Maa: Ruotsi

Jäljet

Agnieszka Hollandin Hopeisen karhun voittajassa vanha nainen puolustaa eläinten oikeuksia ja nauraa patriarkaatille päin partaa. Ei kaikkien feministien tarvitse käyttää reisivarsisaappaita ja elää Themysciran saarella.

Mr. Gaga

Selvitetään saman tien elokuvan nimeen liittyvä mahdollinen väärinkäsitys. Siitä ei pidä vetää yhtäläisyyksiä tiettyyn vähäpukeiseen ladyyn. Gaga on Ohad Naharinin luoma liikekieli ja – kuten Batsheva Dance Companyn koreografin ja ohjaajan uskomatonta uraa valottavasta dokumentista nopeasti tulee selväksi – myös tapa elää. ”Kuuntele kehoasi ja liiku rajojen yli”, Naharin kertoo monille oppilailleen. Ruumis ei ilmeisesti ole vain kuori, se on avain oman itsensä tuntemaan oppimiselle. Se on mielenkiintoinen konsepti – mutta niin on sen kehittäjäkin.

Bamse ja noita-akan tytär

Kun nykytrendinä tuntuvat olevan lapsille lässyttävät ja jopa paapovat elokuvat, yllättää Bamse ja noita-akan tytär rehellisellä meiningillään. Bamsessa ei hyysätä, vaan näytetään kuinka tutut eläinhahmot elävät kuten ihmiset. Meillä on omat puutteemme ja joudumme turvaamaan moraaliin kohdatessamme vaikeita asioita. Bamse ja noita-akan tytär kertookin siitä, kuinka ennakkoasenteet saattavat muuttua kohtalokkaiksi ja muuttavat myös kiusattujen asennetta elämää ja kiusaajiaan kohtaan.

Vakava leikki

Hjalmar Söderbergin vuonna 1912 ilmestynyt romaani on arvostettu melodraama rakastavaisista, joiden vahvat luonteet pitävät heitä erillään toisistaan. Lone Scherfig on käsikirjoittanut ja/tai ohjannut hyviä elokuvia kuten Italiaa aloittelijoille, An Education ja Sinä päivänä. Pernilla August on kansainvälisesti tunnustettu näyttelijätär, joka on aikaisemmin ohjannut mainion Sovinto-elokuvan. On suorastaan surullista miten tunkkainen lopputulos on, kun nämä kolme kykyä yhdistetään.

Girls Lost

Kim, Momo ja Bella ovat parhaat kaverukset, mutta koulussa muista poikkeava, taiteita ja luonnontieteitä harrastava ”outo” tyttökolmikko on etenkin poikien rankankin kiusanteon kohteena. Aikuisista ei ole apua; jos vanhemmat eivät ole masennuksen lamaannuttamia, he suurimmaksi osaksi loistavat poissaolollaan, ja opettajista ongelma on lähinnä siinä, etteivät tytöt ole ”joukkuepelaajia”.

Tulen morsian

Noitavainot tuovat mieleen pimeän keskiajan ja katolisen kirkon julman inkvisition. Suomeen noitavainot rantautuivat vajaa parisataa vuotta muun Euroopan perässä ja sijoittuivat pääasiassa Ahvenanmaalle, kun seudulle saapui kihlakunnantuomari Nils Psilander (Magnus Krepper). Hän oli saanut tehtäväkseen puhdistaa Ahvenanmaa pakanallisista tavoista ja mustasta magiasta. Tartossa, tuolloisessa Dorpatissa, lakia opiskellut Psilander tarttui saamaansa toimeen innolla.

Hymyilevä mies

Juho Kuosmasen (Kestomerkitsijät, 2007; Taulukauppiaat, 2010) ensimmäisessä pitkässä elokuvassa toimii kaikki. Hymyilevä mies hurmaa jo avauskohtauksellaan esitellessään elokuvan sankarin, vaatimattoman ja vähän varautuneen työläismiehen, nyrkkeilijä Olli Mäen, jota Jarkko Lahti erinomaisesti tulkitsee. Elokuvan edetessä se, että Hymyilevä mies voitti Cannesin kakkossarjan viime toukokuussa, tuntuu yhtäkkiä toissijaiselta tiedolta – tärkeintä on elokuvan ihme, rakkaus lajiin.

Kommuuni

Kööpenhamina vuonna 1975. Isänsä kuollessa Erik (Urlich Thomsen) perii lapsuudenkotinsa. Siinä on kuitenkin ongelma: vaikka Erikin vaimo Anna (uskomaton Trine Dyrholm, joka tuo elokuvalle yhden lisätähden) on tunnettu tv-kasvo, heillä ei ole varaa asua siellä. Elämän yksitoikkoisuuteen kyllästynyt Anna saa erikoisen idean: mikseivät he perustaisi kommuunia? Vaikka Erik ei ole aivan ihastunut ajatukseen, pian he jo haastattelevat kandidaatteja, ja Skandinaviassa kun ollaan, uivat nakuina.

Aerobics – A Love Story

Aerobics – A Love Story voisi olla vammaisaiheella ratsastava sepustus tai kiusaannuttava draamakomedia kuten Napoleon Dynamite. Mutta se on yksinkertaisesti tarina sielujen kohtaamisesta. Se ei diagnosoi hahmojaan eikä kohtele niitä turhin silkkihansikkain.

Mies joka rakasti järjestystä

Jouluna kotimaassaan Ruotsissa ensi-iltansa saanut Mies joka rakasti järjestystä saapuu lähes saman tien myös Suomeen ainakin rajoitettuun levitykseen. Ja mikäpä siinä, sillä kyseessä on hyvin täälläkin avautuva draamakomedia elämän isoista pettymyksistä ja pienistä iloista.