Maa: Ranska

Planetarium

Ohjaaja Rebecca Zlotowski ei pelkää kummituksia kolmannessa elokuvassaan. Hänen olisi pitänyt: Planetarium on täydellinen esimerkki siitä, kuinka pelottava elokuva voi olla, kun juonesta puuttuu johdonmukaisuus.

Hulluna onnesta

Hulluna onnesta on kuin astetta älyttömämpi ja huomattavasti koskettavampi versio Thelmasta ja Louisesta. Eroja Ridley Scottin klassikon ja italialaisen nykyelokuvan huippuohjaaja Paolo Virzin elokuvan välillä on toki monia, mutta perusasetelmiltaan niitä voi kutsua sisarelokuviksi.

Kolme muistoa nuoruudestani

Kolme muistoa nuoruudestani on ohjaaja Arnaud Desplechinin yllättävä esiosa vuoden 1996 elokuvalleen Comment je me suis disputé… (ma vie sexuelle). Tarvitaan vain pieni alkusysäys ja koko menneisyys alkaa murentua, kerros kerrokselta. Marcel Proust olisi ylpeä – mihin ikinä päätyikään.

The Dancer

Laulaja, näyttelijä ja Kristen Stewartin ex-tyttöystävä Soko tekee vaikutuksen komeassa joskin hieman steriilissä elämäkerrassa Loïe Fullerista, amerikkalaisesta tanssijasta, joka oli yhtä merkittävä kuin hän on nykyään unohdettu.

Muistoja äidistäni

Keski-ikäinen journalisti Massimo (Valerio Mastandrea) on tietämättään menneisyytensä vanki. Tarkemmin sanottuna hän ei ole koskaan kunnolla toipunut siitä, että hänen rakas äitinsä (Barbara Ronchi) kuoli salaperäisesti, kun Massimo oli vielä pieni lapsi. Pojastaan vieraantuneelle isälle se on itsestään selvää, samoin potentiaalisille lemmenkohteille, jotka nopeasti huomaavat miehen olevan tunnetasolla turta. Mutta aina yhtä ihanan Bérénice Bejon esittämän Elisan tavatessaan Massimo alkaa hiljalleen tulla kuorestaan.

Free Fire

Kaksi IRA-jäsentä on matkustanut Bostoniin ostamaan aseita enemmän tai vähemmän laillisesti. Kaunis Justine (Brie Larson) toimii välittäjänä irlantilaisten Chrisin (Cillian Muphy) ja Frankin (Michael Smiley) sekä supliikkimies Vernonin (Sharlto Copley) kaupanteossa. Kauppa ei tietenkään mene kovin hyvin, muuten kyseessä olisi kovin lyhyt ja tylsä elokuva. Heitetään sekaan vielä liki kymmenkunta muuta hahmoa, suljetaan varaston ovet ja annetaan palaa. Siinä Free Fire kaikessa yksinkertaisuudessaan ja nerokkuudessaan.

Tuntematon tyttö

Vaikka voi tuntua hassulta syyttää Dardennen veljeksiä tylsiksi – oli heidän palkituista elokuvistaan mitä mieltä tahansa, ne eivät todellakaan ole Marvelia – heidän viimeisimpänsä on harha-askel. Vaikka se on puettu rikosmysteerin kaapuun, lopputuloksesta ei voi välittää, jos on vaipunut uneen.