Maa: Belgia

Planetarium

Ohjaaja Rebecca Zlotowski ei pelkää kummituksia kolmannessa elokuvassaan. Hänen olisi pitänyt: Planetarium on täydellinen esimerkki siitä, kuinka pelottava elokuva voi olla, kun juonesta puuttuu johdonmukaisuus.

The Dancer

Laulaja, näyttelijä ja Kristen Stewartin ex-tyttöystävä Soko tekee vaikutuksen komeassa joskin hieman steriilissä elämäkerrassa Loïe Fullerista, amerikkalaisesta tanssijasta, joka oli yhtä merkittävä kuin hän on nykyään unohdettu.

Riku Haikara

Pikkuvarpunen Riku jää orvoksi heti kuoriuduttuaan. Kaikeksi onneksi kiltti haikaraemo löytää tirpanan ja auttaa pienokaista suuressa hädässä. Uudessa perheessä Riku kasvaa haikaraveljensä Maxin kanssa nuoreksi ja päättäväiseksi vauhtidynamoksi, joka ei juuri turhia pelkää. Syksyn saavuttua haikarat ovat kuitenkin suuntaamassa kohti Afrikkaa, eikä adoptioisä usko Rikun selviytyvän pitkästä matkasta isompien lintujen tavoin. Siitäkin huolimatta, että muu perhe protestoi päätöstä vahvasti, Riku jätetään hyvin ikävällä tavalla yksin pesään, kun muut lähtevät muuttomatkalle.

Tuntematon tyttö

Vaikka voi tuntua hassulta syyttää Dardennen veljeksiä tylsiksi – oli heidän palkituista elokuvistaan mitä mieltä tahansa, ne eivät todellakaan ole Marvelia – heidän viimeisimpänsä on harha-askel. Vaikka se on puettu rikosmysteerin kaapuun, lopputuloksesta ei voi välittää, jos on vaipunut uneen.

Kaikki mitä rakastimme

Muistatteko, kun Rachel Green luki pehmopornoa Frendeissä? Nicole Garcian sovituksessa Milena Agusin kirjasta ei ehkä ole kiertoilmauksia miehen sukupuolielimille, mutta kiillotetusta ulkoasusta huolimatta se tuntuu joltakin kirjakaupan takanurkassa myytävältä. Tai niin kuvittelisin. Minähän luen vain Jack Reacheria.

Elle

Ensimmäisellä vierailullaan Ranskan elokuvateollisuuteen Paul Verhoeven tekee sen mitä osaa parhaiten: venyttää rajoja siihen malliin, että monet tuntevat olonsa hyvin, hyvin epämukaviksi. Tai ilahtuneiksi – ihan sen mukaan mihin asettuu poliittisen korrektiuden mitta-asteikolla. Vuosi 2016 on tuonut tullessaan presidentti Trumpin, zikaviruksen, joukon julkkiskuolemia ja Ben Affleckin Batmanina. Mutta tämä elokuva saattaa sovittaa kaiken.

I, Daniel Blake

Daniel Blake ei koskaan ole joutunut turvautumaan kenenkään apuun, vaan hän on tullut toimeen omillaan koko ikänsä. Elokuvan alkaessa kuuttakymmentä kolkuttava Daniel on kuitenkin toipumassa sydänkohtauksesta. Koska lääkäri on kieltänyt työnteon, on miehen haettava sairauspäivärahaa. Paikallinen Kela on ulkoistanut arviointipalvelun ”terveysalan ammattilaisfirmalle”, jossa ei ilmeisesti ole töissä lääketieteellisen koulutuksen saaneita ihmisiä. Niinpä heidän kysymyspatteristonsa lähinnä tutkii kuinka korkealle arvioitava voi kohottaa kättään mutta siinä ei ole ruksittavaa vaihtoehtoa sydänviasta.

Disorder

Rosoisen komean ranskalaistrillerin pääosassa nähdään vieläkin rosoisempi Matthias Schoenaerts, joka esittää Afganistanista paluun tehnyttä sotilasta, traumaperäistä stressihäiriötä potevaa Vincentiä. Vincent ja joukko muita sotilaita palkataan libanonilaisen bisnesmiehen vaimon ja heidän poikansa henkivartijaksi Maryland-nimiseen kartanoon, johon elokuvan alkuperäinen nimi viittaa. Miksi elokuvan nimi on ”käännetty” Disorderiksi, jäänee luultavasti ikuisesti hämärän peittoon.

Robinson Crusoe

Daniel Defoen klassikkokertomus autiolle saarelle haaksirikkoutuvasta miehestä nähdään belgialais-ranskalaisessa tietokoneanimaatiossa vaihteeksi saaren eläinväestön silmin. Jostain kumman syystä pientä saarta asuttavat papukaija, kuningaskalastaja, tapiiri, siili, vyötiäinen ja vuohi. Miten moinen joukko erilaisia eläinyksilöitä on saarelle päätynyt, ei koskaan selviä katsojalle.

Tanskalainen tyttö

Einar ja Gerda Wegener elävät 1920-luvun puolivälissä Kööpenhaminassa, ja maailma tuntuu olevan täynnä iloa, toivoa ja kauneutta taakse jääneen suursodan jälkeen. Wegenerit ovat kumpikin taiteilijoita, ja taidemaailma arvostaa varsinkin Einarin maisemakuvia. Gerda ei tahdo saada töitään gallerioihin, ja hän joutuu tyytymään tekemään kaupallisia muotokuvia. Se ei häiritse rakastavan avioparin auvoa.

Marguerite

Myös Meryl Streep on tarttumassa samaan haasteeseen, mutta Catherine Frot esittelee ensin epävireistä ääntään ranskalaisessa näkemyksessä Florence Foster Jenkinsin elämästä. Korvatulpat korviin – huonojen laulajien taistelu on virallisesti alkanut.