Maa: Ranska

Planetarium

Ohjaaja Rebecca Zlotowski ei pelkää kummituksia kolmannessa elokuvassaan. Hänen olisi pitänyt: Planetarium on täydellinen esimerkki siitä, kuinka pelottava elokuva voi olla, kun juonesta puuttuu johdonmukaisuus.

Hulluna onnesta

Hulluna onnesta on kuin astetta älyttömämpi ja huomattavasti koskettavampi versio Thelmasta ja Louisesta. Eroja Ridley Scottin klassikon ja italialaisen nykyelokuvan huippuohjaaja Paolo Virzin elokuvan välillä on toki monia, mutta perusasetelmiltaan niitä voi kutsua sisarelokuviksi.

Kolme muistoa nuoruudestani

Kolme muistoa nuoruudestani on ohjaaja Arnaud Desplechinin yllättävä esiosa vuoden 1996 elokuvalleen Comment je me suis disputé… (ma vie sexuelle). Tarvitaan vain pieni alkusysäys ja koko menneisyys alkaa murentua, kerros kerrokselta. Marcel Proust olisi ylpeä – mihin ikinä päätyikään.

The Dancer

Laulaja, näyttelijä ja Kristen Stewartin ex-tyttöystävä Soko tekee vaikutuksen komeassa joskin hieman steriilissä elämäkerrassa Loïe Fullerista, amerikkalaisesta tanssijasta, joka oli yhtä merkittävä kuin hän on nykyään unohdettu.

Muistoja äidistäni

Keski-ikäinen journalisti Massimo (Valerio Mastandrea) on tietämättään menneisyytensä vanki. Tarkemmin sanottuna hän ei ole koskaan kunnolla toipunut siitä, että hänen rakas äitinsä (Barbara Ronchi) kuoli salaperäisesti, kun Massimo oli vielä pieni lapsi. Pojastaan vieraantuneelle isälle se on itsestään selvää, samoin potentiaalisille lemmenkohteille, jotka nopeasti huomaavat miehen olevan tunnetasolla turta. Mutta aina yhtä ihanan Bérénice Bejon esittämän Elisan tavatessaan Massimo alkaa hiljalleen tulla kuorestaan.

Free Fire

Kaksi IRA-jäsentä on matkustanut Bostoniin ostamaan aseita enemmän tai vähemmän laillisesti. Kaunis Justine (Brie Larson) toimii välittäjänä irlantilaisten Chrisin (Cillian Muphy) ja Frankin (Michael Smiley) sekä supliikkimies Vernonin (Sharlto Copley) kaupanteossa. Kauppa ei tietenkään mene kovin hyvin, muuten kyseessä olisi kovin lyhyt ja tylsä elokuva. Heitetään sekaan vielä liki kymmenkunta muuta hahmoa, suljetaan varaston ovet ja annetaan palaa. Siinä Free Fire kaikessa yksinkertaisuudessaan ja nerokkuudessaan.

Tuntematon tyttö

Vaikka voi tuntua hassulta syyttää Dardennen veljeksiä tylsiksi – oli heidän palkituista elokuvistaan mitä mieltä tahansa, ne eivät todellakaan ole Marvelia – heidän viimeisimpänsä on harha-askel. Vaikka se on puettu rikosmysteerin kaapuun, lopputuloksesta ei voi välittää, jos on vaipunut uneen.

Vain maailmanloppu

Louis (Gaspard Ulliel) matkaa takaisin kotiin tarkoituksenaan kertoa perheelleen olevansa kuolemansairas. Kotona odottavat erikoinen äiti Martine (Nathalie Baye), aggressiivinen veli Antoine (haaskattu Vincent Cassel) ja tämän ujo vaimo Catherine (Marion Cotillard) sekä Louisin sisko Suzanne (Lea Seydoux), joka tuskin tuntee veljeään, joka on ollut poissa 12 vuotta. Päivän aikana perhe joutuu kohtaamaan toisensa ja voimakkaat tunteet tulevat esille eikä Louis tiedä miten tuoda sairautensa esille. Ehkä veri ei olekaan vettä sakeampaa.

Jacques – elämä merellä

Katsoitko aikoinaan sunnuntai-iltapäivisin esitettyjä ranskalaisen Jacques Cousteaun merellisiä luontodokumentteja? Karismaattinen Cousteau oli Ranskan merivoimien upseeri, tieteilijä ja tutkimusmatkailija, joka voitti myös kaksi Oscaria pitkistä luontodokumenteistaan. Merten salaisuudet -sarja taitaa olla meille suomalaisille se tutuin ikkuna Cousteaun pinnanalaiseen maailmaan. Sarjan kautta pääsimme ihastelemaan punapipoisen Jacquesin ja hänen merimiestensä jännittävää arkea Calypso-laivalla.

Frantz

Saksa vuonna 1919. Siitä lähtien, kun Annan (Paula Beer) sulhanen Frantz (takaumissa nähtävä Anton von Lucke) menehtyi ennen aikojaan ensimmäisen maailmansodan vallihaudoissa, nuoren naisen päivät kuluvat tämän muistoa kunnioittaen. Anna hoitaa Frantzin vanhempia, joista ei koskaan tullut hänen appeaan ja anoppiaan ja torjuu muiden miesten epätoivottuja lähentelyitä. Hän on jämähtänyt menneeseen.

Pingviinien matka 2

Jo ennen Metsän ja Järven tarinaa dokumentit ovat juhlineet Suomen valkokankailla. Vuoden 2005 valtava kansainvälinen dokkarihitti Pingviinien matka keräsi kunnioitettavat yli 80 000 katsojaa. Oscareissa se julistettiin parhaaksi dokumenttielokuvaksi. Jotenkin se ei silti tuntunut kaipaavan jatko-osaa.