Maa: Italia

Suburra

Jo Suburran alkukohtaus lupaa, että tulossa on jotain suurta ja järisyttävää. Vatikaanin uumeniin päässyt kamera kuvaa takaapäin hauraanoloista paavia, joka pyytää nuorta pappia kumartumaan kuiskausetäisyydelle. Katolisen kirkon päämiehen sanat saavat nuorukaisen pahasti tolaltaan. Pian tämän jälkeen kuvaan ilmestyy päivämäärä sekä pahaenteinen teksti ”7 päivää kaaokseen”.

A Bigger Splash

Luca Guadignino ottaa lähtökohdakseen vuoden 1969 Alain Delon -elokuvan Vaarallinen loma ja saa aikaiseksi ensimmäisen maailman ongelmia. Koomikko Louis C.K:n määritelmän mukaan ne kertovat elämän olevan niin upeaa, että on itse keksittävää ongelmia, jotta voisi olla jostain tolaltaan.

Youth

Italian kärkiohjaajiin kuuluvan Paolo Sorrentinon uusi elokuva jakoi kriitikot jyrkästi kahteen leiriin Cannesissa. Joillekin Sorrentinon uutuus oli valovuosien päässä mestarin edellisestä elokuvasta, jumalaisesta Oscar-voittajasta Suuri kauneus (2013). Toiset näkivät Youthin puolestaan sen teemojen ja ajatusten luonnollisena ja hauskasti leikittelevänä jatkona, hurmaavana pohdiskeluna ajan ja elämän kulumisesta kahden viisaan vanhuksen näkökulmasta.

Tale of Tales

Kahdesti Cannesin festivaalin Grand Prix’n elokuvillaan Gomorra (2008) ja Reality (2012) voittanut Matteo Garrone tekee kiehtovan täyskäännöksen uusimmalla ohjauksellaan. Rujon realistisen mafiadraaman ja julkkiskulttuuria hapokkaasti kritisoivan tosi-tv-satiirin jälkeen Garrone hylkää todellisuuden ja sukeltaa sadun ja mielikuvituksen maailmaan. Samalla kyseessä on italialaisohjaajan englanninkielinen debyytti.

Koodinimi U.N.C.L.E.

Kulttimainetta nauttivaan 60-luvun tv-sarja Napoleon Soloon perustuva Koodinimi U.N.C.L.E. on hyvä esimerkki siitä, kuinka aivan kaikkea ei tarvitsisi tehdä uudelleen. Käsikirjoittaja-ohjaaja Guy Ritchie (Sherlock Holmes, Puuta, heinää ja muutama vesiperä) esittelee kylmän sodan aikaisen maailmansa esimerkillisesti, mutta sortuu samalla Hollywoodin perisyntiin, sillä komean elokuvan sisältö jää olemattoman ohueksi.

Winx Club – Syvyyksien salaisuus

Winx Club – Syvyyksien salaisuus on elokuva Iginio Straffin luoman animaatiosarjan pohjalta. Sarjahan kertoo joukosta keijuja, jotka kaveeraamisen välissä taistelevat pahaa noitakolmikkoa vastaan ja tapailevat poikaystäviään. Keijujen maailma on kaunis ja värikäs mikä miellyttää varmasti ala-asteikäisiä pieniä tyttöjä. He ovat selkeästi tämän sarjan kohdeyleisö.

Kaksi päivää, yksi yö

Sandra (Marion Cotillard, Pariisin varpunen – Edith Piaf) on masennuksen vuoksi ollut pitkään poissa töistä. Sairasloman aikana hänen työmääränsä on jaettu muiden työtekijöiden kesken. Vaikean elämänjakson päätteeksi ja Sandran valmistautuessa paluuseen hän saa kuulla työpaikkansa olevan uhattuna. Työyhteisössä on tehty äänestys: joko Sandra saa pitää työpaikkansa tai kukin työntekijä saa 1 000 euron bonuksen. Työtoverit ovat äänestäneet bonuksen puolesta, ja vain pari on pitänyt Sandran puolia ja pistänyt hänen tulevaisuutensa työpaikalla oman edun edelle.

Grace of Monaco

Grace Kellyn tarina on moninkertainen satu. Ensin kaunottaresta tuli juhlittu näyttelijätär. Sitten näyttelijättärestä tuli prinsessa, kun hän meni naimisiin Monacon hallitsijan kanssa. Lopulta prinsessapuolisosta kasvoi rakastettu hallitsija. Hollywood-tähden ryhtyminen lilliputtivaltakunnan valtiattareksi kiinnitti maailman huomion Monacoon ja teki siitä tutun nimen tavallisellekin sukankuluttajalle. Kulissien takaisista ongelmista huhuiltiin, mutta viimeistään 52-vuotiaan ruhtinattaren kuolema vuonna 1982 sinetöi legendan, joka kiehtoo romanttisuudellaan edelleenkin.

Suuri kauneus

Viime keväänä Cannesin elokuvajuhlilla ensi-iltansa saanut ja kasan pystejä kahminut Suuri kauneus on jatkanut voittoisaa kulkuaan aina tämän vuoden Oscareihin saakka. Elokuva palkittiin viime vuoden parhaana ulkomaalaisena elokuvana. Ohjaaja Paolo Sorrentinon aikaisempiin elokuviin kuuluvat Sean Pennin tähdittämä This Must Be The Place sekä The Consecuenses of Love, jonka pääosassa nähtiin Toni Servillo, Suuri kauneus -elokuvan tähti.

Menneisyys

Iranilaisohjaaja Asghar Farhadi murtautui länsimaisen elokuvayleisön tietoisuuteen intensiivisellä perhekuvauksellaan Nader ja Simin: ero (2011). Tiukasti otteessaan pitänyt draama kahmi kaikki Berliinin elokuvajuhlien tärkeimmät pystit. Siitä tuli myös ensimmäinen Oscar-palkittu iranilaiselokuva.