös luotu pikkukiva kevytfilosofinen metataso. Kaikenkattava kauneus haluaa olla älykäs ja koskettava sekä samaan aikaan hauska ja kaunis.

Assassin’s Creed

Requiescat in pace on tuttu repliikki Assassin’s Creed -pelien ystäville. Pelisarjan salamurhaajasankarit tarjoavat näillä sanoilla viimeisen voitelun uhreilleen. Ikävä kyllä saman litanian voi lukea elokuvalle, sillä niin kalmankankea ja kylmä se on. Elokuvasarja tulee myös mitä luultavimmin kohtaamaan äkillisen loppunsa, koska sillä on elokuvateattereissa vastassa todellinen raskassarjalainen, juggernautti nimeltään Rogue One: A Star Wars Story. Ding ding, tekninen tyrmäys ensimmäisessä erässä.

Passengers

Ihmisten asuttaminen uusille planeetoille on tulevaisuudessa jättibisnes. Matka sujuu luksusluokan Ruotsin lauttaa muistuttavilla aluksilla, vaikka tuhannet uudisasukkaat nukkuvatkin suurimman osan tähtisysteemien välillä kuluvasta matkasta.

Miksi hän?

Tiedättehän jenkkiläisen valtavirtahuumorin? Sellaisia leffoja pyörii meidänkin teattereissamme vähintään parin kuukauden välein. Tänä vuonna on nähty muun muassa Central Intelligence, Mike ja Dave häädeittejä vailla, Firman pikkujoulut ja niin edelleen. Niitä yhdistävät tietynlainen alapäähuumori sekä käsikirjoittajien tarve olla poliittisesti epäkorrekteja.